Romantiikan ajan vaskia tutkimassa

Historiatietoinen lähestymistapa romantiikan ajan musiikkiin on Suomessa jo vakiintunut: periodiasenteella 1800-luvun musiikkia esittävät monet muusikot (esimerkkinä vaikkapa Eriikka Maalismaan ja Emil Holmströmin mainio Schumann-levy), ja aikakauden pianoja, kitaroita ja puhaltimia näkee konserteissa yhä useammin.

Nyt Suomeen on perustettu uusi yhtye tuomaan lisävaloa periodipuhaltimien maailmaan: vaskikvintetti Raiku, jonka tutkimuskohteena ovat romantiikan ajan vaskisoittimet ja vaskiyhtyeteokset. Romantiikan ajan periodivaskikvintetti on Suomessa aivan uusi asia, ja maailmallakin pioneeriyhtyeitä on vasta muutama. Raiku sai lentävän lähdön Wihurin säätiön apurahan turvin, ja debyyttikonsertti on 7.3. Suomalaisen barokkiorkesterin konserttisarjassa Kannelmäen kirkossa.

Suomestakin löytyy vanhoja vaskilähteitä

Raiku-kvintetin jäsenet ovat kaikki sinfoniaorkesterimuusikoita, jotka ovat jo pitkään perehtyneet historiallisiin soittimiin: käyrätorven soittaja Tommi Hyytinen ja trumpetisti Miikka Saarinen soittavat Radion sinfoniaorkesterissa sekä Suomalaisessa barokkiorkesterissa. FiBOssa soittaa myös trumpetisti Zoltán Kövér, jolla on päivätyö Jyväskylä Sinfoniassa. Pasunisti Antti Hirvonen työskentelee Tampere Filharmoniassa, tuubansoittaja Nicolas Indermühle Turun filharmonisessa orkesterissa. Tuuban esivanhempaan, romantiikan ajan orkestereissa käytettyyn ofikleidiin perehtynyt Indermühle oli jo pitkään pohdiskellut romantiikan ajan vaskikvinteton perustamista.

”Neljä meistä on opettajina Kälviän musiikkileirillä, ja useana kesänä siellä on ruokalassa juteltu tällaisesta ideasta. Nyt alkoi vihdoin tapahtua”, Tommi Hyytinen kertoo.

”Romantiikan ajan kvintetti oli meille kaikille uusi aluevaltaus, mutta looginen jatkumo vanhan musiikin kiinnostuksemme”, Miikka Saarinen summaa.

Raiku-kvintetin tämänhetkisenä tärkeänä tutkimuskohteena on ranskalaissäveltäjä Jean-François Victor Bellonin (1795–1869), joka kirjoitti ensimmäiset vaskikvintetot 1800-luvun puolivälissä. Kvintetti haluaa kuitenkin myös paneutua siihen, millaista vaskimusiikkia kätkeytyy Suomen ja naapurimaiden historiaan. Yhtyeen kaikilla jäsenillä on suuri palo penkoa arkistoja, ja jo nyt näyttää siltä, että kotimaisia vaskimusiikin lähteitä kyllä riittää sovituksista ja sävellyksistä oppikirjoihin – esimerkkinä Adolf Leanderin Torvisoitannon oppikirja vuodelta 1885.

Seitsikkoperinteen ja ulkoilmaan tarkoitetun vaskimusiikin lisäksi Suomessa on 1800-luvulla kuultu myös vaskiyhtyeen esittämää konserttimusiikkia. Puolustusvoimain musiikkiarkiston perkaaminen on työ, joka odottaa tekemistään, ja esimerkiksi Tukholman ja Pietarin arkistoissa piilee epäilemättä aarteita.

Venttiilit vastaan luonnontorvet

1800-luvun alussa eri soittimia kehitettiin kiihkeästi, ja soittimien nykyisin tunnetut muodot vakiintuivat. Vaskipuhaltimissa se tarkoitti siirtymistä luonnontorvista venttiilejä käyttäviin malleihin.

”Tuolloin Euroopan parhaat aivot käyttivät aikaansa vaskien venttiileiden kehittelyyn. Legendan mukaan sylinteriventtiilin inspiraationa oli oluttynnyrin hana”, Tommi Hyytinen kertoo. Hän on tehnyt taiteellisen tohtorintutkintonsa romantiikan ajan käyrätorvensoitosta.

1800-luvun murroskausi ei mennyt kivuttomasti. Erilaiset venttiilipatentit olivat sotajalalla, ja luonnontorvien soittajat pelkäsivät, että venttiilitorvet vievät heiltä työn ja arvostuksen.

”Luonnontorvi säilyi Pariisin konservatoriossa pääsoittimena 1900-luvun aluun asti! Siellä pelättiin, että venttiilit tuhoavat luonnontorven kauniit sävyt”, Hyytinen sanoo. Pitkään luonnonvasket ja uudet venttiilimallit elivät rinta rinnan. Esimerkiksi Berlioz ja Wagner käyttivät musiikissaan erilaisia vaskia rinnakkain. Trumpetin suhteen muutos oli Miikka Saarisen mukaan sutjakampi, sillä luonnontrumpetti oli ollut klassismin ajalla pimennossa, kun mm. klarinetti oli korvannut sen solistisena orkesterisoitimena.

Tietysti venttiili tasapäisti sointia, mutta ennen kaikkea kyseessä oli soittimen mahdolllisuuksien laajeneminen esimerkiksi kromatiikkaan. Se soi trumpetille ja sen pehmeä-äänisemmälle rinnnakkaissoittimelle kornetille nousun uudenlaiseen solistiasemaan. Romantiikan ajan vaskiyhtyeiden kokoonpanoon kuuluu juuri kornetti.

Romantiikan ajan periodimusisoinnissa mielenkiintoista on, että aitoja historiallisia soittimia on verraten hyvin saatavilla. Tämä on tarjonnut Raiku-kvintetin puhaltajille uutta inspiraatiota, sillä esimerkiksi barokkitrumpetit ovat käytännössä aina kopioita. Syksystä alkaen yhtyeen soittajat ovat metsästäneet itselleen soittimia. Huutokaupoista voi tehdä löytöjä, jos uskaltaa tarttua ”hirveisiinkin ränneihin”, tai soittimia voi hankkia vanhojen soittimien etsimiseen ja konservointiin perehtyneiden muusikoiden kautta.

Syksyn alussa uunituore yhtye haali lainaksi aitoja historiallisia soittimia kotimaisilta keräilijöiltä ja testasi ensimmäistä kertaa, miten romanttiset vasket soivat yhteen. Se oli hieno kokemus, joka valoi paljon intoa tulevaan.

Historiatietoisuus resonoi orkesterityöhön

Yhä useammalla muusikolla modernin ja historiallisen instrumentin soittaminen kulkevat rinta rinnan, ja eri aikakausien esityskäytäntöihin ja soittimiin liittyvä tietoisuus yleistyy. Miikka Saarisen ja Tommi Hyytisen toimenkuva on tästä hyvä esimerkki.

”Välillä menee viikkoja, etten koskekaan moderniin torveen. Se rikastuttaa paljon työnkuvaa ja antaa paljon modernin soittimen soittamiseenkin. Siihen kannustan oppilaitanikin”, Hyytinen sanoo. Hän opettaa Sibelius-Akatemiassa sekä modernia käyrätorvea että luonnontorvea, Saarinen puolestaan barokkitrumpettia. Helmikuussa Hyytinen kantaesittää Musica nova Helsinki -festivaalilla Olli Virtaperkon uuden luonnontorvikonserton Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa.

Toiveena on, että Raiku-yhtyeen työn hedelmillä voisi olla vaikutusta orkestereihinkin.

”Romantiikan ajan vaskien ja modernien soittimien viritys on eri, joten suoraan ei näitä soittimia voida orkesteriin siirtää”, Saarinen huomauttaa.

”Mutta pitkällä tähtäimellä toivomme, että jotain näistä soittotyyleistä voisi siirtyä orkestereihin, joiden perusrepertuaaria on juuri romantiikan ajan ohjelmisto”, tuumaa Hyytinen.

Auli Särkiö-Pitkänen

Kirjoittaja on Svamulin järjestökoordinaattori ja blogin päätoimittaja.

Teksti pohjautuu Rondo-lehdessä 1/21 julkaistuun artikkeliin.