Usein toistettu totuus on, että musiikki on parasta livenä. Vaikka itse olen yleensä lavalla, on hienoja kuuntelukokemuksiakin kertynyt pitkä liuta. Yksi sellainen oli Aurore-festivaalin päätöskonsertti Paavalin kirkossa helmikuun alussa.
Aurore sai Svamulin Vanhan musiikin teko -palkinnon viime kerralla, joten oli ilo olla paikan päällä seuraamassa, kuinka menestystä tuli myös suuren yleisömäärän muodossa. Kotimaisen I Dodici -lauluyhtyeen ja Kari Turusen suurenmoinen Palestrina-konsertti ansaitsi kaiken saamansa huomion, siinä missä pari vuotta sitten maailmankuulun brittiyhtye Stile Anticonkin konsertti. Monilta osin nautin jopa enemmän suomalaisyhtyeen elävästä musisoinnista – ja siitä iloitsin tietenkin, että meillä on Suomessa näin korkeatasoista yhtyelaulun ammattitaitoa.
Ammattilaisten soisi saavan laulamalla myös kunnollisen toimeentulon, mutta tässä suhteessa tilanteessa on vielä reilusti parantamisen varaa.
Myös toinen loppuunmyyty tapahtuma palautui vastikään mieleeni, kun Sibelius-Akatemian vanhan musiikin aineryhmän opiskelijat musisoivat tammikuussa hienon konsertin otsikolla ”Bach-viikko 40 vuotta”. Tämä konsertti ei ollut aivan loppuunmyyty, vaikka väkeä hyvin olikin saapunut Bachin musiikkia kuuntelemaan.
Alkuperäinen Helsingin Kamarijousten Bach-viikko huhtikuussa 1985 sen sijaan oli.
Täydet salit tuntuivat meistä aloittelevista muusikoista silloin käsittämättömältä. Melkein kaiken mahdollisen huomion saaminen tapahtumalle todisti, että Bachin musiikilla on merkitystä muillekin kuin meille soittajille. Motivaation maksimoiminen oli aivan keskeisellä tavalla tärkeää tuossa tilanteessa, kun mitään rakenteita vanhaan musiikkiin ammattimaisesti syventymiselle ei Suomessa vielä ollut.
Monta barokkikonserttia soitettiin ilman korvausta pelkästään Bach-viikon asiallemme luoman uskon voimalla. Illanistujaisissa ja muissa sosiaalisissa riennoissa jaksoimme kertoa kollegoille, että barokkimusiikki periodityyliin soitettuna on siisti juttu ja että sitä pitää opiskella. Intomme oli tarttuvaa. Kun samanlaista intoa tartuttivat myös Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin jäsenet tahollaan, alkoi pitkä matka. Olemme saaneet vanhaan musiikkiin erikoistuneita ammattimaisia yhtyeitä ja uskottavan vanhan musiikin aineryhmän Sibelius-Akatemiaan. Näistä on syytä iloita!
On kuitenkin vielä tehtävää, kuten aiemmin lauluyhtyeiden kohdalla jo mainitsin. Vaikka työura vanhan musiikin saralla on nykyään mahdollinen, ei korvaus työstä useinkaan ole erityisen suuri ja se lohkeaa liiaksi epävarmojen freelance-töiden avulla. Kentälle soisi lisää taloudellista liikkumavaraa myös, jotta tammikuun Bach-konsertissa esiintyneet Sibelius-Akatemian vanhan musiikin aineryhmän opiskelijat aikanaan alalle työllistyisivät.
Helsingissä 28.2.2025
Jukka Rautasalo
PS. Sibelius-Akatemian opiskelijat soittavat toisen Bach-viikko 40 vuotta -konsertin Saksalaisessa kirkossa 8.5. kello 18.00