Suomen vanhan musiikin liiton jäsenille terve,

Kuluvan vuoden koronauutisointi aiheuttaa hämmennystä ja huolta. Tällä hetkellä näyttää siltä, että rokotukset eivät tehoakaan aivan toivotulla tavalla, eli myös rokotetut voivat levittää tautia väestössä. Myöskään laumasuojaa ei ilmeisesti voida saavuttaa sairastamalla, eli jo 18 kuukautta tapahtuma-, matkailu- ja ravintola-alaa kurittanut tauti on keskuudessamme ilmeisesti pysyvästi. 

Kymmenen pisteen rock-keikka vs. yhden pisteen barokkikeikka?

Ilmitulleisiin tietoihin on toki reagoitu. Tälläkin hetkellä Suomen hallitus kaavailee ilmeisesti jonkunlaista pisteytyssysteemiä, jolla julkisia tapahtumia voitaisiin vertailla niiden aiheuttaman terveysriskin perusteella.

Tämä aiheuttaa huolta ja herättää kysymyksiä. On totta, että tapahtumilla on keskenään eroja. Rock-konserttia kuunnellaan eri tavalla kuin kamarikonserttia, taidenäyttelyistä nautitaan toisin kuin teatterista. Tapahtumien pisteyttäminen genreittäin ja taiteenaloittain voi aiheuttaa tarpeetonta vastakkainasettalua kulttuurialan sisällä. 

Moni on kokenut, että klassista musiikkia syrjitään, ja että muut genret ovat saaneet järjestää useiden tuhansien ihmisten festivaaleja. Ikävä kyllä, suurten festivaalien aiheuttamilta tartuntaketjuilta ei olla vältytty. Kaavailtu pisteytyssysteemi on kääntämässä asetelman nyt toisin päin: sisätiloissa ja numeroiduilla paikoilla järjestettävät tapahtumat, kuten klassisen musiikin konsertit nähtäisiin pienen riskin toimintana. Ne pisteytetään turvallisemmiksi kuin rock-konsertit, joissa tapahtuma-alueella liikutaan vapaasti ja lauletaan mukana. 

Tämä on totta kai looginen päätelmä, mutta valitettavan yksinkertaistettu näkemys. Tosiasiassa vain harvoja tapahtumia voisi reilusti ja aukottomasti pisteyttää tällä tavalla. Kaikkia saman alan toimijoita pitäisi käsitellä yhdenvertaisesti. Suunnitellun pisteytyssysteemin riskinä on, että tapahtuma-alan toimijat asettuvat kilpailemaan toisiaan vastaan.

Helsingin sanomien pääkirjoitus kuvailee ehdotettua systeemiä eläväisesti: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008185911.html Asiallisempi tarkastelu löytyy täältä: https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008188554.html?share=4a78cedba0baf26d7e3e8b4ad16bc191

Sympatiaa vai sanahelinää

Kulttuurikentän laidoilta kuuluvan huutelun perusteella tämä ehdotus aiheuttaa kovasti närää.  Etenkin ei-klassisen musiikin toimijat ovat korottaneet ääntä, ymmärrettävästä syystä.  Vastakkainasettelua ei missään nimessä kaivata. Kulttuurialan sisäiset ristiriidat tuntuvat jälleen herättäneen myös ne vanhat jäärät, jotka toistelevat papukaijan lailla klassisen musiikin olevan rikkaiden riistäjien huvia ja vievän leivän rokkarin suusta. On syytä tässäkin muistuttaa, että kaikki klasaritoiminta ei ole valtion tukemaa. Osa ei-klasarista on, osa enemmän, osa vähemmän, osa ei ollenkaan. 

Tätä soppaa keittää liian monta kokkia. Määräyksiä antavat, tulkitsevat ja toteuttavat ainakin eri aluehallintovirastot, ministeriöt, sairaanhoitopiirit, kunnat ja lukuisat muut toimijat. Näiden välinen kommunikaatio on osoittautunut rikkinäiseksi puhelimeksi, jota jokainen korjaa vuorollaan ilman sopivia varaosia. Kasvoton virkamies tuntuu pakenevan vastuuta, jos tartuntoja kaikesta huolimatta ilmenisi.

Viralliset ohjeistukset ovat epäselviä ja kannustukset korulaiseita, olkoonkin, että kulttuuriministeri Antti Kurvinen on antanut sympatiansa alalle. Pitemmän aikaa palvelleiden ministereiden puheita on vaikeampi uskoa, vaikka kuinka kauniisti puhuisivat kulttuurin, taiteen, koulutuksen ja lasten harrastusten puolesta. Teot eivät puhu heidän puolestaan. Esimerkkinä olkoon alkukesästä järjestetty tapahtuma-alan mielenosoitus, josta ehdittiin jo toivoa versovan ymmärrystä alaa kohtaan. Koko poliittisen spektrin läpi kuultu ymmärrys on toistaiseksi jäänyt puheiden tasolle. Perusteluja ja päätöksentekijöiden vastuuta pitää edelleen ja entistäkin enemmän vaatia. Tämä tempoilu ja vastuunpakoilu ei voi jatkua.

Oikeita ratkaisuja vai vääriä vaihtoehtoja

Mitä voimme tehdä? Voisimmeko vain järjestetää konsertteja ja tapahtumia, jos taloudellinen riski vain suinkin sallii? Mitä muuta voisimmekaan? Tapahtumatakuuta ei tullut useimmille toimijoille merkityksellisessä (tai edes mahdollisessa) muodossa tänäkään vuonna ja muukin koronatuki on tainnut valua pitkälti niille toimijoille, jotka olisivat pärjänneet ilmankin. 

Jos ja kun tapahtumat järjestetään kaikesta huolimatta, säännöksiä noudatetaan edelleen pilkulleen, tämä on selvä. Mutta ajan henki saisi nyt muuttua siihen suuntaan, että nyt kammetaan ala yhdessä pystyyn. Yhdessä tarkoittaa myös poliitikkoja, virkamiehiä ja muita vaikuttajia sekä tukia jakavia toimijoita että etenkin sinnikkäitä taiteilijoita.

Turun musiikkijuhlat, peruttu. Helsingin juhlaviikot, peruttu. Siinä vain muutama viime aikojen suurista peruutuksista. No, suurten on ehkä helpompi perua, koska koronatuet ja tapahtumatakuut on säädetty osumaan paremmin suuriin kuin pieniin.

Koska päätöksenteko on epäloogista ja kentän saama viesti sekava, yleinen lainkuuliaisuus järkkyy. Jos ihmiset eivät koe säännöksiä järkeviksi (vaikkapa sekavat ja epäloogiset tapahtumarajoitukset), tai niiden noudattamista ei valvota (ajankohtaisena keskusteluna vaikkapa sähköpotkulautailu ja pyöräily jalkakäytävällä), niitä ei haluta tai viitsitä noudattaa.

Ristiriitaisesta tiedottamisesta olkoon esimerkkinä Helsingin tapahtumasäätiön toimitusjohtajan Stuba Nikula huomio Helsingin sanomissa: ”Yleisön eriyttämisvaatimuksen osalta Etelä-Suomen aluehallintoviraston päätös poikkeaa olennaisesti niin ikään leviämisvaiheessa olevien Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen linjauksista, joissa edellytetään ainoastaan turvavälien noudattamista. Yleisön eriyttämistä lohkoihin ei mainita tartuntatautilaissa minkään pandemiavaiheen toimenpiteenä.”

Tuoko koronatodistus tai rokotepaassi helpotuksen? On totta, että lentomatkustamisen suhteen ei ole kuulunut juurikaan purnausta koronatodistuksia vastaan. Kenties samalla logiikalla voitaisiin soveltaa samanlaista systeemiä myös tapahtumiin. Tästä on puhuttu, ja sitä on myös laajalti kannatettu. Rokotepassia, jonka tarkoituksena on tavalla tai toisella todistaa, ettei ole vaaraksi muille, ei ole helppo kannattaa. Tähän tarkoitukseen ei välttämättä nimenomaan rokotusta tarvita – erityisesti siksi, että nykytiedon perusteella myös rokotettu voi sekä kantaa että tartuttaa virusta eteenpäin, vaan sairastamalla, rokottamalla, tai testaamalla osoitettu koronattomuus riittää.

Emme toivota enää voimia, emmekä jaksamista poikkeusoloissa. Toivotamme voimia ja jaksamista toimia niin normaalisti kuin mitenkään mahdollista, jotta alamme pysyisi olemassa.

Parhain terveisin puheenjohtaja Häkkinen