Vanhan musiikin teko 2025 -tunnustuspalkinto on myönnetty imatralaiselle Vanhassa vara parempi! -festivaalille.
Vuosittain kansainvälisenä Vanhan musiikin päivänä 21.3. jaettavan tunnustuspalkinnon saajan viiden finalistin joukosta valitsi tänä vuonna musiikkitieteilijä, tietokirjailija Topi Linjama.
Jokainen finalisti olisi Linjaman sanoin ansainnut palkinnon. Linjamalle oli kuitenkin myönnetty diktaattorin valtuudet eikä mahdollisuutta tasapeliin ollut.
Puheessaan Linjama avasi valintansa perusteita.
Topi Linjaman palkintopuhe
Palkintoa valitsevan diktaattorin päässä on pyörinyt sellaisia kysymyksiä kuin: Kuinka valita voittaja viidestä erinomaisesta ehdokkaasta? Kuinka valita edes valintakriteerit, joiden perusteella valita palkinnon saaja?
Mukana oli viisi erinomaista ehdokasta.
Espoon barokki juhli kymmenvuotista taivaltaan ja kokoonpanon ohjelmistoon kuului viime vuonna Bachin molemmat passiot, h-mollimessu ja motetit. Ateistiystäväni kävi kuuntelemassa h-mollimessun Olarin kirkossa ja hän kuvaili sitä sanoin ”melko päräyttävä kokemus”. Tietääkseni Espoon barokki on tälläkin hetkellä soittamassa Bachin Johannes-passiota Espoonlahden kirkossa.
Matias Häkkinen tunnetaan cembalistina ja kapellimestarina. Taiteellisessa tohtorinväitöksessään Häkkinen osoittaa, ettei viritys ole neutraali toimenpide varsinkaan vanhassa musiikissa. Häkkinen testaili keskisävelviritysten rajoja erityisesti Johann Sebastian Bachin teoksissa.
Entäpä Minä, Elisabet, jossa cembalisti Elina Mustonen yhdistää hienolla tavalla teatterin ja musiikin, tarkemmin sanottuna virginaalinsoiton. Elisabet I:n elämästä ammentava esitys on ollut menestys ja se jatkaa Suomesta ulkomaille.
Tai Eero Palviainen, joka soittaa erilaisia luuttuja, vihuelaa, teorbia ja barokkikitaraa, opettaa ja rakentaa soittimia. Palviaisen monipuolisuus ja mittava elämäntyö herättävät kunnioitusta.
Kaikki näistä olisivat hyvällä syyllä ansainneet palkinnon. Päätin kuitenkin antaa sen viidennelle ehdokkaalle. Perusteluksi valinnalleni nostan pitkäjänteisen vanhan musiikin eteen tehdyn työn periferiassa, kaukana isoista keskuksista.
Asun itsekin periferian pikkukaupungissa, Joensuussa, mutta Joensuuhun verrattuna Imatra on pikkukaupunki kaksin verroin. 24 000 asukkaan teollisuuskaupungissa ei ole konservatoriota eikä musiikkikorkeakoulua, ei yliopistoa eikä kaupunginorkesteria, mutta siellä on järjestetty 23 vuoden ajan vanhan musiikin festivaalia, jolla on esiintynyt koko joukko vanhan musiikin spesialisteja kotimaasta ja ulkomailtakin. Tämä on hyvä esimerkki siitä, mitä yksittäisten ihmisten palo asialle voi saada aikaan.
Lämpimät onnittelut Vanhassa vara parempi -festivaali!
– Topi Linjama
Vanhan musiikin teko -tunnustuspalkinto
Myös Svamuli onnittelee kaikkia upeita finalisteja sekä voittajaa, Vanhassa vara parempi! –festivaalia!
Palkitsemisen tarkoituksena on tuoda myönteisellä tavalla esiin vanhan musiikin ”taiteellisia, organisatorisia, koulutuksellisia ja muita saavutuksia ja innovaatioita”, kuten Matias Häkkinen on todennut. Ehdotusten ja finalistien joukko kuvastaa hyvin vanhan musiikin tekijöiden ja toiminnan monipuolisuutta. Kiitos siis myös kaikille ehdotuksia tunnustuspalkinnon saajaksi lähettäneille!
Vuodesta 2018 alkaen jaetun Vanhan musiikin teko -tunnustuspalkinnon ovat saaneet Orpheus’ Muses (2017), Fibo Collegium (2018) Kreeta-Maria Kentala (2019), Ensemble Gamut! albumilla UT (2020), Turun vanhan musiikin seuran videotuotanto (2021), Annamari Pölhö (2022), Aurore – Helsingin Renessanssimusiikkijuhlat (2023), Michael Fields – Sastamala Gregorianan taiteellinen johtaja (2024).
Kuvat: Johannes Vesterinen, Kai Skyttä, Jaakko Raunio.