Suomen vanhan musiikin kartalle on hiljattain noussut uusi ja monipuolinen soitinyhtye Aestus. Nuorten muusikoiden kokoonpano painottaa ohjelmistoaan myöhäiseen barokkiin sekä nykymusiikkiin. Ainakin aluksi tärkeimmät tähtäimet ovat kansainvälisissä kilpailuissa. Yhtyeen perustaja Laura Ahola kertoo, että kipinä kokoonpanolle syttyi sähköpostin muodossa.
Laura Ahola: Sain vamu-postilistalta sähköpostia, jossa kerrottiin tulevasta Berlin-Bach –ensemblekilpailusta. Kohta sen jälkeen sain toisen sähköpostiviestin opettajaltani Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchiltä, joka suositteli lämpimästi tätä kilpailua.
Mietin näiden postien jälkeen, olisiko tämä mahdollista. Keiden kanssa muodostaisin yhtyeen ja millaisen yhtyeen? Kilpailu antoi rajoituksia: kaikkien piti olla alle 35-vuotiaita, ja yhtyeessä tuli olla 3-7 henkeä. Mietin, että ehkä 3 henkeä on liian vähän, mutta toisaalta: mitä enemmän soittajia, sen hankalampaa on sopia harjoitus- ynnä muita aikatauluja.
Tämän jälkeen Ahola alkoi kasata ympärilleen yhtyettä, joka täyttäisi paitsi kilpailun vaatimukset myös venyisi tarvittaessa monenlaiseen musiikkiin kilpailujen jälkeen.
Laura Ahola: Soitin ensiksi cembalisti Aura Visalalle. Päätimme yhdessä, että lähdemme kilpailemaan! Puhuimme ryhmän kokoonpanosta. Mietimme opiskelukavereitamme, jotka olisivat valmiita tällaiseen projektiin. Soitimme kaksi puhelua, jonka jälkeen kokoonpanoomme kuuluivat barokkisellisti ja gambisti Johanna Randvere sekä ja traversisti Ilkka Eronen. Itse soitan barokkiviulua.
Joukkiomme on monipuolinen. Siinä on puhallin- ja jousisoittajia, ja me kaikki voimme tarvittaessa soittaa muitakin soittimia. Minä alttoviulua, Aura muitakin historiallisia kosketinsoittimia, kuten fortepianoa ja Ilkka myös nokkahuilua.
Aura Visala: Kokoonpanomme määrittää luonnollisesti ohjelmistovalikoimaamme. Toistaiseksi sen ytimessä on 1650-luvun jälkeinen, erityisesti saksalainen ja ranskalainen trio- ja kvartettikokoonpanon musiikki.
Kilpailuohjelmistojen suunnittelu ja harjoittelu ovat antaneet tietyt raamit ohjelmiston valinnan suhteen, joten jatkossa luomme taiteellisia kokonaisuuksia myös “puhtaasti” omien visioiden ja kiinnostusten pohjalta. Esimerkiksi isä-Bachin (trio)sonaatit ja nykymusiikin esittäminen kiehtovat meitä. Tarkoituksenamme ja yhtenä pidemmän tähtäimen tavoitteenamme on muutenkin laajentaa ohjelmistoa niin moneen suuntaan kuin soittimiemme historialliset kehitysmuodot sallivat.
Monien suurten projektien – kirjojen, teatteriesitysten, oopperoiden ja yhtyeiden – tavoin myös Aestuksen jäsenet joutuivat kohtaamaan ensimmäisen koetinkivensä jo otsikkotasolla.
Laura Ahola: Kun olimme lähettämässä hakemuksia kilpailuihin (tässä vaiheessa olimme tehneet nauhan myös Loiren vanhan musiikin kilpailuun), aloimme miettiä nimeä ja asioita, jotka yhdistävät meitä. Puhuimme asiasta kaksi pitkää puhelua Skypen välityksellä. Kun toinen, lähes kolmetuntiseksi venynyt keskustelu oli jo päättymässä luovuttamiseen, aloimme miettiä vettä elementtinä. Sehän kuuluu olennaisesti pohjoismaiseen luontoon. Heitin langoille sanan “virta”. Aura googlasi sen latinaksi ja löysi nimen Aestus – vuorovesi, leimahdus, passio.
Vaikka Suomi on pieni maa, vanhan musiikin tarjontaa on kiitettävästi ja yhtyeitä on runsaasti. Siitä huolimatta Aura Visala uskoo, että Suomessa on tilaa vielä yhdelle uudelle yhtyeelle. Synkät näkymät kulttuurikentän tulevaisuudessa huolestuttavat, mutta eivät lamaannuta.
Aura Visala: Suomessa on kieltämättä väkilukuun ja toiminnan määrään nähden varsin ahdasta uudelle yhtyeelle, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Olemme kuitenkin tiettävästi ja toistaiseksi ikäluokkamme ainoa virallisesti toimiva yhtye maamme vanhan musiikin piireissä ja kokoonpanomme on varsin moneen taipuvan muotoinen. Uskomme löytävämme paikkamme kentällä.
Vanhan musiikin kentällä on ainakin Suomessa selkeästi hyvä “pöhinä”. Toimintaa riittää monessa muodossa ja runsaasti maan pohjoisia kolkkia myöten, mutta nykyinen yhteiskunnallinen ja poliittinen ilmapiiri herättää huolta kulttuurin toimintaedellytyksistä. Haluamme kuitenkin kantaa kortemme kekoon vanhan musiikin kentällä, ja teemme sen parhaiten toimimalla – siis muiden muassa konsertteja järjestämällä ja niitä soittamalla.
Uskomme myös ihmisten kaipaavan pandemian jäljiltä kipeästi elävän musiikin pariin. Toimintamme aloittaminen koronapandemian keskellä auttanee meitä kasvattamaan epävarmuuden sietoon tarvittavia henkisiä muskeleita – ja varmaan kertoo muutenkin tietynlaisesta yllytyshulluudestamme. Sitä tällä alalla ainakin tarvitaan!
Aestuksen ensimmäinen kilpailukoitos oli alkukesällä Ranskassa, ja yhtye sai virallisen vahvistuksen syyskuisen Berlin-Bach -kilpailun välieriin osallistumisesta välittömästi sen jälkeen. Kilpailukalenteri ulottuu myös ensi vuodelle, mutta myös perinteiset konsertit siintävät suunnitelmissa – etenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella.
Ilkka Eronen: Tämän vuoden kilpailukoitoksemme alkoivat kesäkuun alussa Ranskassa Loiren kansainvälisissä vanhan musiikin yhtyekilpailuissa (CIMA). Emme selvinneet finaaliin, mutta saimme kilpailusta rutkasti kokemusta ja kullanarvoista palautetta tuomaristolta – ja ihastuttavat muistijäljet alkukesän ruusuntuoksuisesta Fontevraud’n pikkukylästä!
Seuraava koitoksemme on syyskuussa Berlin-Bach -kilpailuissa. Sen lisäksi suunnittelemme osallistuvamme muiden muassa Yorkin vanhan musiikin kilpailuun vuonna 2022, ja ylipäänsä niin moneen kilpailuun, katselmukseen ja tapahtumaan kuin vain resurssimme riittävät.
Kilpailuihin hakemisella ja niihin osallistumisella luomme verkostoa Eurooppaan, jotta pääsemme soittamaan ja työskentelemään myös Suomen rajojen ulkopuolella.
Lisäksi suunnittelemme konsertteja mm. kunkin yhtyeen jäsenen kotikaupungissa ja ylipäänsä Helsingin ulkopuolella. Erityisesti Itä-Suomessa lienee suhteessa vähemmän vanhan musiikin toimintaa kuin lännessä. Ja luonnollisestikin tavoitteenamme on soittaa yhdessä niin pitkään kuin suinkin mahdollista!