Porin triviaalikoulussa vuonna 1725 kopioidut stemmakirjat täyttivät äskettäin 300 vuotta. Täydellisesti säilyneet stemmakirjat sisältävät 3–8-äänistä vokaalimusiikkia 1500–1600-lukujen taitteesta, yhteensä 76 sävellystä.
Vaikka stemmakirjat löydettiin jo 1900-luvun alussa Porin lyseon kirjastosta, sävellyksiä on esitetty melko vähän viimeisen vuosisadan aikana.
Tilanteeseen voi tulla muutos, sillä 300-vuotisjuhlavuoden kunniaksi stemmakirjoista on julkaistu nyt Porin triviaalikoulun nuottikirja I -kokoelma. Se sisältää 29 sävellystä puhtaaksi ja partituuriin kirjoitettuna. Julkaisun toimittanut Johannes Vesterinen ja puhtaaksikirjoituksesta sekä taitosta vastannut Yrjö Kari-Koskinen toivovatkin, että sävellykset löytäisivät näin tiensä konserttiohjelmiin ja pääsisivät ansaitsemaansa valoon.
Porin triviaalikoulun nuottikirjojen ohjelmistoa on voinut kuulla Sonus Borealiksen konserteissa jo vuosikymmenten ajan. Miten käsikirjoitusten sävellykset päätyivät aikanaan ohjelmistoon?
Johannes Vesterinen: ”Luin jostain Suomen musiikin historiaa käsittelevästä kirjasta, että tällaiset stemmakirjat ovat olemassa ja että Heikki Klemetti on kirjoittanut Säveletär-lehteen (1908) parikin artikkelia. Niinpä alkuvuodesta 2005 innostuin asiasta ja vietin pitkiä istuntoja Helsingin yliopiston kirjastossa tutkien kirjoja mikrofilmeiltä ja tulostaen mielestäni kiinnostavimpia kappaleita. (Oli muuten kallista hommaa, mikrofilmiltä tulostettaessa kone veloitti kopiokortilta 4 kpl yhdeltä sivulta.) Sittenpä vielä isompi projekti oli hahmotella 4–8-äänisten kappaleiden paikoitellen epäselviä stemmoja partituureiksi, nimittäin virheitä taukojen ja ylipäätään kaiken osalta löytyi melkoisen paljon…”
Mistä ajatus modernista laitoksesta sai alkunsa? Oliko projektissa jotain erityisen yllättävää tai haastavaa?
Yrjö Kari-Koskinen: ”Porin triviaalikoulun aineistoa ei ole aiemmin ollut saatavilla modernisoituna – pois lukien Jenni Urposen lopputyössään toimittama Melchior Vulpiuksen (n. 1570–1615) Matteus-passio. Olin kirjoittanut Lilypond-ohjelmistolla puhtaaksi aiemmin Sonus Borealiksen muutakin ohjelmistoa. Näin ollen mieleeni juolahti, miten sääli, ettei tämä hieno ohjelmisto ole käytännössä lainkaan kuorojen ja yhtyeiden saatavilla.
Koska Johannes oli vuosien varrella ehtinyt jo modernisoida ja toimittaa valikoiman Porin triviaalikoulun ohjelmistoa käsin kirjoitettuna, ajattelin kirjan toimittamisen olevan melko suoraviivainen projekti. Niinpä ryhdyin toimeen vuonna 2019, unelmanani saada jokinlainen kokonaisuus painetuksi 300-vuotisjuhlavuoteen mennessä.
Haastavinta nuotinnuksessa on ollut tulkita käsin kirjoitettuja sanoituksia ja tavuttaa niitä luontevasti musiikin rytmin mukaisesti. Alkuperäislähteissä tavutuksia ja sanoja ei ole merkitty täsmällisesti nuottien kohdalle, kuten nykyisin on tapana. Erityisesti ruotsinkieliset tekstit on kirjoitettu vaikeaselkoisella saksalaisella uusgoottilaisella Kurrent-kaunokirjoituksella.
Useimpien ruotsinkielisten kappaleiden tekstit löytyivät muista 1600–1700-lukujen nuottilähteistä, mutta viimeisenä puhtaaksi kirjoitetun Låt oss liufliga siunga -kappaleen tekstiä emme saaneet itse tulkittua, emme edes tekoälyavusteisesti. Lopulta tekstin tulkitsi ruotsalaisen Smålands musikarkivin tutkija heiltä löytyneen toisen nuottilähteen pohjalta.”
- Christus adest justus -kappaleen sopraanostemman alku Porin triviaalikoulun nuottikirjasta.
Triviaalikoulu?
Triviaalikoulu oli 4-luokkainen ja 8-vuotinen yläkoulu. Pietari Brahe päätti vuonna 1638 koulujen perustamisesta, ja triviaalikoulut aloittivat vuonna 1641 toimintansa Porin lisäksi myös Turussa ja Helsingissä. Triviaalikoulu-nimi tulee kolmesta oppiaineesta, trivium (kansanomaisemmin kolme tietä, tres viae). Näitä olivat kielioppi, puhetaito ja todisteluoppi/dialektiikka. Sen lisäksi koulussa opetettiin aritmetiikkaa, geometriaa, tähtitiedettä ja musiikkia. Porin triviaalikoululla oli oikeus päästää oppilaita Turun akatemiaan. (Esa Keskinen kirjoittaa Satakunnan Kansassa (10.1.2020) tarkemmin juuri Porin triviaalikoulusta.)
Kokoelman helmiä
Porin triviaalikoulun stemmakirjoista löytyy muun muassa samankaltaisia kaksoiskuoromotetteja, joita esimerkiksi J. S. Bach (1685–1750) käytti jumalanpalveluksen alussa. Millaisia helmiä kokoelmasta voi nostaa esiin?
Johannes Vesterinen: ”Esimerkkinä tulee mieleen kodinsiunaamislaulu Gud wälsigna thetta huus, joka menee tasajakoisessa tahtilajissa, mutta jonka kahdeksan ensimmäistä tahtia kulkee Folia-sointukierrolla. Tästä muodostuikin varsinainen bravuurimme, koska tuosta sointukulusta improvisoimalla sai mainion alku-, väli- ja loppusoiton muuten sangen lyhyeen kappaleeseen!
Monet 8-ääniset kaksoiskuoromotetit ovat myös sangen jylhää musiikkia. Jostain syystä yhtään esimerkiksi Giovanni Gabrielin (1553–1612) teosta ei kuitenkaan sisälly kokoelmaan (ehkä niiden monimutkaisuuden takia) – sen sijaan useimmat 8-ääniset teokset ovat muun muassa Prahassa vaikuttaneen Jacobus Galluksen (1550–1591) käsialaa. Toki sekä suomen- että ruotsinkielisellä käännöksellä varustettu Melchior Vulpiuksen Matteus-passio on Suomen musiikin historian kannalta merkittävä teos, jota olemmekin 20 vuoden aikana esittäneet kymmenkunta kertaa lähinnä Kaakkois-Suomen alueella.”
Yrjö Kari-Koskinen: ”Nostoina Johanneksen mainitsemien teosten lisäksi mainittakoon ne neljä kappaletta, joihin lisäsimme alkuperäistekstin rinnalle myös suomenkieliset tekstit. Näissä lähteinä oli vuoden 1701 Wirsikirja ja Hemminki Maskulaisen (n. 1550–1619) Piae Cantiones -käännökset eli Wanhain Suomen maan pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud (1616).
Nämä vanhaa suomea sisältävät tekstit muuttavat kyseiset laulut (Ainoan Jumalan corkeudes, Äänel caunist monen mutcain, Tuiman talven taucomast ja Ain iloidca, ain riemuidca) ainakin itselleni tutummiksi ja läheisemmiksi. Sitä kautta on helpompi kuvitella, miten sävellyksiä on esitetty aikoinaan suomalaisissa kouluissa.”
- Bassonuottikirjan kansilehti.
Esittämisvinkkejä
Modernin edition yhtenä tavoitteena on ollut lisätä Itämeren alueen vanhan koulumusiikin soittamista. Millaisia esittämiseen liittyviä huomioita ja ratkaisuja vuosien saatossa on kertynyt?
Johannes Vesterinen: ”Yksinkertaisimmillaan tätä musiikkia voi toteuttaa 4–8 laulajan tai sekakuoron voimin, mutta jo esimerkiksi urkujen käyttö lisää soinnin muhevuutta kivasti. Myös esimerkiksi laulusolistin ja säestyssoittimen yhdistelmä voi toimia monen kappaleen kohdalla oikein hyvin. Jos on käytössä jousisoittimia, nokkahuiluja ja vaikkapa pasuunoita, niin aina parempi. Toki cembalo ja luuttu sekä monissa kappaleissa erilaiset perkussiot sopivat myös erinomaisesti. Sinkkejä, dulcianeja, krumhorneja, ranketteja ja sordunoita lienee harvemmin käytettävissä, mutta niitä, kuten myös vaikkapa regaalia ja citterniä, kuullaan Sonus Borealiksen vuonna 2008 julkaistulla levyllä.”
Stemmakirjojen kappaleita on käytetty mahdollisesti myös opetustarkoituksissa kouluissa. Onko Sonus Borealis esittänyt sävellyksiä kouluissa?
Johannes Vesterinen: ”Kyllä tätä ohjelmistoa on kuitenkin mitä todennäköisimmin esitetty lähinnä kirkoissa, ihan jo pelkästään tekstien perusteella. Eli kirkoissa mekin olemme näitä konserteissamme laulaneet ja soittaneet. Onhan tämä ihan kokonaan eri maailmasta kuin tämän päivän koulumusisointi.”
Stemmakirjoja tutkinut Gudrun Viergutz totesi vuonna 2009, ettei Heikki Klemetin aloittamalle nuottikirjojen tutkimustyölle ole valitettavasti löytynyt jatkajaa. Toiko nuottikirjan parissa tehty työ lisätietoa aiempaan vai herättikö se uusia kysymyksiä?
Johannes Vesterinen: ”Ainakin Piae Cantiones -kokoelman vuoden 1625 painoksesta on otettu useita Daniel Fridericin (1584–1638) 4-äänisiä säkeistölauluja, muitakin Fridericin kappaleita on mukana. Lisäksi esimerkiksi 1600-luvun alkupuolella julkaistusta Florilegium Portense -kokoelmasta (jollainen esimerkiksi J. S. Bachillakin oli käytössään Leipzigissa) on jonkin verran kappaleita. Silti muutamia sävellyksiä ei ole edelleenkään tavattu mistään muista lähteistä, ja johtuen tietyistä äänenkuljetuksellisista ynnä muista kömpelyyksistä antaisi se aiheen jopa oletukseen, että ne olisivat jonkun paikallisen, vähemmän oppineen muusikon käsialaa!”
Kattavan esipuheen julkaisuun on kirjoittanut Jaakko Saarinen. Porin triviaalikoulun nuottikirja I -kirja sekä yksittäisten kappaleiden nuotit on julkaistu vapaalla CC-lisenssillä verkossa osoitteessa https://triviaalikoulu.sonusborealis.fi/. Lisäksi satasivuinen painettu nuottikirja tulee saataville muun muassa Sibelius-Akatemian, Porin ja Imatran kirjastoihin.