Veijo Murtomäki luonnehti huhtikuussa 1985 järjestettyä Bach-viikkoa ”konserttimusiikin Dingo-ilmiöksi” ja kuvaili, kuinka loppuunmyydyissä tilaisuuksissa ”väkeä suorastaan riippui seinillä – ja tunnelma oli kuin Suomi–Ruotsi -maaottelussa.” (HS 23.4.1985.) Bach-viikon takana oli Helsingin kamarijouset. Orkesteri on jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta juhlavuoden kunniaksi Helsingin kamarijousiin voi tutustua nyt lukemalla Markus Sarantolan kanditutkielman vuodelta 1993. Helsingin kamarijousissa itsekin soittanut Sarantola valottaa ensin hieman tutkielmansa taustoja.
”Huhtikuussa tuli kuluneeksi 40 vuotta Helsingin kamarijousien järjestämästä Bach-viikosta. On hienoa, että Sibelius-Akatemia muistaa tätä merkittävää tapahtumaa järjestämällä kaksi konserttia (23.1. ja 8.5.2025).
Kamarijousten Bach-viikko oli ainutlaatuisen tärkeä lähtölaukaus ja se muistetaan aina välillä joissain yhteyksissä edelleen mainitakin, mutta yhtye itse – eli vuosina 1982–88 toiminut nuorten (moderni) kamariorkesteri – alkaa olla aika lailla unohtunut instituutio.
Helsingin kamarijouset Temppeliaukion kirkolla huhtikuussa 1983.
Henkilöt takarivistä vasemmalta alkaen: Mika Suihkonen, Marko Ylönen, Veli-Matti Iljin, Tiina Niemi, Jukka Rantamäki, Mark Gothoni, Jukka Rautasalo, Markus Sarantola, Ari-Pekka Hämäläinen, Lauri Karhumäki, Anna Hohti, Sirkka-Liisa Kaakinen, Outi Savolainen, Helena Vuorinen, Minna Kangas, Anu Airas, Erik Söderblom. Kuva: Markus Sarantolan kotialbumi.
Musiikin kandidaatiksi valmistumiseni keväänä 1993 tein alla olevan kirjallisen työn. Sen aihe taisi valikoitua Jukka Rautasalon kanssa käydyn pohdinnan jälkeen (muunlaisiakin suunnitelmia olisi ollut). Työ on kirjoitettu Lappeenrannassa, jonne olin juuri virallisemmin muuttanut onnistuneen alttoviuludiplomini jälkeen. Oli vähän sellainen yhteenvedon aika omassa elämässäni ja muistan kirjoitustyön sujuneen vaivattomasti muutamassa viikossa. Se suoritettiin jonkin sorttisella korkealla Macintosh-pöytätietokoneella – täysin uudenlainen vempele minulle.
Vuonna 1993 käyttämässäni kielessä ja terminologiassa alkaa olla jo joitakin vanhahtavia piirteitä. Teksti on kirjoitettu aikana, jolloin käsitettä HIP ei ollut vielä keksitty. Sitä paitsi vuonna 1985 me olimme melkein puhuneet vielä ”suonikielistä”; sellaisten ensimmäistä kokeilemista nimenomaan Bach-viikolla jopa alunperin suunniteltiin.”
HELSINGIN KAMARIJOUSET
Kirjallinen työ musiikin kandidaatin tutkintoa varten
Markus Sarantola 1993