Kaikille ei tule mieleen barokki, kun puhutaan vanhasta musiikista. Saatamme Svamulin piirissä olla tässä suhteessa jopa vähemmistössä. Joku kertoi, että oli joutunut selittämään, että emme kuuntele Olavi Virtaa Suomen vanhan musiikin liitossa.
Vanhaksi on Svamulin piirissä määritelty musiikki, joka on sävelletty ennen vuotta 1800. Ajatus on peräisin siitä, että jäsenistömme piirissä moni on sitä mieltä, että tuota ajankohtaa edeltävää musiikkia pitää soittaa periodisoittimilla ja siihen pitää lisäksi soveltaa sävellysajankohdan mukaisia esittämiskäytäntöjä. Kun näihin pyrkimyksiin lisätään intohimo ennalta tuntemattoman ohjelmiston löytämiseen ja sen tunnetuksi tekemiseen, olemme tekemisissä vanhan musiikin liikkeen kanssa. Periodin mukainen, historiallisesti informoitu (HIP) ovat meille tuttuja käsitteitä.
Reformiliikkeet eivät useinkaan ole aloittaessaan aavistaneet, mikä tulee olemaan aloitetun prosessin lopputulos. Tästä esimerkkinä vaikkapa Martin Lutherin johtama uskonnollinen reformi, jonka ei ollut tarkoitus jakaa kristikuntaa eri uskontokuntiin. Vanhan musiikin liike ei taasen Harnoncourtin ja Leonhardtin aloittaessa syventymistään barokkiin vielä edes tiennyt olevansa reformiliike. Saati olevansa vallankumouksen airut. Mutta reformi ja vallankumous vanhan musiikin liikkeen myötä on tapahtunut.
Vanhan musiikin liike on viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana laajentunut sekä sisäänpäin että ulospäin. Liike on lähtenyt etsimään uusia ulottuvuuksia myös vuoden 1800 jälkeen sävellettyyn musiikkiin. Schubert, Schumann, Berlioz ja jopa Wagner sekä Debussy ynnä kotoinen Sibelius ovat päässeet tarkasteluun, jonka kohteena aluksi olivat tyypillisesti Händel, Bach ja Monteverdi aikalaisineen. Periodisoittimin esitetyssä Fantastisessa Sinfoniassa on värejä ja rajuutta, joita ei nykyaikaisesta sinfoniaorkesterista löydy. Ofikleidit, serpentti ja ajanmukaiset vasket luovat väripaletin, joka välittää säveltäjän ajatuksen tarkasti ja voimallisesti. Debussy saa suolikielillä soitettuna lisää utua. Tällainen lopputulema ei varmaan käynyt Arnold Dolmetschilla mielessä, kun hän tyttärineen alkoi puuhata gambojen ja nokkahuilujen parissa.
Periodimusisointia sen puhtaassa muodossa en kutsuisi vielä vallankumoukseksi. Se on pieni akanvirta siinä vuossa, jota voimme kutsua klassisen musiikin kaanoniksi. Toki nykyisellään periodimusisointi on sekä näkyvyydeltään että kaupalliselta mittakaavaltaan jo huomattavaa. Vallankumous sen sijaan on se vaikutus, joka vanhan musiikin liikkeellä on ollut itse kaanonissa tapahtuvaan musisointiin. Ohjelmisto on laajentunut, tempot vilkastuneet ja soittajien sekä laulajien äänenmuodostukseen on tullut lisää vivahteita. Jousisoittajilla jopa kaikkein pyhin ja henkilökohtaisin soittotaidon osa, vibrato, voidaan ajoittain jättää pois. Ajatus, että Mozartia pitää soittaa eri tavalla kuin Mahleria ja sitäkin eri tavalla kuin Shostakovitsia, on nykyään lähes itsestään selvyys. Näin ei vielä 1990-luvulla ollut asian laita.
Svamulilla on varjeltavanaan huomattava perintö. Vanhan musiikin liike on esittävän säveltaiteen alalla kaikkien aikojen merkittävin reformiliike. Se on lyhyen historiansa aikana kyseenalaistanut, opastanut ja innoittanut muusikoita ja yleisöä ennen näkemättömällä tavalla. Näin pitää olla myös tulevaisuudessa.
Vanhassa musiikissa liikkeen on jatkuttava!
Tampereella 24.8.2022
Jugi Rautasalo