Maria Hostikan, Tiina Suhosen ja
Elina Gundersenin kokoama ”Kaikuja Peilisalista: Barokkitanssin
perusteita” on ensimmäinen suomenkielinen barokkitansseihin
johdattava oppikirja, joka ilmestyi vastikään Sibelius-Akatemian
julkaisusarjassa. Tanssipedagogi Maria Hostikka kertoo kirjahankkeen
taustoista ja tavoitteista.
Suomenkielisen barokin ajan
hovi- ja näyttämötansseihin keskittyvän tanssioppaan laatiminen
oli monivuotinen haaveeni. Se sai innoituksensa 90-luvulla alkaneesta
historiallisen tanssin taipaleestani sekä opetustyön kautta esiin
tulleesta käytännön tarpeesta. Saatuani kirjoitustyöhön apurahan
sekä löydettyäni oppaalle julkaisijan (lähempää kuin
arvasinkaan) ja sopivat yhteistyökumppanit, projekti saattoi
alkaa.
Barokkitanssi vei minut mennessään jo ensimmäisillä
askelilla 90-luvun alussa. Takanani olivat pitkälliset tanssi- ja
musiikkiopinnot, mutta barokkitanssista en ollut kuullutkaan!
Sibelius-Akatemian koulutuskeskus järjesti tuolloin
barokkitanssikurssin englantilaisen Madeleine Inglehearnin johdolla.
Löysin tanssityylin, jossa musiikki ja tanssitekniset haasteet
kohtaavat historian. Olin myyty! Itselleni täysin tuntematon
tanssityyli tuli sittemmin kiinteäksi osaksi tanssinopettajan
arkeani. Tässä arjessani on yhä uudestaan tullut vastaan tarve ja
toive suomenkielisestä barokkitanssioppaasta.
Tekijöiden
toiveena luonnollisesti on, että tämä opas toisi uutta tietoa ja
taitoa kaikille aiheesta kiinnostuneille sekä kenties syventäisi
aiemmin opittua. Toivon oppaan myös tavoittavan sellaisetkin
barokkitanssista kiinnostuneet, joita en itse silmästä silmään
kohtaa. Kohderyhmänä ovat ensisijaisesti musiikin- ja
tanssinopiskelijat, ko. aineiden opettajat, harrastajat ja muusikot.
Tanssin tutkija Tiina Suhosen laajan johdannon kautta opas on
kiinnostavaa luettavaa myös aikakaudesta yleisemmin
kiinnostuneille.
Tanssimaan opitaan tanssimalla. Oppaan
tarkoitus ei ole, eikä voi olla, varsinaisen tanssinopetuksen
korvaaminen. Ammattimaisesti barokkitanssiin erikoistuneita
tanssipedagogeja ei lisäkseni Suomessa kuitenkaan enää ole, ja
siksi oppaan tarkoitus onkin saattaa aloitteleva barokkitanssija ja
tanssimusiikkia soittava harrastuksen alkuun ja auttaa omatoimisessa
opiskelussa. Kenties lopputuloksena onkin tanssin ja musiikin elävä,
iloinen kohtaaminen!
***
Kaikuja Peilisalista –
Barokkitanssin perusteita esittelee länsimaisia barokin ajan
näyttämötansseja 1600–1700 -lukujen vaihteesta. Johdanto
esittelee tanssin merkitystä ja kehitystä ranskalaisessa
hovikulttuurissa laajemmin sekä historiallisten tanssien harrastusta
ja opetusta Suomessa. Opas sisältää seitsemän tanssin
alkuperäiset notaatiot selventävine ohjeineen sekä Elina
Gundersenin tähän tarkoitukseen varta vasten sovittaman
nuottiliitteen. Mukana on esimerkkejä barokin ajan tunnetuimmista
(ja helpoimmin omaksuttavista) tansseista, kuten bourrée, menuetti
ja sarabande. Barokkitanssin tekniikkaa ja tyyliä esitellään sekä
oppaassa käytettäviä askelia ja termistöä kuvaillaan tarkasti.
Opas ei ole oppikirja varsinaiseen barokkitanssinotaatioon, vaan sen
tarkoitus on toimia helposti lähestyttävänä manuaalina myös
konkreettisissa tanssitilanteissa.
Oppaan sisältö kuvastaa
sosiaalisen ja esittävän tanssin uutta tilannetta 1600–1700
-lukujen vaihteessa, jolloin viimein pystyttiin abstraktin notaation
avulla kätevästi merkitsemään muistiin aikakauden tansseja.
Notaatio luotiin nimenomaan barokin ajan tansseille, eikä sitä
voitu käyttää enää tanssityylin ja tanssillisen ilmaisun
muututtua. Barokkitanssien notaation ansiosta tietomme näistä
tansseista ovat huomattavasti yksityiskohtaisemmat kuin minkään
edeltävän tai myöhemmän aikakauden tansseista.
***
Suomessa
on historiallisten tanssien harrastus kasvanut 2000-luvulla esim.
roolipelien ja erilaisten historiaa elävöittävien tapahtumien
ansiosta. Varsinkin keskiajan ja renessanssin tansseja voi harrastaa
useissa Suomen kaupungeissa. Barokkitansseista erityisesti ajan hovi-
ja näyttämötanssit ovat kuitenkin tanssitekniikaltaan vaativia ja
niiden opettelu ilman varsinaista opetusta on
haastavaa.
Historiallinen tanssi on Suomessa edelleen hyvin
marginaalinen laji. Vanhan musiikin noususta ja useiden
ammattilaiskokoonpanojen ansiokkaasta toiminnasta ja korkeatasoisesta
musiikinopetuksesta huolimatta ajan tanssin arvostus ei ole noussut
samassa tahdissa, pikemminkin päinvastoin. Esim.
Sibelius-Akatemiassa tuotettiin aikaisemmin useita barokin ajan
tyylinmukaisia produktioita, joihin haluttiin myös barokkitanssia
mukaan, mutta tänä päivänä tilanne on toinen. Toisaalta taas
esim. Teatterikorkeakoulu ja erilaiset teatterialan
ammattilaisproduktiot hyödyntävät historiallista tanssia, mutta
valitettavan harvoin.
Säännöllistä ammattilaisohjattua
barokkitanssin opetusta harrastajille on tällä hetkellä saatavilla
ainoastaan yhdessä tanssikoulussa Suomessa (Lumoavan tanssin keskus
Aleksanterin teatterissa). Sibelius-Akatemia on monien vuosien ajan
tarjonnut kaikelle kansalle mahdollisuutta osallistua historiallisen
tanssin opetukseen myös avoimen yliopiston kautta.
Maria
Hostikka
Kirjoittaja on tanssipedagogi ja historiallisen tanssin ryhmän La Porte du Temps’n johtaja, joka on tehnyt koreografioita useisiin barokkiooppera- ja teatterituotantoihin. Tällä hetkellä hän vastaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian historiallisen tanssin opetuksesta, opettaa Lumoavan tanssin keskuksessa Helsingissä sekä vetää erilaisia kursseja.