Jo pian 30 vuoden ajan toiminut duo Vox Silentii eli Johanna Korhonen ja Hilkka-Liisa Vuori laulaa, tutkii ja opettaa gregoriaaniseen kirkkolauluun pohjaavaa meditatiivista äänenkäyttöä.
Vox Silentii syntyi vuonna 1992, kun laulaja Kirsti Autio pyysi meitä tekemään harjoituskasetin kanssaan. Kasetille tuli ranskalaisen Iégor Reznikoffin opettamaa antiikin kontemplatiivista laulua ja harmonista laulua asiaa harrastavien tueksi ja iloksi. Niinpä lähdimme harjoittelemaan ja äänittämään kasetteja. C-kasetti tuntuu nykyään muinaisaikaiselta välineeltä, mutta 1990-luvun alussa se oli aivan mielekäs tekniikka.
Vox Silentii -yhtye on siis toiminut yhtäjaksoisesti 29 vuotta. Se on pitkä aika! Alkuvuodet kuluivat opiskelussa, korvan kouluttamisessa moodeihin ja tiloja hyödyntävän laulutekniikan löytämisessä. Näitä kaikkia hajoittelemme jatkuvasti edelleen, niissä ei tule koskaan valmiiksi. Yhtyeessä on jo viitisentoita vuotta ollut vain kaksi jäsentä, Hili ja Johanna. Enimmillään olimme neljän hengen yhtye, kun mukana olivat Kirsti Autio ja Pia Skibdahl, mutta nyt jo pitkään olemme toimineet duona, joka tutkii, laulaa ja opettaa.
Vox Silentiin pääasiallinen toiminta on konsertteja ja lauluhetkiä. Lisäksi pidämme gregoriaaniseen lauluun liittyviä työpajoja, osallistumme erilaisiin yhteistyöprojekteihin ja teemme tutkimustyötä. Hili myös luennoi.
Mietimme aina merkittäviä kokonaisuuksia materiaalista, jonka parissa työskentelemme. Yleensä toteutamme kokonaisuudet myös cd-levyinä. Olemme äänittäneet 14 cd-levyä, sekä latinaksi että suomeksi. Musiikin tohtori Hili on tehnyt väitöskirjan Pyhän Birgitan suurista responsorioista 2012. Hän tekee tutkimustyön levyjen materiaalia varten ja myös suunnittelee levyt. Toisaalta levyt muotoutuvat myös meidän yhteistyönämme – elämme lauluja ja materiaalia, joka on työn alla.
Poikkitaiteelliset ja -tieteelliset projektit kuuluvat toimintaamme. Esimerkkinä voi mainita Kristina-nunnan tarinan, joka oli tanssin ja laulun yhteisteos. Kantaesitys oli Naantalin musiikkijuhlilla 2016, koreografina oli akateemikko Marjo Kuusela. Mielenkiintoinen projekti oli myös Tuomas Akvinolaisen laulujen tutkimus, jossa teimme yhteistyötä kulttuurihistorioitsija Marika Räsäsen ja latinisti Seppo Heikkisen kanssa. Sen puitteissa pidimme myös keskiaikaisen laulun työpajoja ympäri Suomea hyvin erilaisille kohderyhmille, kuten yläkoululaisille.
Johanna on paitsi laulaja, myös journalisti. Hän toimittaa Ylen Radio 1:llä viikoittaista ohjelmaa Journalisti Johannaa, joka on kuunneltavissa myös Areenasta. Hili on pedagogi ja musiikin tohtori. Hilin työt liittyvät keskiaikaiseen lauluun tavalla tai toisella: ne ovat opetusta ja tutkimusta, monenlaisia gregoriaanisen laulun ja mietiskelevän, meditatiivisen laulun kursseja. Poikkeuksena keskiajasta on Hilin kehittämä metodi Synnytyslaulu, joka on kivunlievitystä äänen avulla. Resonaatioon liittyvä asia tämäkin.
Koronan aikana olemme jatkaneet kahdenkeskistä työskentelyä. Suunnittelemme uusia projekteja, uutta levymateriaalia ja erilaisia lauluhankkeita. Viime keväänä ehdimme jo aloittaa Meditatiiviset lauluhetket Diakonissalaitoksen kirkossa Helsingissä. Olemme muutamia konsertteja pitäneet verkossa ja jakaneet psalmilaulua. Nyt olemme aloittaneet Mietiskelevän laulun tunnin Zoomin välityksellä. Se on Kallion seurakunnan toimintaa keskiviikkoiltaisin.
Olemme laulaneet yhdessä 29 vuotta. Vox Silentiin nimi pitää sisällään sen, mitä myös toivomme ihmisille: Hiljaisuuden ääntä. Olemme itse löytäneet mietiskelyn syvyyden gregoriaanisesta laulusta. Tätä yritämme jakaa. Laulut ovat kerta kaikkiaan upeita riippumatta meistä. Ne antavat ihmisille mahdollisuuden kokea omaa kehoaan ja mieltään peileinä erilaisille sävelasteikoille eli moodeille.
Keskiajan moodeissa on koko maailma, näin koemme. Tekstit ovat syvällisiä, joskus meditatiivisia, joskus mysteerisiä, iloisia, tuskaisia ja jopa täynnä vimmaa. Kaikki tämä on ilmaistu musiikissa. Kaikuisat kirkkotilat laulukokemuksena ovat myös aina ainutlaatuisia. Kirkko soi gregoriaanisia harmonioita, yläsävelet vahvistuvat ja luovat harmoniaa. Parhaimmillaan voidaan kokea akustiikan kautta, ehkä, vähän, kuin kaikuna, miten laulut ovat keskiajalla soineet kivisessä kirkossa. Nykyaikaa on arkeoakustiikka, eli akustiikan tuoma informaatio voi kertoa meille jotain historiasta.
Laulumme ei ole ”esittävää” tai konserttimusiikkia sanan tavallisessa merkityksessä. Se on keskittymistä, kuuntelua ja äänessä olemista yhdessä muiden kanssa. Kutsumme ihmisiä laulamaan kanssamme: pehmeään, lempeään vokaalien laulamiseen ei tarvita ns. laulutaitoa. Hengitys, oma ääni ja läsnäolo riittävät hyvin.
Lauluumme voi tutustua osallistumalla kursseille ja työpajoihin; korona-aikana netissä, koronan jälkeen toivottavasti kasvokkain.
Johanna Korhonen ja Hilkka-Liisa Vuori
voxsilentii.fi
Lisätietoja: hilkka-liisa.vuori@uniarts.fi