Hyvät ystävät,
onpa ihana ja iloinen hetki olla täällä nyt ja nähdä päätoimittajan ominaisuudessa monen vuoden työ materialisoituneena täksi muhkeaksi ja hienoksi kirjaksi. Matka ideasta valmiiksi teokseksi on ollut pitkä, ja sen aikana lukuisille ihmisille ja tahoille on ollut tärkeää tehdä suomalaista vanhan musiikin kenttää näkyväksi.
Mielestäni tässä on näkynyt yhteinen tahtotila vanhan musiikin kentän sisällä, myös se, ettei tämä meidän skene ole jokin erillinen saareke vaan elimellinen osa suomalaista musiikki- ja kulttuurielämää.
Siitä tässä paljolti onkin ollut kyse, että dokumentoimalla saatetaan vanhan musiikin historiatietoista esittämistä osaksi suomalaisen musiikin historiankirjoitusta ja nykyistä tietoisuutta. Toistaiseksi vanhan musiikin liikkeen Suomeen rantautumisesta on kirjoitettu vasta vähän ja siellä täällä, esim. opinnäytteissä, muistokirjoituksissa ja yksittäisiä toimijoita käsitellen. Kirjamme on tarkoitus olla lähtökohta – ensimmäinen kokonaisesitys jossa pitkään hiljaisena tietona tai pioneerien kotiarkistojen kätköissä olleet tapahtumat ja ilmiöt tuodaan yksien kansien väliin. Nyt tälle oli oikea hetki, ja olemme onnellisia, että projekti on nyt edennyt päätökseensä asti, ideasta kirjaksi.
Pitkään vanhan musiikin historiatietoinen esittäminen oli Suomessa täysin marginaalinen ilmiö. Ala on kamppaillut vuosikymmeniä saadakseen hyväksytyn ammattistatuksen musiikkikentällä. Kyse ei silti 80-luvullakaan ollut erillisestä ilmiöstä, vaan HIP-liike oli osa kokonaisvaltaista suomalaisen kulttuurielämän murrosta, johon kuuluivat myös mm. uuden musiikin Korvat auki -yhdistys ja kamariorkesteri Avanti!. Uurastus on kantanut hedelmää, sillä tällä hetkellä Suomen vanhan musiikin kenttä on kansainvälisestikin arvioituna huomattavan elinvoimainen.
Periodi-instrumentit soivat tänä päivänä vanhan musiikin festivaaleilla Oulua ja Kajaania myöten, niillä kantaesitetään uutta musiikkia ja luodaan kokeellisia projekteja. Ymmärrys historiallisista esityskäytännöistä on nykyään itsestään selvä osa muusikkojen korkeakoulutusta.
Samaan aikaan vanhan musiikin ammattilaisten asema on hutera, mikä tuli korona-aikana karulla tavalla esiin. Vanhan musiikin muusikoiden on luotava toimeentulonsa tilanteessa, jossa vakituista rahoitusta tai kokoaikaisia työsuhteita ei ole juuri lainkaan. Tämän kirjan synnyssä ja toteuttamisessa on myös ollut kyse vapaalla kentällä toimivan musiikkielämän alueen legitimoimisesta.
***
Nyt kun HIP-ajatusten Suomeen-rantautumisesta on kulunut jo yli 40 vuosikymmentä, on kiistämättä tullut tarve dokumentoida tätä esittävän musiikin lähihistoriaa. Tämä artikkelikokoelma pyrkii tarkastelemaan suomalaisen vanhan musiikin liikkeen historiaa ensimmäistä kertaa laaja-alaisesti ja kattavasti, yhtä aikaa kokonaiskuvaa luoden ja konkreettisia yksityiskohtia keräten.
Artikkelit luovat katsauksen kentän vaiheisiin ja nykytilaan soitinryhmä ja ilmiö kerrallaan. Tärkeitä kysymyksiä ovat olleet esimerkiksi, että millaisten vaikutteiden myötä, missä kouluttautuen ja millä soittimilla vanhan musiikin historiatietoista ammattikenttää alettiin Suomessa rakentaa.
Artikkeleiden taustalla oleva aineisto on pääsääntöisesti arkistomateriaalia sekä muistitietoa, joka on kerätty haastattelemalla lukuisia vanhan musiikin suomalaisia pioneereja ja avainhenkilöitä, myös aivan varhaisimpia vaikuttajia. Syksyllä 2021 järjestettiinkin muistitietoteemainen kirjoitushankkeen seminaaripäivä yhteistyössä Taideyliopiston Historiafoorumin kanssa, sen organisoimisesta kiitos Pekka Silénille ja Historiafoorumia edustaneelle Riku Hämäläiselle.
Kirjamme tarkoituksena on toimia johdanto- ja hakuteoksena kaikille, joita kiinnostaa vanhan musiikin toiminta maassamme. Uskon, että se tarjoaa mielenkiintoista luettavaa ja hyödyllistä tietoa niin musiikin ammattilaisille ja opiskelijoille kuin Suomen musiikkielämän historiantutkijoille tai innokkaille konserttikävijöillekin.
Tämä kirja on ennen kaikkea avaus: lukuisat merkittävät aiheet tulevat vain mainituiksi esimerkkeinä toiminnan laajuudesta sekä eräänlaisina sytykkeinä jatkotutkimukselle. Toivottavaa on, että suomalainen vanhan musiikin esittäminen saisi tulevaisuudessa osakseen yhä lisää historiallista tutkimusta.
***
Tämän teoksen artikkeleissa heijastuu mielestäni vanhan musiikin kentän moniäänisyys. Kirjoittajat edustavat pitkän linjan avainhenkilöitä, aktiiviuraa tekeviä tämän hetken kantavia voimia sekä harrastajakuntaa. Kirjoittajien toimialueita ovat esittävän musiikin lisäksi myös mm. akateeminen tutkimus, pedagogiikka ja tapahtumatuottaminen, mikä kuvastaa kentälle sisäänrakennettua monipuolisuutta. Multi-instrumentalismi ja multitasking ovat meille enemmän sääntö kuin poikkeus.
Artikkeleiden tulokulmat ja painotukset vaihtelevat kunkin aiheen mukaan, mikä myös kuvastaa kentän moninaisuutta (ks. kirjan sisällysluettelo). Jotkin aiheet lomittuvat tiukasti toisiinsa, toiset ovat erillisempiä. Kunkin soittimen tai soitinperheen kannalta tarkoituksenmukainen aikajänne vaihtelee: joidenkin osalta on ollut kiinnostavaa tarkastella hieman sitäkin, miten näitä soittimia käytettiin vanhan musiikin ”omana aikana” Suomessa. Joidenkin soittimien, kuten nokkahuilun ja cembalon osalta historiatietoinen esittäminen on alkanut käynnistyä Suomessakin jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.
Yleisesti ottaen suomalaisen vanhan musiikin tarinan aikajanalla käännekohta on 1980-luku. 1970-80-lukujen tapahtumia käsitellään kattavasti Markus Sarantolan artikkelissa, joka toimii kirjan itseoikeutettuna avausartikkelina ja kattavana johdatuksena HIP-liikkeen Suomen-vaiheisiin.
Joissain artikkeleissa keskiössä on esityskäytäntöjen kehitys, toisissa taas soittimet ja niiden käyttö. Vanhan musiikin liikkeen saamaa vastaanottoa lehdistössä ja ajan asenteita käsitellään myös monissa artikkeleissa. Muista juonteista esiin nousevat vanhan musiikin koulutus sekä harrastajien ja seurakuntien panos.
Teoksemme on siis Suomessa tehdyn historiallisesti tiedostavan esittämisen historiaa. Historiatietoisessa esittämisessä on kyse tutkimuksesta, tiedosta, näiden sovellutuksista ja seurauksista. Oikeita vastauksia tai ainoita päteviä ratkaisuja ei ole: vanhan musiikin muusikot toimivat aina historiallisen tiedon ja tämän päivän esitystilanteen välisellä kiehtovalla alueella. Loppupelissä periodimusisointi on sitä, että tehdään musiikkia tämän päivän ihmisten elämien rikastuttamiseksi.
***
Sitten on kiitosten aika.
Kirjahankkeen alulle saattamisesta kiitos kuuluu Matias Häkkiselle sekä Markus Sarantolalle ja Pekka Silénille, jotka organisoivat kirjan toteutumisen Svamulin kautta. Hankkeen ovat rahoittaneet Suomen Kulttuurirahasto ja Wihurin Säätiö. Eräänlaisena työparinani artikkelikokoelman synnyssä on ollut Markus, joka on tämän kirjan sisällön todellinen työmyyrä.
Olemme hyvin kiitollisia, että kirjan kustantajaksi saatiin Sibelius-Akatemian julkaisuja -julkaisusarja. Tässä vaiheessa erityisesti haluan kiittää Kaarina Kilpiötä, joka toimi Sibelius-Akatemian julkaisutoimikunnan puolesta käsikirjoituksen kustannustoimittajana ja teki äärettömän arvokasta työtä, samoin toimitustyössä avustanut Svamulin viestintäkoordinaattori Minna Hovi. Hankkeen loppuvaiheessa huolenpitäjänä oli Svamulin puheenjohtaja Jugi Rautasalo, jolle niin ikään lämmin kiitos.
📷 Ville Hautakangas
***
Auli Särkiö-Pitkänen, Vanhan musiikin liike Suomessa -teoksen päätoimittaja
Puheenvuoro Suomen vanhan musiikin liiton 10-vuotis- kirjanjulkistusseminaarissa 28.10.2023
***
Vanhan musiikin liike Suomessa -kirjaa voi tilata Ostinatosta ja se on luettavissa myös Taju-julkaisuarkistossa.