Myös toinen Vanhan musiikin teko 2024 -palkintoehdokkuus liittyy nokkahuiluun: nokkahuilisti Pekka Silén on toiminut 30 vuotta Länsi Helsingin musiikkiopiston vanhan musiikin lehtorina! Tätä 30-vuotisjuhlavuottaan Silén juhlistaa konsertoiden 30.3. kello kolmelta Helsingin Konservatorion salissa. Juhlakonsertti on samalla Cornucopia-yhtyeen levynjulkistuskonsertti, ja lehtorin työtä onkin ruokkinut monipuolinen toiminta muusikkona erilaisten ohjelmistojen ja kokoonpanojen parissa. Vanhan musiikin lehtori ei opeta, soita tai kuuntele vain vanhaa musiikkia. Seuraavassa Pekka Silén kertoo, mitä kaikkia musiikinlajeja repertuaariin sisältyy sekä millaisia kohokohtia vuosien varrelle on mahtunut.
Miten päädyit Länsi-Helsingin musiikkiopistoon lehtoriksi ja visioitko silloin, kuinka kauaskantoisia seurauksia tästä voisi olla?
Opetin Länskärissä tuntiopettajana vuosina 1983–87. Kun lähdin opiskelemaan Hollantiin, sovimme rehtori Satu Angervon kanssa, että palaisin – ja toden totta, vaikka palasin vasta kolmen vuoden kuluttuua, Satu sai minulle luotua päätoimisen tuntiopettajan pestin. Tämä muutettiin sitten lamavuosien keskellä lehtoraatiksi, jota hain ja jonka sain. Tiesin tämän toimen arvon, enkä ole koskaan siitä suunnitellut lähteväni. Opisto on kannustanut tämän toimen ohella sekä aktiiviseen konsertointiin että monivuotiseen pestiin Stadian/Metropolian tuntiopettajana (didaktiikka, barokkimusiikin historia ja esittämiskäytäntö, ammattiopiskelijat). Kaikki tekemäni työt ovat ruokkineet toisiaan, ja hyvää yhteistyötä on ollut niin laitosten kuin henkilöiden kesken. Seuraavat rehtorit Riitta Poutanen ja Sunniva Fagerlund, sekä koko hieno opettajatiimimme, monet vanhan musiikin huippuja maassamme, ovat olleet tärkeitä kannustajia työssäni.
Millaiset asiat ovat säilyneet tärkeinä omassa opetustyössä – onko jokin taas muuttunut vuosikymmenten saatossa?
Musiikki on säilynyt samana, ja lapsetkin osapuilleen – vaikka maailma onkin muuttunut ihan toiseksi esim. digitalisaation myötä. Nokkahuiluoppilailleni en ole koskaan ollut pelkästään vanhan musiikin opettaja, ja tuntuu että tyylien kirjo on vuosien varrella vain kasvanut. Lehtoriuden toinen puolisko, vanhan musiikin kamarimusiikin järjestäminen hyvin monille opiston soittajille (myös mm. moderneille jousisoittajille ja pianisteille cembalon ääressä) on periaatteessa samaa kuin kolmekymmentä vuotta sitten. Nuotit on nykyään helpompi ladata verkosta, ja kommunikaatiolla sähköpostin ja kännykän avulla olisi mahdollisuus toimia paremmin kuin muinoin (mutta informaatiotulvan takia näin ei ihan aina ole).
Mitkä seikat ovat vanhan musiikin lehtorina toimimisessa palkitsevimpia?
- Se, että aloittava pikkuoppilas saa sormet osumaan nokkahuilun rei´ille ja puhaltaa kauniin äänen.
- Se, että oppilaat nauttivat yhteissoitosta ja luovat usein pitkiä ystävyyssuhteita.
- Se, että saa päivät pääksytysten soittaa oppilaitten kanssa, niin nokkahuilua kuin cembalo- ja urkusäestyksiä, jälkimmäiset virkistävästi continuota tai vapaata säestystä improvisoiden.
Kohokohtia vuosien varrella on ollut:
- Nuori soittaa – tapahtumat Kuopiossa (n. 1992–2010); monia pieniä ja vähän isompia yhtyeitä mielenkiintoisin ohjelmin.
- Aurinkokuningas-projekti ja konsertti Ritarihuoneella vuonna 2008, tiiviissä yhteistyössä mm. Minna Kankaan kanssa.
- Concerto grosso -tapahtumat Musiikkitalossa vuosina 2012 ja 2014 yhteistyössä mm. Minna Kankaan ja Laura Kajanderin kanssa; ensimmäisessä oli mukana melkein koko opisto.
- Monien monien oppilaiden onnistuneet päättökonsertit – nimenomaan asiaan paneutuneina ja innoittuneina konsertteina, ei opinnäytteinä.
- Vanhan musiikin viikonloppujen päätöskonsertit koko kolmenkymmenen vuoden ajan.
- Kaksi vuorotteluvapaata ja erityisesti niiltä paluut virkistyneenä ihanaan työyhteisöön, oppilaiden ja kollegoiden pariin.
Mikä (vanhassa) musiikissa puhuttelee tai on erityisen läheistä?
Vanhassa musiikissa puhuttelee erityisesti sen laaja kirjo, melkeinpä vuosituhannen kattava – ja nokkahuiluopetuksessa tuota vanhaa musiikkia täydentää niin viimeisen vuosisadan aikana sävelletty monenkirjava musiikki kuin kansanmusiikkikin. Oma erityisalani on toisaalta barokki, toisaalta modernein musiikki. Mikä puhuttelee erityisesti: Purcell, Bach, Mozart ja Mahler – vain viimeinen näistä on jäänyt ainoastaan konserttikuuntelun asteelle.
Pekka Silén
Kuva: Jaakko Kulomaa
**********************
30 VUOTTA! – Pekka Silén Länsi-Helsingin musiikkiopiston vanhan musiikin lehtorina
Juhlakonsertti Helsingin konservatorion salissa sunnuntaina 30.3. klo 15
Ohjelmassa: Francesco Turini – Olli Virtaperko – Juha T. Koskinen – Anneli Arho – Jacques Brel – Francois Couperin – Johann Sebastian Bach.
Esiintymässä:
• Pekka Silén, Sunniva Fagerlund, Sofia Fernholm, Juho Myllylä, nokkahuilu
• Joonatan Rautiola, saksofoni
• Mikael Haavisto, laulu
• Kaisa Sainio, laulu
• Anni Elonen, barokkiviulu
• Louna Hosia, viola da gamba
• Olli Virtaperko, barokkisello
• Marianna Henriksson, Laura Ollberg, Aura Visala, cembalo
• Olli Hyyrynen, teorbi ja arkkiluuttu
• Jaakko Kulomaa, elektroniikka
sekä monia muita!