Keskiaikaharrastus sisältää niin ruoanlaittoa, käsitöitä, jousiammuntaa kuin musiikkiakin. 24.3.–26.3 Suomen keskiaikaseura järjestää ensimmäisen musiikkiin keskittyvän tapahtumansa. Vanha musiikki luo tunnelmaa ja yhdistää, kertoo tapahtuman suunnittelusta yhdessä Paula Sahlbergin kanssa vastaava Taija Paju.
Suomen keskiaikaseuran toiminta lähti liikkeelle 1990-luvun alussa pääkaupunkiseudulta, josta se on levinnyt eri puolille maata. Seura toimii eri paikkakunnilla toimivien jäsenyhdistysten kattojärjestönä ja sillä on yhteistyösopimus kansainvälisen Society for Creative Anachronism (SCA) kanssa. Paikallisyhdistyksillä on säännöllisiä ja epäsäännöllisiä tapaamisia eri osa-alueiden, esimerkiksi jousiammunnan, musiikin tai käsitöiden parissa. Toiminnan tärkeinpänä osa-alueena voi kuitenkin pitää keskiaikatapahtumia, joita järjestetään Suomessa lähes kuukausittain. Harrastajat eri puolilta Suomea sekä myös sisaryhdistyksistä ulkomailta kokoontuvat tapahtumiin nauttimaan keskiaikaisesta tunnelmasta. Tapahtumissa osallistujat ovat pukeutuneet ajanmukaisiin vaatteisiin ja ohjelmassa on usein monenlaista aktiviteettia taistelutoiminnasta erilaisiin tieteisiin ja taiteisiin. Päiviä aikatauluttavat herkulliset ateriat.
Musiikilla on keskiaikaseurassa monipuolinen rooli. Vanha musiikki luo tunnelmaa, mutta toisaalta sillä on käytännön merkitystä esimerkiksi tanssimusiikkina. Musiikilla on myös valtava yhdistävä voima. Tämän huomaa erityisesti kansainvälisissä tapahtumissa: mikäpä toisi paremman yhteenkuuluvuuden tunteen kuin se, että joku käy laulamaan vaikkapa Tourdionia, vieraatkin ihmiset liittyvät mukaan, ja lopputuloksena on kauniisti soiva moniääninen laulu. Myös seurassa käytetty musiikki on moninaista – laulamme ja soitamme keskiaika- ja renessanssimusiikkia, mutta toisaalta myös kirjoitamme omaa musiikkia. Uusi musiikki voi olla tarpeesta ja tilanteesta riippuen kirjoitettu vanhan musiikin sääntöjä noudattaen tai vapaammin. Uusilla lauluilla on omat tehtävänsä esimerkiksi seuran historian ja tapahtumien taltioimisessa tai vaikkapa osana jotakin tiettyä seremoniaa. Samoin seurassamme harrastetaan contrafactojen ja filkkien, eli erilaisten uusien sanoitusten kirjoittamista olemassa oleviin melodioihin.
Suomen keskiaikaseuran jäsenistä löytyy sekä soittajia että laulajia, mutta tällä hetkellä soittajat ovat selvänä vähemmistönä. Soittotaidon kehittämisessä sekä vanhojen soitinten hankinnassa meillä onkin haastetta tuleville vuosille. Onneksi kansainvälisen yhteistyön ansiosta on mahdollista saada soittotaitoisia vieraita tapahtumiin myös ulkomailta.
Itse kiinnostuin keskiaikaharrastuksesta musiikin kautta 90-luvun lopulla. Olin mukana irlantilaista kansanmusiikkia soittavassa yhtyeessä, jonka kaikki muut jäsenet olivat mukana keskiaikaseurassa. Paikallisen tapahtuman lähestyessä minut houkuteltiin osallistumaan ja tunnelma vei mukanaan. Alusta alkaen vanha musiikki kiehtoi minua, mutta alkuun materiaalin löytäminen oli haastavaa, Kotkan kirjaston barokkia edeltävä musiikkivalikoima oli kovin suppea. Vähitellen kiinnostus ja nälkä kasvoi, ja olen sittemmin osallistunut trubaduuri- ja Cantigas de Santa Maria -lauluja käsittelevälle kurssille Ranskassa ja Suomessa ja sittemmin myös gregoriaanisen kirkkolaulun kursseille. Pidän erityisen paljon myös laulunkirjoituksesta – olen kirjoittanut uusia sanoituksia vanhoihin melodioihin, kääntänyt joitakin lauluja ja myös kirjoittanut uusia lauluja, esimerkiksi trubaduurilauluja, minnelaulun ja gymelin.
SCA:n eli kansainvälisen yhteistyöorganisaation musiikkitoiminta on kansainvälisesti ollut aktiivisempaa kuin Suomessa. Musiikin suosio on kuitenkin ollut voimakkaassa kasvussa Suomen keskiaikaseurassa, joten maaliskuun lopussa järjestetään ensimmäistä kertaa puhtaasti musiikkiin keskittyvä tapahtuma, Ave Cecilia. Ohjelma on pääasiassa harrastelijavetoista, mutta Sibelius-Akatemian opettaja Jorma Hannikainen tulee vierailevaksi tähdeksi pitämään työpajan moodeista. Tapahtuman työpajat vaihtelevat suomalaisesta runolaulusta renessanssitanssimusiikkijamisessioon ja filkin kirjoittamisesta trubaduurilauluun.
Keskiaikaseuran toimintaperiaatteeseen kuuluu, että jäsenet kehittävät oman keskiaikaisen persoonansa, joka ilmenee selvimmin ajanmukaisena nimenä ja vaatetuksena. Suomen keskiaikaseuran toiminta ei ole varsinaisesti historianelävöitystä eikä larppaamista, vaan eräänlaisen romantisoidun historiallisen maailman luomista. Seuran toiminta kattaa valtavan pitkän ajanjakson ja suuren määrän kulttuureita eikä seuralla ole pyrkimystä toteuttaa uudelleen tiettyä ajankohtaa eikä jäsenten tarkoituksena ole näytellä oikeita historiallisia henkilöitä. Larppaamisesta puolestaan toiminta eroaa selvimmin niin, että jäsenillä ei ole luotuja hahmoja ja tavoitteita; ehkä parhaiten tilannetta voisi kuvata niin, että jokainen pyrkii tuomaan mukanaan oman itsensä, mutta valitsemaansa aikakauteen ja kulttuuriin sekä keskiaikaseuran omaan kulttuuriin peilautuen. Lisäksi esimerkiksi arvonimet ansaitaan omalla toiminnalla eikä esimerkiksi kuninkaalliseksi voi vain ryhtyä päättämällä niin.
Suomen keskiaikaseuraa voi kuvata hyvin termillä metaharrastus. Seura tarjoaa puitteet ja yhteisön, jossa kukin voi harrastaa itseään kiinnostavaa osa-aluetta ja tuoda siten oman panoksensa kokonaisuuteen. Ruoanlaitosta nauttivat tutkivat vanhoja reseptejä ja luovat muiden nautittavaksi ihania herkkuja, musikantit tuovat tunnelmaa, käsityöläiset loihtivat upeita käyttö- ja koriste-esineitä ja niin edespäin. Lisäksi oman mielenkiintoisen ulottuvuutensa toimintaan tuo, että koko perhe voi harrastaa yhdessä, mutta kukin suunnata energiansa itseään kiinnostavaan osa-alueeseen. Nykyisin toiminnassa onkin mukana paljon lapsiperheitä.
Taija Paju
Kirjoittaja on Suomen keskiaikaseuran uusien jäsenten vastaava. Hän on ollut mukana keskiaikaseuran toiminnassa vuodesta 1998 ja harrastanut musiikkia monipuolisesti lapsesta saakka.
Lisätietoa:
welcome.sca.org