Purcell, Matteis, Hume, Finger
1600-luvun viimeisinä vuosikymmeninä englantilaiset olivat jo tulleet tutuiksi kahden barokin ajan tärkeimmän musiikkityylin, italialaisen ja ranskalaisen, kanssa. Erityisesti saaren oman pojan, Henry Purcellin (1659-95) eri tyylejä yhdistävällä tuotannolla oli tähän suuri vaikutus. Uudelle vuosisadalle tultaessa Englanti olikin jo hyvin vastaanottavainen manner-Euroopan vaikutteille. Yläluokan nuorten miesten ”Grand Tour”, sivistämismatka Euroopan metropoleihin poiki teattereista, oopperoista ja konserttielämästä innostuneita kotiinpalaajia, jotka lämpimästi toivottivat tervetulleeksi ulkomaiset virtuoosit, laulajat ja säveltäjät rikastuttamaan myös kotikaupunkinsa kulttuurielämää. Lukematon määrä muusikoita ja säveltäjiä Saksasta, Itävallasta ja Ranskasta kerääntyikin Lontooseen. Aivan erityisesti sumujen saaren mahdollisuudet houkuttelivat italialaisia virtuooseja. Ilo oli varmasti molemminpuolinen. Aikansa merkittävä saksalainen teoreetikko, kriitikko ja säveltäjä Johann Mattheson kirjoitti 1713: “Joka nykyään haluaa ansaita rahaa musiikilla lähtee Englantiin”. Teksti: Jussi Seppänen
Hanna Haapamäki nokkahuilu & traverso, Johanna Kilpijärvi viola da gamba, Olli Hyyrynen luuttu
BAROKKI SOI 16.-18.8.2019
Kajaani