Kun leikkaukset näivettävät parhaillaan kulttuurielämää, voi Suomen luuttuseuran perustamista pitää lähes anarkistisena kulttuuritekona. Luuttuseura kokoaa yhteen ammattilaisia ja harrastajia niin musiikin äärelle kuin vapaamuotoisempaankin yhdessäoloon. Luuttuseuran puheenjohtaja Ronja Pahaoja kertoo seuraavaksi seuran perustamisesta ja tulevista suunnitelmista sekä suosittelee hallituksen jäsenten kanssa tutustumaan luuttusäveltäjään, joka ei ole John Dowland.

Mistä kipinä luuttuseuran perustamiseen syntyi ja miksi juuri viime vuonna? 

Henkilökohtaisesti olin jo usean vuoden ajan ajatellut, että Suomeen kaivattaisiin luutisteille yhdistystä – kuten kovin monessa muussakin maassa on. Luuttumusiikki tuntui olevan myös jonkinlaisessa nosteessa, sillä vuosi vuodelta CMAH:n (Helsingin vanhan musiikin seuran) kesäkurssin luuttuluokalla oli aina uusia oppilaita mukana. Lopulta viime vuonna sain riittävän monelta ihmiseltä positiivista kaikua ajatukselleni yhdistyksen perustamisesta, joten sitä oli mahdollista lähteä edistämään paremmin. Perustamiskokouksessa paikalla oli 16 luutistia, mikä kertoo mielestäni yhdistyksen tarpeesta.

Millaisia suunnitelmia toimintaanne liittyy?

Suunnitelmat ovat suuria! Järjestämme erilaisia mestarikursseja ja vastaavia opetustilaisuuksia, tulevaisuudessa varmasti myös kutsumme ulkomailta opettajia Suomeen. Erilaiset illanvietot olivat osa ainakin CMAH:n kursseilla käyneiden luutistien yhteisöä jo ennen yhdistystä, tätä perinnettä jatkamme Luuttuseuran laajentuneessa piirissä. Tarjoamme tilaisuuksia esiintyä sekä ammattilaisille että matalammalla kynnyksellä kaikille halukkaille. Tulevaisuudessa ajatus on kerätä jonkinlaista soitinkokoelmaa, josta voisi vuokrata soittimia mm. luuttu-uransa alkutaipaleella oleville. Ehkä pääsemme joskus järjestämään luuttuaiheisia teemamatkoja, esimerkiksi vierailemaan museoissa, joissa on luuttuja jne.

Luuttuseura järjesti 15.3. viikonloppukurssin, jonka aiheena oli erityisesti soundi/äänenmuodostus. Iloisissa tunnelmissa kurssilaisia opettajansa Kari Vaattovaaran sekä Luuttuseuran puheenjohtaja Ronja Pahaojan kanssa. Kuva: Niklas Mellberg. 

Millainen jäsenistönne on ja mikä rooli luuttuseuralla on esim. ammattilaisten ja harrastajien välisessä yhteistyössä?

Yhdistyksellämme on ikää nyt vajaat puoli vuotta ja jäseniä on 22. Mukana on sekä ammattilaisia vuosikymmenten kokemuksella että luutunsoiton vasta muutama vuosi sitten aloittaneita. Yhteistyötä ammattilaisten ja harrastajien välillä on sekä vapaamuotoisissa illanvietoissa että muodollisemmissa opetustilaisuuksissa.

Mikä on Suomen luuttuseuran suhde kansainvälisiin luuttuseuroihin?

Tavoitteenamme on luoda yhteyksiä kansainvälisiin luuttuseuroihin, mutta vielä emme ole ehtineet verkostoitumaan ulkomaille. Otamme kovasti kyllä mallia muiden maiden toiminnasta.

Onko Luuttuseuralla antaa tapahtuma- tai musiikkisuosituksia?

Tulevista tapahtumista on ensimmäisenä mainittava heti tulevana sunnuntaina 16.3. oleva konsertti Luutun lumo: renessanssin kaikuja. Konsertti pidetään Koskelan kirkossa Helsingissä klo 16, vapaa pääsy (ohjelma 10 e). Tämä on ensimmäinen seuran järjestämä konsertti, ja esiintymässä on sekä ammattilaisia että harrastajia. Lämpimästi tervetuloa!

Luuttusäveltäjistä ehkä tunnetuin on John Dowland, mutta Luuttuseuran hallitus suosittelee tällä kertaa tutustumaan hieman varhaisempaan luuttumusiikkin ja säveltäjään nimeltä Francesco da Milano (1497–1543). Hänellä on runsaasti erittäin kauniita fantasioita.

Oletettavasti Francesco da Milano. Wikimedia Commons.

Mikä luuttumusiikissa kiehtoo ja on parasta?

Luuttumusiikissa parasta on sen monipuolisuus ja itse luutun ääni: soittimelle ominaista on sen rikas yläsävelsarja.

*******

Ronja Pahaoja,

Suomen luuttuseuran puheenjohtaja