Aurore-renessanssimusiikkijuhlat on tuonut jo vuosien ajan talven keskelle rautaisannoksen renessanssimusiikkia, eikä tapahtuma jää nytkään toteutumatta, vaikkei yleisötilausuksia voikaan järjestää. Festivaali lähettää 22.1–23.1. kaksi omaa konserttia YouTube-kanavallaan, ja lisäksi toteutetaan Café Barockin kanssa 24.1. yhteistyötapahtuma, joka sisältää Concerto delle Donne -konsertin taltioinnin sekä Zoom-keskustelutilaisuuden.

Ohjelmassa nousevat esiin erityisesti säveltävät ja musisoivat naiset: renessanssin naissäveltäjät ovat teemana 23.1. konsertissa, kun taas Firenzen Cameratan ympärille rakentuva poikkitaiteellinen kokonaisuus Concerto delle Donne tutustuttaa myös Ferraran virtuoottisiin naislaulajiin.

Renessanssin oppineet naiset – Häkkilintuja ja muita eläimiä -konsertin suunnittelusta vastaa nokkahuilisti Sini Vahervuo.

Miten idea konsertista syntyi, Sini?

”Minut pyydettiin viime keväällä mukaan Aurore- renessanssimusiikkijuhlien taiteelliseen johtoryhmään. Katselin festivaalilla esitettyjen teosten listaa monelta kannalta – myös muodikkaasti naissäveltäjiä etsien vaan en juurikaan löytäen. Tämähän on hyvin ajankohtainen kysymys musiikki-instituutioiden ohjelmasuunnittelussa. Vanhaan musiikkiin keskittyneet organisaatiot eivät pärjää kovin hyvin vertailtaessa naissäveltäjien osuutta kausiohjelmistoissa, koska miessäveltäjiä on ollut perinteisesti enemmän kuin naisia ja vielä sitä enemmän mitä pidemmälle historiassa mennään. Tilanteeseen vaikuttavat eri aikojen nykyajasta poikkeavat tilanteet ja toimintatavat, useiden satojen vuosien perinteet, puhumattakaan myöhempien aikojen kustantajien ja musiikkitieteilijöiden valinnoista.

Halusinkin kantaa korteni kekoon ja toisaalta sekoittaa pakkaa tuomalla Auroren ohjelmistoon pinon ennen (Suomessa) kuulemattomia teoksia renessassin ajan naissäveltäjiltä. Päädyin renessanssin hengen mukaisesti sivistämään itseäni ja päätin tutkia perin pohjin, onko naisten säveltämää renessanssimusiikkia olemassa ja onko sitä esitetty paljonkin.

Suurin pelkoni oli, että mikäli tällaista musiikkia olisikin olemassa, olisiko sen laatu tarpeeksi hyvää korkean profiilin ja laadun konserttiohjelmaan, mutta pelkäsin turhaan. Se, mitä pelkistetystä nuottikuvasta 1400–1500-luvuilla saattaa puuttua, on jossain määrin täydennettävissä esittävän muusikon omalla tulkinnalla ja koristelulla. Ja siksikin valitsin mukaan huippumuusikot, kuten gambisti Jukka Rautasalon, sopraano Anneliina Rifin, Jarmo Julkusen soittamaan renessanssin ajan kitaraa ja luuttua sekä Ensemble Nylandian renessanssikokoonpanon muusikoita, joita johtaa Matias Häkkinen.”

Millaisia hahmoja ja kohtaloita konserttiohjelmasta löytyy?

”Vuonna 1568 tiettävästi ensimmäinen naispuolinen ammattimuusikko, -säveltäjä ja -opettaja Maddalena Casulana omisti ensimmäisen oman madrigaalikokoelmansa, omin sanoinsa ”ensimmäiset hedelmänsä”, korkea-arvoiselle Isabella de’ Medicille. Esipuheessaan Casulana kertoo: ”Haluan paljastaa maailmalle muusikontyölläni sen miesten turhamaisen virhekuvitelman, että vain yksin heillä on älykkyyden ja taiteellisuuden lahja, ja ettei näitä lahjoja ole koskaan annettu naisille.” (suom. Sini Vahervuo). Ensimmäisen kerran Casulanan kuulaita ja kromaattisia teoksia julkaistiin vuonna 1566 madrigaalikokoelmassa nimekkäitten säveltäjien rinnalla, joista Orlando di Lasso myös esitytti itse Casulanan teoksen. Casulana matkusti Italiassa toimien säveltäjänä, opettajana ja muusikkona laulaen ja soittaen luuttua. Hän toimi poikkeuksellisen itsenäisesti ainakin vuosikymmenen ennen kuin naismuusikkous alkoi kukoistaa Italiassa laajemmin. Casulana omisti teoksiaan renessanssiprinsessa Isabella de’ Medicille, joka eli isänsä suojeluksessa kulttuurinkehdossa Firenzessä. Ohjelmassa kuullaan ainoa Isabella de’ Mediciltä säilynyt kappale.

Vuonna 1543 julkaistun 23 motetin kokoelman Musica quinque vocum motetta materna lingua vocata säveltäjänä pidetään nykytutkimuksen valossa prinsessa Eleonora d’Esteä, Lucrezia Borgian tytärtä. Lucrezia kuoli kun Eleonora oli vain neljävuotias, ja koska hovista ei löytynyt häntä ylempiarvoista kasvattajaa, hänet laitettiin Ferraralaiseen Corpus Domini -luostariin. Kahdeksanvuotiaana hän päätti jäädä luostariin ja vain 18-vuotiaana hänestä tuli luostarin johtaja, abbedissa. Nunnaluostari oli kuuluisa musisoivista nunnistaan, joita tultiin kuulemaan matkojen päästä. Emme mitä luultavimmin tule koskaan tietämään, että Eleonora olisi varmasti kokoelman säveltäjä, sillä prinsessalle ja abbedissalle ei olisi ollut soveliasta julkaista kokoelmaa omalla nimellään.”

Barokin ja renessanssin ajan naisten säveltäminen paljastuu jatkuvasti laajemmaksi ilmiöksi mitä olemme luulleet. Ketkä sävelsivät ja millaisissa olosuhteissa?

”Ajatusketju kannattaa ehkä aloittaa siitä, kellä oli mahdollisuus musisoida ja missä, ja kellä oli mahdollisuuksia taltioda työtään ja miten. Tässä konserttiohjelmassa on kyse oppineista naisista, eli todennäköisimmin joko luostarissa tai hovissa kasvatetuista naisista. Opiskeltaviin aineisiin kuuluivat kielet, kirjallisuus, historia, runous ja antiikin moraalifilosofia – matematiikka ja retoriikka olivat naisilta kiellettyjä. Kärjistäen sanottuna näiden oppineiden naisten eli ”aseistettujen neitsyiden” oli mahdollista jatkaa itsensä sivistämistä lapsuuden jälkeen vain luostareissa tai mahdollisesti leskeksi jäätyään.

Varsinkin Italian myöhäisrenessanssin ylhäisten naisten kohtalot olivat usein traagisia, ja tätä vasten nunnaluostarielämä näyttäytyy ”vaaralliseen” avioelämään verrattuna houkuttelevalta. Valtaapitävien väkivaltaisuuden kohteeksi joutuivat sisäpiirin naisten lisäksi kuitenkin myös monet miehet, joiden ääni ei tässä konsertissa pääse kuuluville.

Kun puhutaan renessanssin ajan oppineiden naisten kohtaloista, on hyvä muistaa, että he olivat ikään kuin oma sukupuolensa. Vain ylin eliitti kuten aateliset ja kirkonmiehet pääsivät toimimaan ”miehen roolissa”, ja suurin osa väestöstä, niin miehistä kuin naisista, eli elämäänsä ilman nykyajan oikeuksia tai mahdollisuuksia.

Kuuluisien aatelisten lisäksi pakkaa hämmentää se fakta, että renessanssin aikaan monet taiteilijat eivät välttämättä signeeraaneet teoksiaan, eli unohdus ja aika eivät ole ainoita syitä säveltäjien tuntemattomiksi jäämiselle. Vaatimattomuudesta kumpuava tapa oli varmasti käytössä luostareissa, mutta eipä ollut ruhtinassuvun jäsenenkään (miehen tai naisen) soveliasta käydä itse torilla arkiostoksilla saati julkaista sonettejaan tai madrigaalejaan kaiken kansan ihmeteltäväksi. Kuinka moni nimi, jonka taustalla piileskelevästä ihmisyksilöstä emme tiedä mitään, onkaan jalosukuisen säveltäjän salanimi, pseudonyymi? Entä oliko ”Anonymous” nainen? Vanhaa musiikkia, jonka tekijä on tuntematon löytyy pilvin pimein.”

Sopraano Anneliina Rif kertoo, että renessanssin oppineiden naisten toimintaa pohjustetaan konsertissa myös keskiajan sävelillä:

”Keskiajan referenssit ovat Bingenin Hildegard, kuinkas muuten, sekä Dian kreivitär Beatritz. Heidän vaikutusvaltansa oli sen verran suuri, että teoksetkin saivat tekijätietoihin oikean nimen, eikä esimerkiksi paikallisen papin tai Dian kreivin nimeä.

Itse naisena on toki koskettavaa antaa ääni monen vuosisadan takaiselle kollegalle. Myös miehet ovat kirjoittaneet paljon uskottavaa tekstiä naisen suuhun, eikä näissäkään lauluissa oikeastaan voi väittää paistavan jotain erityistä superfeminismiä, mutta alitajunnan tasolla sillä on jonkinlainen vaikutus siihen, miten sisällä laulua sitä laulaessa on, kun tietää laulavansa musiikkia, joka on syntynyt ”mekon sisällä”.

Osa lauluista on kahden henkilön yhteistyötä, kuten miessäveltäjän ja naissanoittajan. Varsin jouhevasti vaikuttaa yhteistyö musiikista katsoen sujuneen. Jouhevasti on sujunut yhteistyö esiintyvän yhtyeenkin kanssa, ja musiikki virvoittaa ja virkistää monesta näkö- ja kuulovinkkelistä tänä vielä hiukan pimeänä aikana.”

***

Café Barockin kanssa toteutettava Concerto delle Donne -konsertti vie 1500-luvun lopun Firenzeen, jossa oppineiden ja taiteilijoiden yhteisö Firenzen Camerata loi pohjaa uuden tyylin, barokin synnylle. Historiallisen Cameratan hengessä taiteenlajit ja tekijät kohtaavat, kun sopraano Tuuli Lindebergin, viulisti Aira Maria Lehtipuun ja cembalisti Anna-Maaria Oramon mukana on runoilija Mitra Virtaperko lausumassa projektia varten kirjoittamiaan runoja. Entä keitä olivat konsertin otsikossa mainitut konsertoivat naiset? Se viittaa Ferraran hovissa 1500-luvun lopulla toimineeseen naisten ammattiyhtyeeseen.

Tämä kolmen naisen laulu- ja soitinyhtye hämmästytti laajasti aikalaisia virtuoottisella, koristelevalla tyylillään, jolla oli suuri merkitys musiikin uudistuessa kohti 1600-lukua ja barokkia. Säveltäjä Luzzasco Luzzaschi säesti yhtyettä ja räätälöi heille musiikkia, mutta yhtye innoitti myös muita säveltäjiä. Lisäksi vastavaanlaisia yhtyeitä perustettiin innokkaasti muuallekin Italiaan.

Konsertissa kuullaan Luzzaschin musiikkia sekä sävellyksiä mm. Emilio de Cavalierilta ja Barbara Strozzilta. Esiintyjät heittäytyvät Ferraran sopraanoiksi ja renessanssin hengessä vaihtelevat muusikkoroolejaan.

”Konsertin ajatuksena on paitsi taiteidenvälisyys myös roolien vaihto ja niiden hämärtäminen, taiteiden ja taitojen ’törmäyttäminen’”, sanoo Anna-Maaria Oramo.

Auli Särkiö-Pitkänen

Kirjoittaja on Svamulin verkkosivujen päätoimittaja.

Katso Auroren kaikki ohjelmatiedot täältä!