Vanhan musiikin teko 2022 -finalisteista esittelyvuorossa on Eero Saunamäki, joka on aiemmin Svamulin blogissa maininnut määrittelevänsä itsensä mieluummin monipuoliseksi muusikoksi kuin saksofonistiksi tai nokkahuilistiksi. Mitä eri musiikinlajien ja soittimien välillä liikkuminen käytännössä edellyttää ja millaisia ajatuksia laaja-alainen toiminta avaa esimerkiksi muusikoiden koulutukseen?
Millaisia projekteja ja konsertteja viime kauteesi mahtui? Entä miten jaat aikaasi eri soittimien ja tehtävien kesken?
Eero Saunamäki: ”Aikani soittimieni välillä jaan tulevien projektien mukaan, lisäksi käyn päivätöissä. Yleensä minulla on tulossa projekteja molemmille soittimilleni, joten täytyy olla tarkkana, että valmisteluaikaa jää riittävästi. Toisaalta olen viime aikoina yrittänyt saada myös toistoja, jotta ideointia ja harjoittelua ei aina tarvitsisi aloittaa alusta.
Viime kesänä minulla oli barokkikonsertteja nokkahuilulla kirkoissa cembalisti Päivi Vesalaisen kanssa. Konserttiohjelmamme sisälsi myös Tuomas Turriagolta vuonna 2020 tilaamamme sonaatin nokkahuilulle ja cembalolle. Soolokonsertteja nokkahuilulla ja saksofonilla minulla oli mm. Crusell-viikolla Uudessakaupungissa, Mikonheikin talossa Hauholla sekä Edelfeltin ateljeessa Porvoossa.
Kehittelemässäni Nokkahuiluguru-konsertissa soitan musiikkia keskiajalta nykypäivään kymmenellä eri nokkahuilulla ja kerron soittimiin, niillä soitettaviin teoksiin sekä itseeni liittyviä tarinoita. Näitä konsertteja minulla on ollut tasaisesti vuoden mittaan. Syksyllä vierailin Joensuussa kaupunginorkesterin solistina, ohjelmassa oli kolme Tiensuun nokkahuilukonserton esitystä. Näiden lisäksi koulutin ja pidin konsertin konservatoriolla. Keväällä olin mukana Kalevi Ahon kamarikonserttolevyn editointiprosessissa: levy ilmestyy ensi syksynä BIS-levy-yhtiön toimesta ja yksi levyn teoksista on tilaamani ja levylle soittamani konsertto nokkahuilulle ja kamariorkesterille.
Vappuna johdin Vaasan kaupunginorkesterin viihdekonsertin, jonka solistina toimi Pepe Willberg. Konsertin sisältö koostui pääasiassa Pepen tunnetuiksi tekemistä ikivihreistä, mutta mukana oli lisäksi pari ooppera-aariaa. Kaupunginorkesterin johtaminen oli minulle erittäin mieluisa, uusi aluevaltaus.
Saksofonilla kantaesitin Ville Kompan Extraterrestrial Concerton saksofonikvartetti Aavan kanssa ja lisäksi saksofonia tuli soitettua monissa erilaisissa yksityistilaisuuksissa sekä johtamani Kaartin Combon kanssa. Laulukeikkojakin oli jonkun verran, joten kausi meni monipuolisissa merkeissä 🙂 Keväällä osallistuin myös Taideyliopiston järjestämään Uniarts Hub -koulutukseen, jossa aloittelevat taidealan yritykset saavat oppia luentojen ja tehtävien muodossa sekä mentorien avulla. Toivon, että tulevaisuudessa voisin työllistää itse itseäni enemmän oman yrityksen kautta.”
Onko monipuolisuus muusikkona toimimisen edellytys? Millaisin eväin ohjeistaisit ammattiin aikovia alalle?
”Ei se välttämättä edellytys ole, mutta kyllä se työtilaisuuksien saamisessa voi auttaa. Tyylilajituntemus on tärkeää myös taidemusiikissa, ja avoin mieli ja uteliaisuus ovat seikkoja, joihon kannustaisin. Toki jos muusikolla on yksi selkeä kiinnostuksen kohde, niin sitä kohti kannattaa pyrkiä täysillä. Itseäni on aina kiinnostanut monet musiikkiin liittyvät asiat ja tyylit enkä ole halunnut tai osannut valita niistä tiettyä. Tämä on ollut minulle luonteva ja hyvä ratkaisu, vaikka esim. opiskeluaikana monen osaamisalueen edistäminen yhtä aikaa olikin raskasta.
Monipuolisuudestakin kannattaa valita tiettyjä keihäänkärkiä, ja itselleni se on tällä hetkellä monipuolisten konserttien soittaminen nokkahuilulla Nokkahuiluguru-konserttien muodossa. Nautin suuresti myös pelkän vanhan musiikin soittamisesta, sen monipuolisuudesta ja muun muassa improvisointimahdollisuuksista. Toisaalta taas baritonisaksofonin soittaminen saksofonikvartetissa on hyvin antoisaa, kuten myös rytmimusiikkikeikat bändin laulusolistina! Fokukset voivat vaihdella uran mittaan ja muutosten pitää antaa tapahtua. Kaikilla osaamisalueilla voi olla kovan luokan ammattilainen, mutta se vaatii paljon työtä ja oikeat tulokulmat ja fokukset.”
Vastaavatko koulutus ja työelämän vaatimukset toisiaan? Jos kokemustesi pohjalta täydentäisit opetussuunnitelmaa, millaisia kursseja vanhan musiikin soittajille tarjottaisiin?
”Yrittäjyys on tulevaisuutta taidealoillakin, joten lisäisin yrittäjyystietoutta opetussuunnitelmaan. Monet suuntautuvat opetustyöhön, joten pedagogiikkaa ei pidä unohtaa! Täytyy myös muistaa, että opiskelutoverit ovat tulevaisuuden työkavereita, joten laaja verkostoituminen jo opiskeluaikana kannattaa.”
Vanha musiikki vai uusi musiikki? Laulaminen vai soittaminen? Opettaminen vai keikkailu? Miten valita kaikki?
”Kuten aiemmin kirjoitin, niin kaiken voi valita kunhan löytää sopivat tulokulmat eri osaamisalueisiin oman kiinnostuksen ja osaamisen kautta. Ja sitä pitää tehdä, mistä tykkää, vaikka muut eivät ajattelisikaan samalla tavalla. Asioille täytyy myös antaa aikaa kehittyä ja kypsyä rauhassa.
Pidän hyvin paljon instrumentalistin roolistani, mutta toisaalta laulaminen on se, jolla pystyn olemaan eniten suorassa kontaktissa yleisöön. Laulua en ole aiemmin opiskellut tutkintoon johtavasti, mutta syksyllä aloitan lauluopinnot Pop & Jazz Konservatoriossa. Odotan innokkaana mitä uutta opinnot antavat uralleni! Sen olen käytännössä huomannut, että kevyen musiikin osaamisesta on hyötyä taidemusiikin soittamisessa ja päinvastoin. Ja barokkimusiikin osaamisesta on erittäin paljon hyötyä minkä tahansa taidemusiikin fraseerauksessa ja energian ylläpitämisessä. Nykymusiikin soittaminen on todella detaljitarkkaa työtä, josta on hyötyä kaikkiin musiikinlajeihin.
Olen opettanut Sibelius-Akatemiassa vuodesta 2008 lähtien ja pidän siitä työstä kovasti! Olen lisäksi opettanut musiikkiopistoissa ja pitänyt muitakin yksityistunteja. Opettamisessa on mielestäni tärkeää herkkä vuorovaikutustilanne ja se, että osaa antaa ohjeita ja palautetta rakentavalla tavalla. Keskustelut ovat tärkeä osa tuntia ja niissä myös opettaja voi oppia opetettavalta.”
Toimit pitkään perustamasi Suomen nokkahuiluseuran puheenjohtajana. Mistä idea seuraan syntyi? Miltä harrastajien ja ammattiopiskelijoiden tilanne näyttää tällä hetkellä?
”Meillä oli opiskeluaikanani Akatemialla kiva nokkahuiluluokka, jonka kanssa vietimme yhdessä vapaa-aikaa ja kävimme esim. Tallinnassa paikallisilla nokkahuilufestivaaleilla. Taisimme innostua virolaisten omasta ERTA-jaostosta (European Recorder Teacher’s Association) ja aloimme ottaa selvää siitä, voisiko Suomeen perustaa vastaavanlaisen osaston. En muista tarkalleen, mitä sitten tapahtui, mutta päätimme loppujen lopuksi perustaa ERTAan liittymättömän, oman nokkahuiluseuran. Seuran perustamiseen vaikutti suuresti Pekka Silénin ylläpitämä nokkahuilistien sähköpostilista, joka siirtyi seuran perustamisen jälkeen sen hoidettavaksi.
Olin nokkahuiluseuran puheenjohtaja 15 vuoden ajan ja järjestimme monenlaisia tapahtumia, kursseja ja konsertteja sekä julkaisimme omaa nettisivua ja lehteä. Omasta näkökulmastani tärkeimmäksi perinnöksi jäi parin vuoden välein järjestettävä kansallinen Nuorten nokkahuilistien katselmus, joka kokoaa yhteen n. 50 nokkahuilunsoiton harrastajaa ympäri maan.
Puhaltajien määrä on ollut laskussa niin vanhan musiikin kuin modernienkin instrumenttien puolella. Tämä on toki huolestuttavaa ja asia pitää ottaa vakavasti. Toisaalta Suomi on melko pieni maa ja työllistyminen erikoissoittimissa ei ole helppoa. Musiikkikulttuurin ylläpitäminen on kuitenkin huipputärkeä asia, joten uskon ja toivon, että uusia harrastajia ja ammattilaisia tulee mukaan kuvioihin.”
Olet myös tehnyt nokkahuilua soittimena monin tavoin tunnetuksi ja näkyväksi. Onko mielikuva muuttunut vai onko nokkahuilun statuksen nostaminen taistelua tuulimyllyjä vastaan? Cha cha cha -tutorialisi YouTubessa on katsottu yli 26 000 kertaa – voisiko Telemann herättää samanlaista kiinnostusta?
”Aikaisemmin vaikutti siltä, että joudun aina selittelemään soitinvalintaani ja välillä se tuntui raskaalta. Sitten alkoi tulla vastaan tarinoita, joissa nokkahuilu olikin jättänyt kivan muiston, esim. koulun nokkahuiluyhtyeessä tai elämyksellisessä konsertissa. YouTube-videoiden avulla olen huomannut, että kiinnostus nokkahuiluun kuplii positiivisesti ja että siihen kuplintaan kannattaa tarttua.
YouTube on pääasiassa viihdettä, mutta toki opetusnäkökulma kiinnostaa myös. En tiedä, voisiko Telemannin avulla tehdä hittivideota, mutta yleisemmin ottaen barokki- ja nykymusiikin esille tuominen YouTubessa vaatii ensin jonkin verran valmista yleisöpohjaa. Ajatuksena on siis ensin kasvattaa yleisömäärää ja sen jälkeen laajentaa videotarjontaa hieman ”vakavampaan” suuntaan. Videoitani käytetään kouluissa ympäri Suomen ja uskon, että videoiden monipuolisuus on jälleen kerran se, joka pitää niihin mielenkiintoa yllä.”
Millainen rooli YouTubella ja sosiaalisella medialla on toiminnassasi? Entä mistä ammennat aiheet videoihin? Kuinka paljon somea muusikko nykyisin tarvitsee?
”YouTubeen aloin tehdä videoita korona-aikana kun huomasin, että siellä ei ole ammattilaisen tekemää nokkahuilusisältöä suomeksi. Aluksi tein videoita harvakseltaan, mutta nyttemmin siitä on tullut suunnitelmallisempaa. On hauskaa yrittää miettiä minkälaiset videot pärjäisivät YouTubessa, mutta samalla on pitänyt antaa hieman periksi omista mielikuvista: kyllä YouTubesta varmaankin nokkahuilun ammattikäytöstä ja historiasta kiinnostuneita katsojia löytyy, mutta suurimmat katsojamäärät saan kuitenkin viihteellisempien videoiden avulla.
Aiemmin somen (esim. Instagram) rooli oli samanlainen kuin muillakin, eli jaoin postauksia arjesta ja työstä pääosin kavereille. Tv-näkyvyyden jälkeen sain uusia seuraajia, joita en tuntenut millään tavalla, joten nykyään teen sisältöä etenkin heitä ajatellen – he ovatkin usein aidosti kiinnostuneita tekemisistäni! On ollut todella mukava saada nokkahuilunsoittoa ja muusikkoutta koskevia viestejä liittyen esim. soitinhankintoihin ja tuleviin konsertteihin.
Kyllä muusikolla minun mielestäni tulee nykyään olla selkeä somenäkyvyys. Kotisivujakin tarvitaan, mutta monilla eri alustoilla oleminen on arkipäivää. Somen päivittämiseen menee hieman aikaa, mutta kun siitä saa luotua rutiinin, niin se on ihan mukavaa ja antaa takaisin. Alustoja on nykyään niin monta, että kaikilla ei ehdi olla aktiivinen – pitää siis valita itselle sopivimmat alustat ja seurailla alan kehitystä. Instagramissa on paljon taidemusiikin ammattilaisia, jotka jakavat harjoitteluvinkkejä, konserttiklippejä ja muuta vastaavaa materiaalia, mitä periaatteessa kuka tahansa muusikko pystyy tuottamaan.
Aiheita YouTube-videoihin keksin alustaa selaamalla, kiinnittämällä huomiota ajankohtaisiin asioihin sekä miettimällä omaa työntekoani siltä kantilta, että miten osan siitä voisi muuntaa videon muotoon. Olen tehnyt tutoriaalien lisäksi esimerkiksi muutamia vlogeja kirkkokonserteista ja sinfoniaorkestereiden solistivierailuista. Hieman pidempään, noin 15 minuutin videoon saa kulumaan aikaa melkein kokonaisen työpäivän, joten kyllä hommasta kannattaa tykätä! Alkuun pääsee ihan vaikkapa laadukkaalla älypuhelimella, mutta hyvä kuvan- ja äänenlaatu antavat videoille lisää elinaikaa. Sen vuoksi olen itse investoinut laadukkaaseen kuvauskalustoon.”
Millaisia projekteja on tiedossa lähitulevaisuudessa ja missä soittoasi voi kuulla kesän aikana?
”Olen ollut töissä Kaartin soittokunnassa saksofonistina, nokkahuilistina, laulajana ja yhtyeenjohtajana lähes 20 vuoden ajan. Syksyllä jään virkavapaalle ja aloitan rytmimusiikin lauluopinnot Pop & Jazz Konservatoriossa. Lisäksi edistän Nokkahuiluguru-konseptiani ja koitan saada jalansijaa yrityskeikkamaailmaan. Syksyllä soitan Seinäjoen kaupunginorkesterin nokkahuilusolistina ja esiinnyn Nokkahuiluguru-konsertilla Jyväskylässä sekä koulutan paikallisen OKL:n opiskelijoita. Nykymusiikkia soitan Musiikkitalon Klang-konsertissa ja Uniarts Festissä. Lisäksi käyn Salzburgin Mozarteum-musiikkiyliopistossa pitämässä mestarikurssin suomalaisesta nokkahuilunykymusiikista.
Kesällä pääasiassa lomailen, mutta konsertteja on kuitenkin mm. Musica Kalevi Aho -festivaalilla Forssassa 17.6., jolloin soitan tilaamani Kalevi Ahon nokkahuilukonserton Pori Sinfoniettan solistina. Muita esiintymisiä ovat nokkahuilusoolokonsertit 21.7. Kiteen kamarikonserttisarjassa ja 27.8. Kokemäellä osana Satasoitto-festivaalia.”
Mitä toivoisit työnkuvaasi kuuluvan 10 vuoden kuluttua? Onko joitain erityisiä vanhaan musiikkiin tai nokkahuiluun liittyviä henkilökohtaisia tai yleisempiä haaveita?
”Toivon, että kymmenenkin vuoden kuluttua saan edelleen tehdä töitä monipuolisesti soittaen ja laulaen eri musiikinlajeja. Toivon, että saisin itse päättää enemmän töistäni ja niiden sisällöstä ja että opetustyötä olisi enemmän. Olisi myös hyvä, jos olisin löytänyt tiimin, jonka kanssa suunnitella ja tehdä musiikkiin liittyviä töitä monipuolisesti erilaisilla kärjillä tai niiden yhdistelmillä: vanha musiikki, uusi musiikki, improvisointi, rytmimusiikki ja miksei musiikin hallinnollisetkin työt, mitkä kiinnostavat edelleen.”
****
facebook.com/eerosaunamakimuusikko
****
Minna Hovi,
Svamulin viestintäkoordinaattori