Vanhan musiikin teko -palkinnon tarkoituksena on ollut tehdä näkyväksi vanhan musiikin ”taiteellisia, organisatorisia, koulutuksellisia ja muita saavutuksia ja innovaatioita”, kuten Matias Häkkinen muotoili vuonna 2019. Musiikkitieteilijä, säveltäjä Johanna Erängön ja käyrätorvisti Tommi Hyytisen yhteistyö Bernhard Henrik Crusellin (1775–1838) käyrätorvikonserton rekonstruktioimisen parissa on mitä parhain esimerkki taiteen itseisarvon puolesta tehdystä työstä. Konsertto on ehtinyt tarjota jo ainutlaatuisia elämyksiä yleisölle, sillä Suomalainen barokkiorkesteri ja Tommi Hyytinen esittivät sen viime kesänä. Tommi Hyytinen kertoo seuraavassa, millainen projekti konserton rekonstruktioiminen säilyneen soolostemman pohjalta oli ja minkälaista konserttoa oli soittaa.
Mistä idea Crusellin käyrätorvikonserton rekonstruoimisesta sai alkunsa?
Olin vuosia sitten törmännyt versioon Crusellin käyrätorvikonserton ensimmäisestä osasta pianolle ja käyrätorvelle. Brittiläinen periodivaskiyhtye oli myös levyttänyt sovituksen ensimmäisestä osasta cornolle ja vaskille. Ihmettelin, ettei Suomessa kukaan ollut puhunut juuri mitään Crusellin käyrätorvikonsertosta, vaikka se oli niin merkittävä teos instrumentillemme. Olisiko siihen sitten voinut vaikuttaa se, että Fabian Dahlström oli aikoinaan esittänyt kirjassaan, että Crusellin cornokonsertto on kadonnut.
Koronapandemian aikana aloin valmistella luentoa Historic Brass Societyn online-symposiumiin Crusellin kadonneesta käyrätorvikonsertosta. Tutkimukseni ei oikein edistynyt ja pyysin apua tiedonhakuun Johanna Erängöltä. Hän löysikin digitoiduista arkistoista paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa konsertosta. Saimme myös haltuumme Crusellin konserttoon liittyvää materiaalia eri arkistoista Ruotsista. Materiaalin nähtyään Johanna heitti idean ilmaan, että hän voisi rekonstruoida konserton jälleen esityskuntoon.
Katkelma Crusellin käyrätorvikonserton käsikirjoituksesta. Kuva: Johanna Eränkö.
Mikä oli kiehtovin, entä mikä haastavin osuus projektissa?
Kaikki projektin osa-alueet olivat kiehtovia alkaen salapoliisityöstä konserttoon liittyvien tietojen ja materiaalin etsinnässä aina konserton harjoitteluun Crusellin käsin kirjoittamasta soolostemmasta. Ja sitten rekonstruktioprosessi itsessään, kun konserton materiaali pikkuhiljaa täydentyi upeasti soivaan lopputulokseen. Haastavinta oli varmasti se, että projekti oli paljon työläämpi kuin alun perin ajattelimme. Ja minulle henkilökohtaisesti haastavaa oli konserton virtuoottisuus; jouduin kehittämään luonnontorvensoittotekniikkaani uudelle tasolle, jotta selviytyisin konserton haasteista.
Vastasiko konsertto odotuksia ja millaista sitä oli esittää?
Konsertto ylitti odotukseni. Se kuinka hyvin, vaikkakin vaikeasti, soolostemma oli kirjoitettu luonnontorvelle. Ja kuinka rikas ja mielenkiintoinen orkesterimateriaali teemoinen ja välisoittoineen oli – samoin kuinka hieno, tyylinmukainen ja hauska Johannan täydentämästä Rondo-osasta tuli. Crusell oli kirjoittanut soolostemman ajoittain kuin omalle instrumentilleen klarinettille, ja sen saaminen haltuun luonnontorvella oli kyllä haastavaa.
Kuva: Cata Portin.
Konserton esittäminen, kaikki kolme esitystä, olivat valtavia elämyksiä. Crusellin musiikki tempasi mukaansa ja samalla tuli tunne, että oli omalta osaltaan tekemässä jotain historiallista; sellaista, mitä ei oltu kuultu pariin sataan vuoteen – eikä Suomessa koskaan.
Miten kyseinen konsertto asettuu osaksi Crusellin muuta tuotantoa tai elämänvaiheita?
Crusell sävelsi käyrätorvikonserton todennäköisesti samoihin aikoihin kuin ensimmäisen klarinettikonserttonsa. Tyyliltään siinä on myös paljon samaa kuin klarinettikonsertoissa.
Onko konsertosta tulossa uusia esityksiä ja tuleeko se löytämään tiensä myös muiden käyrätorvistien ohjelmistoon? Entä onko tiedossa mahdollisesti muita vastaavia projekteja?
Konsertosta on sovittu tulevia esityksiä kotimaisten sinfoniaorkesterien kanssa. Toivottavasti myös levytys järjestyy lähitulevaisuudessa. Konsertto löytää varmasti tiensä muiden käyrätorvistien ohjelmistoon heti, kun saamme painetun version teoksesta. Kansainväliset luonnontorvispesialistit ovat olleet hyvin kiinnostuneita teoksesta.
Nyt ei ole tiedossa vastaavia rekonstruktioprojekteja. Muita ”kadonneita” suomalaisia, yhtä merkittäviä teoksia käyrätorvelle ei tietääkseni ole. Crusellin ajan Tukholmasta löytyy kyllä paljon rekonstruoimattomia ja esittämättömiä käyrätorvikonserttoja, mutta ei musiikillisesti niin mielenkiintoisia kuin mitä Crusellin konsertto on.
Kuva: Ville-Paul Paasimaa.
Teksti: Tommi Hyytinen
*****
Lue lisää Crusellin käyrätorvikonsertosta Suomalaisen barokkiorkesterin sivuilta.