Monitaiteisuus rikastaa konserttikulttuuria

Olen jo pitkään miettinyt Musiikki-henkilöhahmon osuutta Claudio Monteverdin oopperassa Orfeo. Siinä pohditaan musiikin syntymisen hetkiä, hiljentymistä ja lumoutumista. En ole huomannut, että kuulemissani – monella tavalla vaikuttavissa ja hienoissa – oopperaohjauksissa juurikaan olisi tuotu tuota asiaa esiin. 

Valokuvaaja Elina Brotheruksen, mediataiteilija Lauri Astalan, äänittäjä Jonte Knifin, valaisija Mia Kivisen ja sopraano Anneliina Koskisen kanssa aiheesta syntyi musiikkivideo La Musica, joka julkistetaan 28.11. G Livelabissa.

Alessandro Striggion Orfeo-libretosta löytyvät samat ajatukset kuin Vergiliuksen ja Ovidiuksenkin Orfeota käsittelevistä runoista. Musiikki pysäyttää monomaaniset ja järjettömät Manalan asukkaiden tehtävät. Käytännössä halusimme leikkiä tuon hiljenemisen kanssa myös käänteisesti, hiljaisen äänen kautta. Striggion libretossa mainitaan lintujen sirkutus ja ohivirtaavan joen liplatus, joka sekin hiljenee: ”Eikä myöskään kuulla yhdenkään laineen liplattavan. Ja jokainen henkäys pysäyttää kulkunsa.”

En ole aiemmin tehnyt taiteellista yhteistyötä Elina Brotheruksen kanssa, mutta olemme tunteneet toisemme jo kauan, ja Elina on muun muassa soittanut cembaloa aikoinaan. Hän on jopa rakentanut cembalon ja kävi aikoinaan cembalotunneillani. Siksi uskalsin luottaa hänen sekä vapaa-ajalla myöskin muusikkona toimivan Lauri Astalan musiikilliseen ymmärrykseen. Äänittäjänä toiminut Jonte Knif on hänkin muusikko ja cembalisti musiikkiteknologisen osaamisensa lisäksi. Anneliina ja mina olemme tunteneet toisemme jo kolmekymmentä vuotta, ja aloitimme yhteistyömme jo Sibelius-Akatemian opiskeluvuosina.

***

Vuonna 2006 mietin mahdollisuuksia tehdä pitkäjännitteisempää taiteellista työtä ryhmässä, jonka jäsenet olisivat motivoituneita kokeilemaan vanhemman musiikkiohjelmiston esittämistä eri tavoin. Silloin syntyivät Elysionin kedot -työryhmät. Vaikka ne ovat olleet kulloisenkin projektin mukaan hieman erilaisia, ovat mukana olleet henkilöt valtaosin klassisen ja vanhan musiikin ammattilaisia.

Koin tuolloin, että orkesterikonserteissa ei esittämiseen liittyviä asioita voinut tutkia, koska itse musiikillisen materiaalin harjoittaminen orkesterikulttuurin mukaan vain muutaman päivän harjoitusperiodin aikana vei koko ajan. Elysionin kedot -projektien valmistaminen onkin vienyt aivan toisella tavalla aikaa.

Olemme lähestyneet esittämiseen liittyviä asioita eri olokulmista ilman mitään sapluunaa tai patenttiratkaisua. Usein ideana oli tarjota musiikille historiallinen tai temaattinen, muista taidemuodoista ammentava konteksti. Halusimme myös jakaa taiteellista suunnittelua työryhmässämme toimivien muusikkojen kesken.

Esimerkikisi eräs konserttisarjamme haki esikuvansa Pariisin historiallisesta Le Concert Spirituel -konserttisarjasta, ja siihen liittyneet konsertit ammensivat myös Le Sceauxin linnan Aurinkopaviljongin frescojen myyttisistä hahmoista, Ranskan vallankumouksesta tai 1700-luvun orientalismista eli Turkomaniasta. Tarpeen tullen temaattinen konteksti on saattanut liittyä vaikkapa esittämisen ja ohjelmiston kannalta olennaiseen materiaaliin, materiaalisuuteen ja laatuihin. Taiteidenvälisyys on ollut yksi tärkeä yhteinen piirre Elysionin kedot -konserteille 2006–2016.

Uusi projektini Et in Arcadia ego, joka ei varsinaisesti liity Elysionin ketoihin, perustui puolestaan vanhaan roomalaiseen pastoraalirunouteen, elektroakustiseen musiikkiin, improvisaatioon ja puun ja metsän soivaan materiaalisuuteen. Se esitettiin Musiikkitalolla 2016 ja Venetsian yhteispohjoismaisessa tutkimuspaviljongissa 2017.

***

Taiteidenvälisyys on muutakin kuin ns. ”kimppakivaa”, kuten kuulin sitä väheksyvästi kuvailtavan tässä muutama viikko sitten. Musiikki ilmiönä tihkuu muiden aistimoodien maailmaan, niin kuvataiteisiin, kirjallisuuteen, arkkitehtuuriin, runouteen, tanssiin kuin teatteriinkin. Sama pätee toisinkin päin. Aistit eivät toimi irrallaan muusta kokemuksestamme. Kokemuksen ja havaitsemisen tutkimus toistaa kerta toisensa jälkeen, että aistikokemuksemme ovat itse asiassa multimodaalisia. Tämä ei tarkoita aistiärsytyksen kuormittamista pelkällä päällekkäisyydellä, vaan työskentelyä nimenomaan tarkasti ja tunnustellen vastakohtaisuuden, rinnakkaisuuden, limittymisen, karsimisen ja keskittymisen maastossa. Olen opettanut kyseisiä musiikin fenomenologiaan liittyviä asioita kurssillani DocMus-tohtorikoulussa vuosina 2011–2016.

Taiteidenvälisyydestä ammentavat monet musiikin uudet genret, kuten 1600-luvun italialainen ooppera, 1700-luvun ranskalainen kantaattiperinne, lied, passiot, messut, sinfoniset runot, baletit ja musikaalit. Toisaalta musiikki on ollut kautta aikain äärimmäisen tärkeä asia monille runoilijoille, kuvataiteilijoille, elokuva-ohjaajille ja arkkitehdeillekin. Perinteinen konserttimuotoinen musisoiminen on tietenkin sekin iso osa työnkuvaani. Kyse ei siis ole siitä, että vastustaisin konsertointia ja resitaali-tyyppistä musisointia. On vain hankkeita, joihin sopii paremmin jokin muunlainen esittämisen tapa.

Assi Karttunen

Kirjoittaja on cembalisti ja tutkija.

La Musica -musiikkivideon julkistuskonsertti
Musiikkivideo on katsottavissa täältä konsertin jälkeen!

G Livelab 28.11. klo 19 (lisätietoja konsertista)
Anneliina Koskinen, sopraano
Assi Karttunen, cembalo