Kun korona-aika iski Suomen – ja koko maailman – tapahtumakentän kanveesiin, Turun Vanha Musiikki ry tarttui toimeen. Miten tyydyttää yleisön kaipaus vanhan musiikin äärelle, kun kokoontua ei saa? No, esimerkiksi kuvaamalla laadukkaita ja tarkasti ohjattuja musiikkivideoita Internetiin. Turun Vanha Musiikki ry:n keulahahmot, laulaja Sanna Kola ja kitaristi Tuomas Kourula kertovat Suomen Vanhan Musiikin Liitolle, miten musiikkivideot saivat alkunsa, ja mitä he ovat oppineet videoiden kuvaamisesta.
Olette tehneet musiikkivideoita YouTubeen kohta vuoden ajan. Mistä moinen idea sai alkunsa? Ilmeisesti korona-ajan esiintymiskielloilla on ainakin ollut vaikutus?
Tuomas Kourula: Kiitos kysymyksistä! Aloitin YouTube-musiikkivideoiden tekemisen kuvaamalla tallenteita omista pedagogisista kitarasävellyksistäni, ja myöhemmin kuvasin kitaralle sovittamistani ooppera-aarioista matkamuistoksi videoita. Kuvaaminen ja editointi tulivat näissä projekteissa tutuksi ja huomasin, että frustraatioineenkin se on mukavaa hommaa.
Kun sitten vuoden 2020 Turun keskiaikaiset markkinat siirtyivät koronaviruksen takia pääosin videomuotoiseksi ja Turun vanha musiikki ry:lle tarjoutui tilaisuus osallistua tapahtumaan, löytyi seurasta halukkaita muusikkoja esiintyjiksi ja minä sain tehdä videon teknisen toteutuksen. Videoitten tekeminen tuolla porukalla oli hauskaa ja niinpä sitä on jatkettu tuon jälkeen erilaisina projekteina.
Onko teillä ollut taiteellista esikuvaa? Tyypillisestihän musiikkivideoita tehdään populaarimman genren kappaleista, joten esikuvaa on pitänyt etsiä jostain muualta kuin vanhan musiikin piireistä… vai onko näin?
Tuomas: En tiedä voiko sanoa, että olisi ollut joku tietty esikuva. Totta kai meillä kaikilla on muistissa paljon elokuvien ja rytmimusiikin musavideoitten kuvastoa, mutta se ei ole tullut mukaan omiin kuvauksiin kovin vahvasti.
Euroopassa kyllä tuotetaan aika paljonkin vanhan musiikin videoita, esimerkiksi Les Arts Florissants on ollut tässä hyvin aktiivinen. Heidän videonsa ovat taidolla valaistuja, kuvattuja ja tuotettuja, ja niissä on uskallettu ottaa käyttöön myös musiikkivideomaista ilmaisua elävöittämään katselukokemusta. Esimerkkinä vaikka tämä esitys, jossa solistina on mezzosopraano Lea Desandre: https://www.youtube.com/watch?v=SIHDM8m2Log
Myös mahtavan Scherzi Musicali -bändin videoita olen katsellut paljon: niissä on (hienon musiikillisen toteutuksen lisäksi) rentoutta, iloa ja cooliutta, jota klasarimusiikissakin tarvittaisiin minusta enemmän. Vaikkapa tämä G. F. Sancesin Presso l’onde tranquille (https://www.youtube.com/watch?v=LTiuYfHJwN4) taiAlessandro Scarlattin Imagini d’orrore (https://www.youtube.com/watch?v=tZJFfanBQeI)
Oliko teillä alunperin ajatus tehdä videoita näin paljon, vai pitikö teidän vain kokeilla aluksi, minkälaista se olisi?
Kyllä jo heti alussa ainakin minulla oli ajatuksena aloittaa jatkuvaluontoinen toiminta, ja tiedossa oli myös, että katsojat netissä löytävät tämänkaltaisia juttuja vasta pitemmän ajan kuluessa, vähitellen, myös YouTuben algoritmien vuoksi: parin videon tekemisellä ei pääse edes alkuun, toimintaa pitää olla pitkäjänteisesti vuosien ajan. Samalla tietenkin tekeminen rutinoituu hyvällä tavalla, työtavat hioutuvat ja muusikot tottuvat uudenlaiseen työskentelyyn. Seurassamme on onneksi väkeä, joka suhtautuu videointiin myönteisesti ja innostuneesti – muutenhan koko jutussa ei olisikaan järkeä.
Toistaiseksi ei ole havaittavissa kyllästymistä tai väsymystä videoiden tekoon, vaan tulevaisuutta varten on varastossa paljon ideoita. Vaikuttaa siltä, että toimintamme kyllä jatkuu. Videoita on julkaistu pitkin kesää ja vielä muutama odottelee valmiiksi leikattuna omaa vuoroaan.
Miten videontekoprosessi etenee? Miten valikoitte videoitavat kappaleet? Entä miten videoiden ohjaaminen ja kuvaaminen syntyy? Monellako otolla menee yleensä purkkiin? Mitä olette oppineet musiikkivideon tekemisestä tämän kuluneen vuoden aikana?
Projektien luonteet vaihtelevat aika tavalla, toteutukset ovat erilaisia. Usein muusikoilla on ensin ajatus videoitavasta teoksesta ja kuvauspaikasta – olemme pyrkineet tekemään videot historiallisissa ympäristöissä, ja usein paikoissa, joissa varsinaista konserttitoimintaa ei voi järjestää.
Turussa on onneksi sopivia ympäristöjä ja niiden hallinnoijat ovat usein myötämielisiä – tosin eivät suinkaan aina: henkilökohtaiset kontaktit ovat usein tärkeitä, jotta portinvartijat päästävät hallinnoimiinsa tiloihin kuvaamaan. Ymmärrettävää on, että kun jotakuta lähestytään musiikkivideokuvausehdotuksella, niin usein ihmisten mielikuva ei vastaa meidän todellisuuttamme. Saattaa syntyä pelko, että paikalle ilmestyy remuava joukkio ja kuorma-autollinen savukoneita ja valoja. Toki tavaraa tarvitaankin, mutta sitä on yleensä mukana vain farmarihenkilöautoon mahtuva määrä.
Kuvaukseen paikan päällä käytetty aika vaihtelee paljon, mutta on useimmiten 2-4 tuntia yhtä kappaletta kohti. Kuvaustavaran purkamiseen ja pakkaamiseen, valojen ja muiden laitteiden asetteluun ja kuvakulmien etsimiseen menee osa ajasta, mutta kokonaisuudessaan aika kuluu aina todella nopeasti – en oikeastaan tiedä miten muut meistä tuon jutun kokevat. Oma mielentilani on noissa tilanteissa usein aika kummallinenkin, kun samalla mietin mitkä kuvat on jo tehty, mitä vielä tarvitaan, ovatko jo tehdyt sellaisia kuin oli tarkoitus – ja samalla pitäisi vielä usein soittaakin.
Videon editointiin jälkikäteen kuluu paljon tunteja, mutta niiden määrän arviointi on hyvin vaikeaa. Se ei haittaa, koska editointityö on niin innostavaa ja palkitsevaa. Kun video alkaa olla pitkällä, on siinä esiintyvillä muusikoilla mahdollisuus kommentointiin ja muutosideoihin, ja kun ne on käyty läpi, päästään julkaisuun. Aikaa kuvaamisesta julkaisuun menee joskus muutama päivä, toisinaan useita viikkoja.
Sanna Kola: Tuomaksella on tässä tietysti kaikkein isoin työ, koska hän hoitaa teknisen toteutuksen. Olemme hirmu onnellisia, että hänelläkin, kuten kaikilla, tuntuu riittävän intoa ja virtaa tekemiseen. Kuten Tuomas sanoi, ajatus lähtee yleensä joko kappaleesta, joka halutaan toteuttaa, tai upeasta kuvauslokaatiosta.
Toisinaan on etukäteen selkeä ajatus jo jostakin tietystä visuaalisesta elementistä, johon video keskittyy, toisissa tapauksissa enemmänkin mennään paikan päälle ja katsotaan mitä se antaa. Ottoja otetaan paaaaaaljon ihan tarkoituksella: jotta on paljon materiaalia, mistä leikata ja koostaa. Tavallisempaa on ottaa ensin purkkiin ääni ja sitten soittaa ja laulaa sen päällä videota kuvatessa, mutta joissakin tapauksissa on otettu suoraan molemmat. Itselleni on vähemmän stressaavaa ottaa ääni ja kuva erikseen – vaikka aluksi se oli valtavan outoa – sillä siten syntyy enemmän käyttökelpoista materiaalia, kun molempien ei tarvitse olla ”priimaa” samaan aikaan. 🙂
Lienee itsestään selvää, että rahaa videoilla ei voi tehdä, mutta voiko niistä olla jotain muuta hyötyä varsinaiselle toiminnallenne? Miten videoita voisi hyödyntää jatkossa?
Tuomas: Videot ovat minusta varsinaista toimintaa, josta saa taiteellista tyydytystä. Videoita ei siis tarvitse voida jotenkin erikseen hyödyntää, vaan ne ovat päämäärä itsessään. Toki tämä puoli on nyt korona-aikana erityisesti korostunut.
YouTubessa olevilla videoillamme on toki vaikutusta myös konserttitoimintaan, esimerkiksi vastikään konsertinjärjestäjä otti meihin yhteyttä erään videon nähtyään.
Sanna: Olen samaa mieltä, niitä voi todellakin pitää varsinaisena toimintana. Yllättävä hyöty videoiden kuvaamisesta tuntuu ainakin minulla henkilökohtaisesti olevan: Videoissa päästään tehokkaasti irti ns. konserttiasetelmasta, mihin olemme pyrkineetkin jo ihan visuaalisista syistä, ja se jollain lailla rentouttaa musiikin tekemistä entisestään. Harvoissa konserteissa, joissa on päässyt tänä aikana esiintymään, tämänhuomaa vapautuneempana olona musisoimisessa – jopa silloin, kun konserttiasetelmassa esiinnytään. Muutoin sen kummempaa hyötyä ei ole ollut mieltä miettiäkään tässä kohtaa. Toisaalta se tekee tekemisestä erittäin vapautunutta ja paineetonta, kun ei ole tulosvastuullinen millekään taholle.
Näettekö, että vanhan musiikin musiikkivideoilla voisi olla tulevaisuudessa enemmänkin tilausta? Vai onko kyseessä vain saman, tutun konserttitoiminnan jatke, jota ei ehkä kannata käsitellä erillisenä haaranaan? Näyttääkö siltä, että jatkatte videoiden tekemistä vielä senkin jälkeen, kun konsertointi tulee taas mahdolliseksi?
Tuomas: Konserttitoiminnan keskeytys on vauhdittanut videotuotantoa ja voi olla, että konserttien jatkuessa videoinnit vähenevät, mutta loogisempana kehityskulkuna pitäisin sitä, että kun olojen ehkä joskus normalisoituessa alkaa taas normaalimpi konserttiohjelmien harjoittelu, niin tallennettavia teoksiakin syntyisi entistä enemmän.
Olisi hienoa, jos vanha musiikki löytäisi vielä enemmän kuulijoita erityisesti nuorista. Voisiko tähän vaikuttaa videoilla? Uskoisin sen olevan mahdollista, kun vain löydämme sopivan tyylin ja olemme sinnikkäitä. Eihän tarvitse tavoitella mitään varsinaista mainstream-menestystä, pienelläkin onnistumisella voi olla merkitystä. Keskeistä on tunnereaktio, henkilökohtaiselta tuntuva suhde esittäjiin.
Sanna: Todellakin näyttää siltä, että videoiden teko jatkuu. Tuotantojen mahdollinen harveneminen johtuisi ehkä lähinnä siitä, että konserttitoiminnan täysipainoisesti taas käynnistyessä aikaa tekoon on vähemmän. Mutta näemme videoiden tekemisen erittäin mielekkäänä tapana tuoda vanhaa musiikkia ihmisille koettavaksi. Niiden kanssa voi syventää ilmaisua ja musiikin tarinaa, ja tarjota erilaista elämyksellisyyttä kuin tyypilliset, vaikka kuinka hienot, konserttitaltioinnit voivat sisältää.
Jaani Länsiö