Le Petit Festival: Vihreä keiju

Le Petit Festival: Vihreä keiju -runo- ja musiikkiesitys 

Vihreä keiju on näyttämö- ja musiikkiteos, joka yhdistää nykymusiikkia, runoutta ja teatteria. Sen pohjana ovat Charles Baudelairen runot, jotka ovat toimineet inspiraationa säveltäjille ja ovat mukana esityksessä teksteinä. Esityksessä vilahtaa myös Baudelairen esseestä Dandy Baudelairen tuttu, universaali Dandy-hahmo kaikessa ristiriitaisuudessaan. Esityksen musiikin ja valojen teemana on absintin vedessä samentumisen louche-ilmiö, joka vertautuu abstraktiin myrkyttymisen käsitteeseen.

Työryhmä on työskennellyt aiheen parissa jo vuodesta 2017, perehtynyt taustakirjallisuuteen, ja mukaan on saatu uusia, esitystä varten tehtyjä sävellyksiä Johanna Pitkäseltä, Graham Lynchiltä sekä Assi Karttuselta. Esitykselle täysin olennainen valosuunnittelu on Mia Kivisen käsialaa.

Charles Baudelairen (1821–1867) tekstit kertovat uteliaisuudesta materiaalisen maailman rajapinnoilla olevia ilmiöitä kohtaan. Yllättävää kyllä, myös älykköpiirit olivat jo 1700-luvun lopulta alkaen monenlaisten esoteeristen ja spiritististen esitysten ja kokoontumisien (séances) lumoamia.

’Raunioromantiikka’ ja uusgoottilaisuus oli vallannut Euroopan taidepiirit jo kauhukirjallisuuden klassikoiden, kuten Horace Walpolen Otranton linna (1764), Mary Shelleyn Frankenstein (1818) ja Ann Radcliffen The Mysteries of Udolpho (1794) myötä.

Itse asiassa jo arkkitehti ja taiteilija Giovanni Battista Piranesin (1720–1778) hautoja, patsaita ja muistomerkkejä omalaatuisella tavalla yhdistelevien piirrosten voi ajatella heijastelevan tätä hämmennystä historiaan jäävän ajan raunioilla ja kaupungistumisen kynnyksellä.

Rytmiltään Baudelairen runot ovat usein lähes klassisia loppusointuineen ja symmetrisen oloisine tavumäärineen. Tähän muodon ankaruuteen hän lataa lähes hurjistuneen ilmaisun, jota voisi sitäkin sanoa klassiseksi siinä mielessä, että ranskalaisille 1600–1700-lukujen barokin ajan estetiikka on klassista.

Sikäli Baudelairen runoudessa yhdistyvät vanhempi barokin perinne ja romanttinen individualismi; runoilijaminän ahdistus ja kauhu. Walter Benjamin tuo omissa runoanalyyseissaan esiin sen, miten Baudelairen runoilijaminä häilyy hänen runojensa taustalla vain kuin salavihkaisesti niiden varjoissa vilahtavana hahmona.

Kauhu, joka on kantava topos Baudelairen runoudessa, oli siis sekin yksi ajan taiteilijapiirien suosituimmista ja voisi jopa sanoa muodikkaimmista virtauksista. Baudelaire oli Edgar Allan Poen (1809–1849) novellien ja runojenkin ihailija. Tyypillisesti raunioromanttinen kauhu liittyi historiaan, vanhaan musiikkiin, kirjallisuuteen ja rakennuksiin. 

Esityksessämme aiemmin koettu ja historiaan painunut, onneton rakkaus tuprahtaa esiin vanhasta hajuvesipullosta (Le Flacon).

Tervetuloa esitykseen,

Assi Karttunen

www.assikarttunen.fi

***

Työryhmä:

Louna Hosia: viola da gamba

Assi Karttunen: cembalo ja organetto

Mia Kivinen: valosuunnittelu ja visualisointi

Jussi Lehtonen: näyttelijä, ohjaus

Graham Lynch: sävellys

Johanna Pitkänen: sävellys

Antti Nylén: käännökset

Sabine Nieminen: tapahtumakuva

Jyrki Varpio: konsultaatio 

***

Liput: 30 €/20 € opiskelijat, eläkeläiset Tiketti

Lisätietoja: lepetitfestival.com/

***

Ikäraja: K-15

***

Taphatumapaikassa pyörätuolihissi.