Vanha musiikki ei voi käpertyä sisäänpäin

Sibelius-Akatemian vanhan musiikin ainejohtaja ja senioribarokkikonseptin äiti Annamari Pölhö haluaa viedä vanhaa musiikkia ulospäin – on sitten kyse potentiaalisten opiskelijoiden löytämisestä, eläkeläisten elämänlaadun parantamisesta tai musiikin ilosanoman viemisestä uusille sukupolville.

Eipä arvannut Annamari Pölhö, millaisissa oloissa kuluisi hänen ensimmäinen vuotensa Sibelius-Akatemian vanhan musiikin aineryhmän johtajana. Koronapandemia pysäytti keväällä kaiken, ja tämä syksy on ollut jatkuvaa tasapainoilua, että Taideyliopiston ovet saadaan pidettyä auki.

”Kun peräsintä kääntää johonkin suuntaan ja luulee reagoineensa nopeasti, niin heti pitäisikin jo mennä uuteen suuntaan”, Annamari huokaa. Lähes 30 vuotta tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa toiminut cembalisti aloitti vuosi sitten syksyllä lehtorina Anssi Mattilan eläköidyttyä ja aineryhmän johtajana Jari S.Puhakan seuraajana.

”Niin paljon hienoja juttuja olisi tulossa, keväältä siirtyneitä mestarikursseja ja muuta. Toivottavasti kaikki saataisiin järjestettyä!”

Keväällä esimerkiksi yhteissoiton tutkintoja jouduttiin tekemään luovin ratkaisuin. Osa tutkinnoista siirrettiin syksyyn, ja Bruce Kennedyn rakentaman uuden Mietke-cembalon vihkiäisseremoniat jäivät pitämättä. Nyt jännätään, missä vaiheessa vieraileva professori, tanskalainen Lars Ulrik Mortensen pääsisi paikalle.

Aikaa yhteismusisoinnille Barokkiakatemiassa

Onneksi kaikki muutokset eivät suinkaan ole olleet negatiivisia. Kun R-talo vapautui remontista Sibelius-Akatemian käyttöön, vanhan musiikin väki pääsi palaamaan tuttuihin tiloihin.

Ennen kaikkea Annamari on ajanut tarmokkaasti uudistuksia, joilla piskuinen aineryhmä tulisi näkyvämmäksi ulospäin, niin Sibelius-Akatemian sisällä kuin koko musiikkielämässä. ”Että tämä ei ole vain jokin outo salaseura jossa puuhailemme keskenämme!”

Isoin muutos on Barokkiakatemia-toiminnan käynnistäminen vuosi sitten yhdessä Avoimen yliopiston sekä pedagogiikkaan ja yleisötyöhön erikoistuneen Collegium ry:n kanssa. Tuki tulee Paloheimon säätiöltä ja Sibelius-Akatemian tukisäätiöltä. Barokkiakatemian viimeisin viikonloppukurssi oli aivan vastikään, aiheena varhaisbarokin italialainen musiikki, ja Annamari on uudesta toiminnasta hyvin innoissaan.

Ideana on, että kotoisassa Kallio-Kuninkalassa järjestettävät viikonloppukurssit antaisivat kiireisille opiskelijoille mahdollisuuden keskittyä yhdessä soittamiseen keskeisen teeman parissa. Ettei kamarimusiikkitoiminta tapahtuisi irrallisina projekteina jossain opiskelujen lomassa, vaan saataisiin kokemuksia yhdessä tiettyyn teemaan syvällisemmin perehtymisestä, tutustuttaisiin toisiin ihmisinä ja muusikkoina ja luotaisiin pysyvämpiä soittokontakteja. Vierailevat opettajat ja luennot tuovat vaihtelua ja uusia näkökulmia.

Pölhö muistuttaa, että kamarimusisointi on vanhan musiikin ytimessä. Ja mitä paremmin tuntee kanssasoittajiaan, sitä pidemmälle omaa muusikkouttaan ja yhteismusisointia voi kehittää.
”Perustakaa niitä bändejä jo opiskeluaikana!” hän kannustaa.

Yhteistyötä yli aineryhmärajojen

Barokkiakatemian tavoitteet ulottuvat vieläkin laajemmalle. Avoimen yliopiston kautta viikonloppukursseille saa osallistua käytännössä kuka vain – vanhasta musiikista kiinnostuneista lukiolaisista erikoistumista kaipaaviin musiikin ammattilaisiin. Vamun visiona on, että Barokkiakatemia voisi toimia valmennuskurssimaisena väylänä vanhan musiikin korkeakouluopintoihin – etenkin kun Metropolian vanhan musiikin linjaa ei enää ole.

”Olen myös halunnut avata Vamun ovia muihin aineryhmiin Sibelius-Akatemian sisällä, että kaikki olisivat tietoisia mitä kursseja meillä on”, Annamari sanoo. Hän onkin erittäin iloinen siitä, että sivuaineopiskelijoita on tällä hetkellä peräti 39. Pienelle aineryhmälle – pääaineisia on nyt 18 – sivuaineopiskelijat ovat välttämättömyys, ja tämä on myös osa Pölhön laajempaa ajattelutapaa.

”Että vamu-opinnot olisivat olennainen osa kaikkien muusikoiden koulutusta ja yleissivistystä. Monihan kyllä innostuu sitten niin, että pikkurillistä tulee koko käsi…”

Vanhan musiikin aineryhmä on jo kauan tehnyt paljon yhteistyötä etenkin laulumusiikin ja kirkkomusiikin aineryhmien kanssa. Viime tammikuussa järjestettiin suuri ranskalaisen barokin yhteisprojekti, joka esitettiin SibaFest-festivaalilla. Tämä oli myös vierailijaopettaja Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin ensimmäinen periodi. Pölhön haaveena on, että laulun voisi ottaa instrumentikseen myös vanhan musiikin puolella. Tällä hetkellä se ei onnistu edes sivuaineisesti. Laulajille kuitenkin tarjotaan laajalti barokkikursseja.

Seuraava yhteisponnistus on Barokkiakatemian Buxtehuden musiikin periodi konsertteineen marraskuun alussa sekä ensi kesänä suuri Early Music Summer Academy osana Sibelius-Akatemian tuoretta Summer Academy -toimintaa. Lars Ulrik Mortensenin ja Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin ohjauksessa toteutetaan Händelin Semele-oratorio, ja esitys on osa BRQ Vantaa -festivaalin ohjelmaa.

”Tähän juuri pyritään, että saataisiin toimijoita nivottua yhteen, ja että tällaiset asiat voisivat toimia näyteikkunana ulospäin, ulkomaillekin.”

Jalkautuvaa barokkityötä

Annamari Pölhö uskoo, etteivät muusikot voi vetäytyä soittimiensa pariin, vaan musiikkielämän elinvoimaa, niin opiskelijasukupolvien jatkuvuutta kuin yleisöpohjaakin on vaalittava aktiivisesti. Musiikki kuuluu kaikille, ja tätä sanomaa on kuljetettava eteenpäin. Tälle ideologialle rakentuu vanhan musiikin tuntemusta ja opetusta kehittävä Collegium ry, joka aloitti viime vuonna itsenäisenä toimijana Suomalaisen barokkiorkesterin alla vuodesta 2008 toimineen työryhmän pohjalta. Annamari on ollut työssä mukana lähes alusta asti, mutta on nyt aineryhmän johtajapestinsä myötä jättäytynyt hallitusvastuusta.
”Nyt on myös aika antaa vastuita seuraavalle sukupolvelle.”

Collegium ry:n toiminnan peruspilareina ovat musiikkioppilaitoksiin jalkautuvat koulutukset, Concerto Grosso -suurtapahtumat, koululaiskonsertit sekä seniorien viikottaiset barokkipajat yhteistyössä musiikkikeskus Resonaarin kanssa. Seniorien barokkipajatoiminta syntyi juuri Annamarin ideasta, ja tällä hetkellä toimintaa vetää Länsi-Helsingin musiikkiopiston tiloissa hänen entinen oppilaansa Laura Ollberg-Ekman.

”Siitä se muinoin lähti, kun tein musiikkiterapiaopintoja ja kuulin Resonaarissa mummojen rokkibändeistä. Lamppu syttyi, että jotkut eivät ehkä haluakaan soittaa rokkia vaan barokkia!”

Yhdessä soittaminen tekee hyvää

Seniorien barokkitoiminta on Annamarin lempilapsi, konsepti jonka hän toivoisi leviävän koko Suomeen. Niin moni lapsena ja nuorena aktiivisesti musiikkia harrastanut on jättänyt soittamisen aikuiselämän kiireissä, mutta eläkkeellä vanhojen soittotaitojen verestäminen tuo valtavasti hyvää:

”Soittaminen on parasta mitä ihminen voi tarjota aivoilleen, siinä yhdistyy niin monta aistia, ja samalla voi pitää yllä motoriikkaa ja tasapainoa. Musiikkiterapiaa tarjotaan usein niille, joilla on jo vaikkapa muistisairaus pitkällä, mutta tämä on ennaltaehkäisevää työtä.”

Yhdessä soittaminen lievittää yksinäisyyttä ja tuo merkitystä päiviin. Joku on kommentoinut saaneensa tarkoituksen loppuelämälleen. Ja miksi juuri barokki?

”Vanhassa musiikissa harmonia ja rytmit ovat selkeitä ja sovitettavuus on sisäänrakennettuna. Ei mennä soitin vaan soittaminen ja yhdessä tekeminen edellä”, Pölhö kuvailee.

Collegiumin työ lasten ja nuorten parissa lähtee samasta ajatuksesta, että kaikki soittavat yhdessä ja musiikkiin on helppo päästä heti mukaan. Paraikaa Collegium toteuttaa Joensuun konservatoriossa jousien ja pianistien työpajaa, ja suunnitteilla on uusi, isommille koululaisille tarkoitettu koululaiskonsertti, jossa käsitellään ulkopuolisuuden ja identiteetin moninaisuuden teemoja.

Annamari Pölhö on huolissaan siitä, että yhä harvempi lapsi ja nuori jaksaa ärsyketulvan ja älylaitteiden keskellä paneutua musiikkiharrastukseen, tai ylipäätään keskittyä.

”Se on huolestuttavaa. Jos vain muutamista tulee tulevaisuuden ammattilaisia ja niitä tähtiä, ja muut eivät enää jaksa harrastaa ollenkaan. Musiikki tuo kuitenkin niin paljon iloa ja sisältöä elämään. Ja soittaminen on superhauskaa!”

Auli Särkiö-Pitkänen

Kirjoittaja on Svamulin blogin päätoimittaja ja innokas vanhan musiikin amatööri.