Vanhan musiikin teko 2025 -finalisteina on tällä kertaa kaksi Suomen vanhan musiikin liiton aiempaa puheenjohtajaa, jotka molemmat sattuvat olemaan lisäksi sekä cembalisteja että musiikin tohtoreita. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on Elina Mustonen, cembalisti, näyttelijä ja monipuolinen pedagogi, mutta myös Svamulin historian ensimmäinen puheenjohtaja vuosilta 2013– 2016.
Mustosen ehdokkuus liittyy Minä, Elisabet – yksinvaltias kriisissä -monologiin. Se sai ensi-iltansa keväällä 2025 Teatteri Jurkassa ja on ollut menestys monin tavoin; näytökset olivat loppuunmyytyjä ja palaute erinomaista.
Mistä idea esitykseen syntyi? Entä millaisia ajatuksia Elisabetin rooliin eläytyminen herätti?
Esityksen lähtökohta
Idea monologista oli syntynyt käsikirjoittaja Nely Keinäselle, kun tämä oli nähnyt Mustosen sooloesityksen JOUEZ! – Molièren matkassa (2018) ja ajatellut ”miten paljon Elina tuossa roolissa toi mieleen Englannin kuningattaren Elisabet I:n (1533–1603)”.
Keinänen ja Mustonen ovat tehneet yhteistyötä aiemmin Shakespeare-aiheisen esityksen parissa. Myös Minä, Elisabet sijoittuu saman aikakauteen, tarkemmin sanoen yksittäiseen historialliseen hetkeen, viimeiseen tuntiin ennen Maria Stuartin kuolemantuomion vahvistamista 1.2.1587.
”Fokus oli Elisabetin mielen prosessissa”, mitä ohjaaja Laura Jäntti on kuvannut näin:
”Siinä riitelevät inhimillisyys ja hallitsijuus. […] Miltä tuntuu allekirjoittaa sellaista mitä sisimmässään epäilee? Miten perustella itselleen olevansa oikeamielinen? Hyvä ihminen? Miten nukkua yönsä?
– Laura Jäntti, Minä, Elisabetin käsiohjelmateksti
Elisabetin suhde musiikkiin
Millaista oli eläytyä Elisabetin rooliin, esittää hallitsijaa ristiriitaisessa tilanteessa ja toisaalta soittaa virginaalia ”Elisabetina”?
Elina Mustonen: Elisabet oli lahjakas muusikko ja kosketinsoittaja. Aikalaistodistukset tuntuvat tukevan tätä väitettä aidosti, kyse ei ole vain majesteetin mielistelystä. Myös hänen isänsä Henrik VIII ja isoisänsä Henrik VII tiedetään olleen hyviä muusikkoja, kerrotaanpa heidän jopa säveltäneen. Musiikin lisäksi Elisabet oli tavattoman kiinnostunut myös teatterista ja rakasti tanssia. Hän puhui ja kirjoitti sujuvasti useita kieliä ja oli syvällisesti perehtynyt mm. filosofisiin ja teologisiin kysymyksiin. Epäilemättä eräs aikansa oppineimmista (nais)hallitsijoista.
On siis ollut huikean ihanaa ja haastavaa eläytyä tällaisen henkilön elämään ja persoonaan, vieläpä hänen elämänsä kenties vaikeimman päätöksen edessä ja kirjaimellisesti omien sanojensa kautta.
Nely Keinäsen teksti pohjautuu pitkälti juuri Elisabetin ja hänen aikalaistensa teksteihin. Nelyn ajatuksena alusta alkaen on ollut se, että Elisabet käyttää ilmaisunsa välineenä yhdenvertaisesti niin musiikin kieltä kuin sanallista ilmaisua. Musiikki siis toimii Elisabetin tunteiden tulkkina ja toisaalta hengähdystaukona tai peräti pakopaikkana vaikean päätöksen edessä, selvittää ajatuksia, lohduttaa, kannustaa välillä yhteen – välillä toiseen ratkaisuun. Lisäksi virginaali tuntuu toimivan ihan fyysisesti Elisabetin turvana hänen suuressa ahdistuksessaan ja jonkinlaisena alter egona.
Yllä mainitusta dramaturgisesta ratkaisusta johtuen olen kokenut, että Elisabetina soittaessani olen ehkä vielä voimakkaammin sidoksissa roolihahmooni verrattuna aiempiin vastaaviin sooloesityksiini (Her Infinite Variety – Shakespearen naiset sanoin ja sävelin, JOUEZ! – Molièren matkassa, Laura Maddalena ja SINETTI – Olga Knipper, Anton Tšehov ja 857 rakkauskirjettä).
Elisabet oli äärimmäisen tarkka ulkoisesta imagostaan ja suoraan sanottuna turhamainen. Käyttääkseni lisää anakronistisia ilmaisuja hän oli todella taitava oman brändinsä luomisessa. Jos hän eläisi nyt, hänellä olisi varmasti erittäin seurattu Instagram-tili. Lukuisat hallitsijaa imartelevat muotokuvat, joissa Elisabet ei näytä vanhenevan päivääkään, edustavat aikansa photoshoppausta.
- Vasemmalla Elisabet I (1533–1603) n. vuonna 1546 eli n. 13-vuotiaana ja oikealla 1600–luvun alussa. Välissä olevat 50 vuotta eivät kuningattaren olemukseen näytä jättäneen juurikaan jälkiä.
Sama turhamaisuuden aspekti tulee esille myös heti esityksemme alussa, jossa hän on huolissaan niistä kommenteista, joita korviin on kantautunut Maria Stuartin mahdollisesta etevyydestä muusikkona ja tanssijana. Tämäkin asettaa omat haasteensa soittotilanteessa Elisabetin pyrkiessä todistamaan oman etevyytensä myös muusikkona.
- Kuva: Marko Mäkinen/Teatteri Jurkka.
Vaikka teksti ja musiikki ovat ”autenttisia”, tarkoituksenamme ei kuitenkaan ole ollut luoda näköispatsasta. Lähtökohta on ollut enemmän ihmisessä, joka on äärimmäisen vaikean päätöksen edessä: edessä on vain huonoja vaihtoehtoja.
Kuinka siis kestää ulkopuolelta tulevaa painetta, minkälainen prosessi on käytävä läpi, miten oikeuttaa päätös itselle ja muille? Tällaiseen tilanteeseen voi varmaan itse kukin samastua, vaikka suurimmalla osalla meistä ratkaisuilla ei – onneksi – ole niin dramaattisia seurauksia. Toki yhtymäkohtia voi hakea nykyistenkin valtionjohtajien huipuilta, eikä tarvitse edes mennä maantieteellisesti kovin kauas….
Tästä loppua kohti etenevästä tietynlaisesta historiallisesta kontekstista etäännyttämisestä huolimatta toivomme, ettemme tee kovin suurta vääryyttä Elisabetin persoonalle.
Ampumahiihdosta ja kiinnostuksesta Elisabetin aikakauteen
Miten muusikon ja näyttelijän roolien vaihtaminen esityksen aikana onnistuu? Vai onko kysymys edes relevantti, onko kyse jostain samasta?
Elina Mustonen: Olen verrannut sooloesitysteni esittämistä ampumahiihtoon, vaikken lajia ole koskaan edes kokeillut. Näyttelemisen usein verrattain kovankin puhtaasti fyysisen ilmaisun jälkeen pitäisi salamannopeasti pystyä tarkentamaan ”suoritus” suorastaan minimaaliseen hallintaan.
Tällä en tarkoita sitä, etteivätkö kumpikin ilmaisun laji vaatisi yhtä lailla omanlaistaan emotinaalista ja fyysistä voimaa tai tarkkuutta. Varsinkin lihastyö ja hengitys on vain osattava kohdistaa oikein. Toisaalta koen vahvasti, että kyse on kuitenkin pohjimmiltaan samasta ilmaisullisesta asiasta, ikään kuin vain vaihtaisi instrumenttia, välinettä.
Elisabet ja hänen aikakautensa ovat kiehtoneet minua jo varhaisesta teini-iästä asti. Samoin ns. virginalistien ja muu varhaisen uuden ajan (early modern) musiikki on eräs ehdottomia suosikkejani. Olen lukenut jo aikoinaan melkoisesti ko. aikakaudesta, samoin soittanut runsaasti virginaalimusiikkia. Ja ensimmäinen näyttämöllinen sooloteoksenihan (Her Infinite Variety) keskittyi myös tämän aikakauden musiikkiin Shakespearen ohella.
Näin ollen lähtiessäni työstämään tätä viimeisintä maaperä oli kohtuullisen hyvin kartoitettu. Mutta tulin kyllä lukeneeksi lisää melkoisen määrän kirjallisuutta liittyen erityisesti Elisabetiin ja kahlanneeksi taas kunnioitettavan määrän tätä ihanaa musiikkia valintoja tehdessäni. Harjoitusperiodin aikana kävi mielessä, että olisinpa aikoinani Elisabetiin tutustuessani tiennyt, että jonain päivänä….
– Elina Mustonen
Minä, Elisabetin tulevia esityksiä
Kevään ja kesän 2026 aikana Minä, Elisabetin voi nähdä Teatteri Vantaalla (15.4.) ja Jyväskylän Kesässä (4.7.). Myös englanninkielisiä esityksiä on tulossa (ainakin) Tallinnaan 1.2.2027 ja Cambridge Early Music festivalille 5.2.2027.
Minä, Elisabetin musiikkidramaturgiasta vastasi Elina Mustonen ja työryhmään kuuluivat Nely Keinänen (käsikirjoitus), Kersti Juva (suomennos), Laura Jäntti (ohjaus), Tarja Simone, (skenografia), Kati Lukka (skenografin assistentti) sekä Saku Kaukiainen (valosuunnittelu).
Mustosen aiempia näyttämöllisiä sooloteoksia ovat olleet Her Infinite Variety Shakespearen naiset sanoin ja sävelin, Laura Maddalena, Sinetti – Olga Knipper, Anton Tšehov ja 857 rakkauskirjettä.