Matias Häkkistä on kiittäminen Vanhan musiikin teko -tunnustuspalkintoideasta. Ympyrä sulkeutuu, kun Häkkinen on nyt itse ehdokkaana viritysjärjestelmiä koskevasta tohtorintutkinnostaan.
Häkkisen joulukuussa 2025 tarkastetun taiteellisen tohtorintutkinnon otsikkona oli Virityksen vallankumoukset – Taiteellisia ja käytännöllisiä havaintoja viritysfilosofioiden historiasta ja nykyisyydestä.
Tohtorintutkinto piti sisällään kolme konserttia, äänitteen ja tutkielman. Konserttiohjelmiin ja käsiohjelmiin voi tutustu täältä ja tutkielman voi lukea Taju-julkaisuarkistosta.
Tässä muutamia maistiaisia tutkielman sisällöstä ennen varsinaisen esittelyn julkaisua:
Mitä väliä tällaisella tutkimuksella ja sen tuloksilla on tavalliselle musiikinkuuntelijalle? Uskon voivani niiden kautta tuoda musiikin esittämiseen pienen lisän. Äänenvoimakkuuden, äänenvärin, soitinvalintojen, rytmin, melodian, sävellajin ja muiden tutumpien musiikillisten muuttujien lisäksi pyrin luomaan virityksestä ja siihen liittyvistä säveltason hienosäätöilmiöistä esittävälle muusikolle lisäkeinon ilmaisuvoiman lisäämiseksi. (Häkkinen 2025, 13.)
Pelkkä kysymys siitä, musisoidaanko vireessä vai epävireessä ei riitä, kun otetaan käyttöön kaikki nykyiset ja historialliset viritysvaihtoehdot ja niiden ilmaisumahdollisuudet. Olen tutkinut historiallisia viritysajatuksia ja soveltanut niitä sekä ”oikein” että ”väärin”. Kaikki musiikilliset tilanteet eivät kaipaa ’myötäkarvaan’ silittämistä, vaan myös ’vastakarvaisuudelle’ on paikkansa. (Häkkinen 2025, 11.)
Ja kuten ruoka-annos voi olla muuten teknisesti täydellinen, mutta mauton, jos siitä puuttuu jotain olennaista, kuten suola tai sopiva esillepano, viritystä muutettaessa on sen ympäriltä muutettava myös muita musiikillisia aspekteja, jolloin virityksen muutos tulee esiin ja ehkäpä vielä tärkeämpänä
seikkana viritysvalinta parantaa musisoijien ja kuulijoiden aistimusta ja nautintoa. (Häkkinen 2025, 94.)