Millaista on katalonialainen vanha musiikki? Entä millainen rooli katalonialaisessa musiikkiperinteessä on ollut kitaroilla ja kastanjeteilla? Oblica Ensemblen muusikot eli huilisti Eerika Perkkiö, sellisti-gambisti Daniel Kivivuori sekä cembalisti Jasper Koekoek valottavat seuraavaksi Barcelonaan 27.8.–3.9.2024 tekemänsä opintomatkan antia ja Katalonian alueen musiikkikulttuuria.
Katalonian pääkaupunki Barcelona tulee ani harvoin esille, vaikka se on ollut Iberian niemimaan historiassa tärkeä kaupunki ja sen musiikkielämä kukoistanut elinvoimaisena. Oblica Ensemble kiinnostui tutkimaan Kataloniassa 1300–1700-luvuilla sävellettyä musiikkia, josta oli lähes mahdotonta löytää laadukasta tietoa käymättä paikan päällä. Niin ikään katalonialainen kulttuuri, kieli ja kansanmusiikki inspiroivat yhtyeen muusikoita tutustumaan aiheeseen tarkemmin.
Goethe-instituutin koordinoiman Culture Moves Europe -apurahan avulla Oblica sai ainutlaatuisen tilaisuuden musiikilliseen tutkimusretkeen Barcelonaan. Matkaseurueeseen kuuluivat Oblican jäsenet traversisti Eerika Perkkiö, sellisti-gambisti Daniel Kivivuori sekä cembalisti Jasper Koekoek. Culture Moves Europe on erinomainen tukimuoto opiskelijoiden järjestämien hankkeiden kannalta, sillä instituutti tukee myös opiskeluvaiheessa tai uransa alussa olevia taiteilijoita. Voimme suositella apurahaa lämpimästi kaikille. Seuraava haku on toimintakauden viimeinen ja sulkeutuu 30.11.2024.
Tässä artikkelissa kerromme vierailukohteistamme Barcelonassa ja sen lähikaupungeissa sekä jaamme vinkkejä Iberian niemimaan, erityisesti Katalonian, musiikin historiaan perehtymiseen. Artikkelin lopusta löydät tärkeimmät linkit yhteen koottuna.
Museu de la Música de Barcelona
Olimme yhteydessä Museu de la Música de Barcelonan henkilökuntaan hyvissä ajoin ennen matkaa päästäksemme paikan päällä kokeilemaan erilaisia historiallisia soittimia museon kokoelmista. Saimme lopulta kokeilla useita soittimia, kuten traversoa, selloa, gambaa, viuluja ja cembaloa. Saimme myös soittaa Manuel Pérez Moleron rakentamia alkuperäisiä urkuja vuodelta 1719. Yhden soittaessa muut nakitettiin polkemaan urkujen palkeita.

Museu de la Música de Barcelonan urut.
Museon valtava kokoelma käsittää noin 2 000 soitinta, joista tosin vain murto-osa on esillä näyttelyssä. Soittimia restauroidaan jatkuvasti myös käyttökuntoon; esimerkiksi Christian Zellin vuonna 1737 rakentama cembalo on edelleen aktiivisessa äänitys- ja konserttikäytössä.
Palau de la Música Catalá
Konserttitalo Palau de la Música Catalá on Unescon maailmanperintökohde ja toimii kotina vuonna 1891 perustetulle huippukuoro Orfeo Catalálle. Talossa toimii niin ikään musiikkiarkisto sekä tutkimuskeskus Centre de Documentació de l’Orfeó Català (CEDOC), jonka arkistossa on ainutlaatuisia julkaisuja ja alkuperäisiä käsikirjoituksia, niin nuotteja kuin kirjallisuuttakin. Arkiston vanhimmat tietueet ovat 1200-luvulta.
Yhteydenottomme mahdollisti vierailun arkistoon penkomaan tätä vanhan musiikin aarrearkkua. Tutkimme paitsi “salaatteja” (ensaladas) myös madrigaalikirjoja ja erästä kiehtovaa katalonialaisista kansanlauluista koottua julkaisusarjaa. Meille kerrottiin, että myös CEDOC:n digitaalisesta tietokannasta löytyy valtava kokoelma skannattuja käsikirjoituksia.

Vierailulla CEDOC:n arkistossa (vas. Daniel Kivivuori, Júlia Arquillo, Eerika Perkkiö ja Jasper Koekoek).
Katalonian sisällissodan tuhopoltoista selvinneiden arkistojen nuotteja kokoaa yhteen myös kansallinen musiikillisen kulttuuriperinnön digitointihanke IFMUC (Inventari dels Fons Musicals de Catalunya). Sen valtava tietokanta on suurenmoinen matkakohde katalonialaisen musiikin ääreen ja saavutettavissa helposti kotisohvalta käsin.
Montserratin luostari
Henkeäsalpaavissa vuoristomaisemissa lepäilevä Montserratin luostari on Katalonian sydän. Sisällissodan (1936–1939) aikana se oli ainoa paikka Espanjassa, jossa oli lupa puhua katalaania, ja silloinkin ainoastaan messun yhteydessä. Luostaria, siellä olevia paikkoja ja esineitä ympäröivät kiehtovat myytit ja tarinat. Täällä säilytetään myös Llibre vermell de Montserrat -nuottikokoelmaa, joka on tärkeä osa maakunnan kulttuuriperintöä. Kokoelman sisältö on kuunneltavissa esimerkiksi Jordi Savallin äänitteiltä.

Montserratin luostari, näkymä basilikan sisäpihalta.
Luostarissa toimii poikakuoro, jonka historia ulottuu aina 1200-luvulle. Paikalliset kutsuvat kuoroa ja siihen valmistavaa koulutusta “kansalliseksi Juilliardiksi”. Korkean tason saavuttaminen vaatii kuoropojilta suuria uhrauksia, sillä luostari toimii heille sisäoppilaitoksena – monivuotisen koulutuksen aikana he pääsevät tapaamaan vanhempiaan vain harvoin. Toisaalta uhraukset eivät ole turhia; poikakuoron puhdas, jopa yliluonnollinen sointi liikutti käynnillämme kuuntelijat kyyneliin asti.
Biblioteca Nacional de Catalunya
Katalonian kansalliskirjaston kokoelmissa on vaikuttava määrä niin vanhoja käsikirjoituksia kuin arvokkaita nuottikokoelmiakin. Upea, 1400-luvulla rakennettu kirjastorakennus on itsessään näkemisen arvoinen. Se toimi vuosisatojen ajan sairaalana ennen kirjastoksi remontointia.

Katalonian kansalliskirjaston alkuperäisiä käsikirjoituksia.
Kirjaston asiakaspalvelussa meille tehtiin vierailijakortit kirjastoon. Tässä katalaania taitavat uudet kollegat olivat suureksi avuksi. Kokoelmiin on paras tutustua verkossa ennen vierailua ja valita sieltä muutama mieluisa tutkimuskohde. Me matkalaiset hämmästelimme muun muassa erästä sohvapöydän kokoista ja sellon paksuista pergamenttinidettä 1500-luvulta, joka oli täynnä upeasti laadittuja madrigaaleja.
Casa Beethoven
Vuonna 1880 perustettu nuottikauppa sijaitsee suositulla La Rambla -kävelykadulla. Myynnissä oli musiikkiin liittyvää kirjallisuutta sekä paljon paikallisten ja ulkomaalaisten säveltäjien nuottipainoksia, joista monia ei saa mistään muualta. Mukaan tarttui muun muassa Manuel Plan (1725–66) huilukonsertto ja vokaalikamarimusiikkia. Pla oli tunnettu muusikkosuku 1700-luvun Kataloniassa. Tulevaisuudessa tätä musiikkia päästäneen kuulemaan Oblica Ensemblen esittämänä. Liikkeen soitinteemaisiset kangaskassit ansaitsevat erityismaininnan!
Ficta
Vierailimme Santa Maria del Pi -kirkon arkistossa yhdessä nuottikustantamo Fictan perustaja Bernat Cabrén kanssa. Ficta on tehnyt yhteistyötä myös yllä mainitun CEDOC:n kanssa ja julkaissut harvinaista musiikkia arkiston kokoelmista.
Mitä opimme?
Tonos humanos ja Tonos divinos olivat 1600-luvun suuri juttu. Nämä alunperin teatteriesitysten väliajoilla esitettävät yksiääniset laulut kehittyivät ajan kuluessa moniäänisiksi. Tono humanot säestettiin useimmin kitaralla, sillä ne kertoivat maallisista aiheista, kun taas harppusäesteiset tono divinot liittyivät hengellisiin teemoihin. Artikkelin lopusta löytyy linkki erääseen kokoelmaan moniäänisiä tono humanoja.
Koska Iberian niemimaalla renessanssi- ja varhaisbarokin aikaan kirkko oli musiikkitoiminnan suurin rahoittaja, myös suurin osa arkistojen musiikista on hengellistä. Kirkoilla oli usein kuoron ja urkurin lisäksi oma soitinyhtye, johon kuului muun muassa sinkin- ja dulcianinsoittajia. Lähteissä mainitaan tietysti myös nokkahuilut sekä jousisoittimet. Vaikka fagotti, dulcianin jälkeläinen, valloitti Euroopan 1600-luvun kuluessa, Barcelonan ympäristössä dulcian-yhtyeet soittivat aktiivisesti jopa 1700-luvulle saakka.
Myös katalonialaista klaveerimusiikkia löytyy runsain mitoin – erityisesti fantasian kaltaisia tientoja on sävelletty valtavasti. Yleisin kosketinsoitin oli klavikordi. Se oli varsinkin urkureille tärkeä soitin, sillä sitä tarvittiin niin harjoitus- kuin opetuskäytössäkin. Kirkoissa oli urut, jotka tavattiin korvata cembalolla hiljaisen viikon aikana. Myös varakkaat perheet saattoivat omistaa cembalon. Valitettavasti Iberian niemimaalta on säilynyt vuosisatojen takaa vain muutamia cembaloita.
Siinä missä muualla Espanjassa kitara oli suosittu säestyssoitin, katalonialaisen musiikin esittämiseen harppu tai urut sopivat parhaiten. Espanjalaiselle musiikille ominainen kastanjettien ja kitaran yhdistelmä sai tapaamamme katalonialaismuusikot hymähtelemään, kun kysyimme näiden soitinten käytöstä katalonialaisohjelmistossa. Kastanjettien sijaan pieni tamburiini tai rumpu olisi perustellumpi valinta lyömäsoittimeksi, kun kyse on Katalonian alueella vaikuttaneesta säveltäjästä.
Kastanjettien soitosta kiinnostuneille kuitenkin tiedoksi: meille suositeltiin lämpimästi Jale-merkkisiä kastanjetteja ja Emma Malerasin kirjoittamaa kastanjetinsoiton opasta Castañuelas: El estudio del ritmo musical (2009), joka soveltuu loistavasti itseopiskeluun.
Kiinnostavia säveltäjiä:
- Mateo Flecha (1481-1553, Aragon): Ensaladas, eri kokoonpanoille
- Cristóbal de Morales (1500-1553, Sevilla): vokaalimusiikkia
- Antonio de Cabezón (1510-1566, Castrillo Mota de Judíos) Obras de música para tecla, arpa y vihuela
- Tomás de Santa María (1510-1570, Madrid): Arte de tañer fantasía
- Pere Alberch Vila (1517-1582): kosketinsoitinmusiikkia
- Francisco Guerrero (1528-1599): Canciones y Villanescas Espirituales
- Joan Pau Pujol (1570-1626, Mataró): vokaalimusiikkia
- Joan Cererols (1618-1680, Martorell): vokaalimusiikkia
- Antonio Martín y Coll (1650-1734, Madrid): Flores de música, kosketinsoitinmusiikkia
- Francesc Valls (1671-1747, Barcelona): vokaalimusiikkia
- Antonio Soler (1729-1783, Olot): villancicos, eri kokoonpanoille
- Carlos Baguer (1768-1808, Barcelona): orkesterimusiikkia
- Ramón Carnicer(1789-1855, Tàrrega):oopperamusiikkia
Linkkilista
- Culture Moves Europe -rahoitushaku
- Katalonialaisen musiikin digitointihanke IFMUC
- CEDOC:n (Centro de Documentació l’Orfeó Català) tietokanta
- Katalonian kansalliskirjaston tietokanta (Biblioteca Nacional de Catalunya)
- Polyfonisia tono humanoja
- Nuottikustantamo Ficta
- Museu de la música de Barcelona
- Montserratin luostari
- Palau de la música
- Kastanjettien soitonopas
- Llibre Vermell de Montserrat
Teksti: Eerika Perkkiö ja Jasper Koekoek
Eerika Perkkiö on suomalainen barokkihuilisti ja vanhan musiikin rakastaja. Tällä hetkellä Bremenissä maisteriopintojaan aloittava Perkkiö on kiinnostunut rytmiikasta ja historian musiikillisten kulttuurien keskinäisistä eroista. Suomessa nuoren taiteilijan soittoa voi kuulla traversoconsort Intra Víres:sä sekä vanhan musiikin yhtye Oblica Ensemblessä.
Kuvat: Eerika Perkkiö