Maria Hostikan, Tiina Suhosen ja Elina Gundersenin kokoama ”Kaikuja Peilisalista: Barokkitanssin perusteita” on ensimmäinen suomenkielinen barokkitansseihin johdattava oppikirja, joka ilmestyi vastikään Sibelius-Akatemian julkaisusarjassa. Tanssipedagogi Maria Hostikka kertoo kirjahankkeen taustoista ja tavoitteista.

Suomenkielisen barokin ajan hovi- ja näyttämötansseihin keskittyvän tanssioppaan laatiminen oli monivuotinen haaveeni. Se sai innoituksensa 90-luvulla alkaneesta historiallisen tanssin taipaleestani sekä opetustyön kautta esiin tulleesta käytännön tarpeesta. Saatuani kirjoitustyöhön apurahan sekä löydettyäni oppaalle julkaisijan (lähempää kuin arvasinkaan) ja sopivat yhteistyökumppanit, projekti saattoi alkaa.

Barokkitanssi vei minut mennessään jo ensimmäisillä askelilla 90-luvun alussa. Takanani olivat pitkälliset tanssi- ja musiikkiopinnot, mutta barokkitanssista en ollut kuullutkaan! Sibelius-Akatemian koulutuskeskus järjesti tuolloin barokkitanssikurssin englantilaisen Madeleine Inglehearnin johdolla. Löysin tanssityylin, jossa musiikki ja tanssitekniset haasteet kohtaavat historian. Olin myyty! Itselleni täysin tuntematon tanssityyli tuli sittemmin kiinteäksi osaksi tanssinopettajan arkeani. Tässä arjessani on yhä uudestaan tullut vastaan tarve ja toive suomenkielisestä barokkitanssioppaasta.

Tekijöiden toiveena luonnollisesti on, että tämä opas toisi uutta tietoa ja taitoa kaikille aiheesta kiinnostuneille sekä kenties syventäisi aiemmin opittua. Toivon oppaan myös tavoittavan sellaisetkin barokkitanssista kiinnostuneet, joita en itse silmästä silmään kohtaa. Kohderyhmänä ovat ensisijaisesti musiikin- ja tanssinopiskelijat, ko. aineiden opettajat, harrastajat ja muusikot. Tanssin tutkija Tiina Suhosen laajan johdannon kautta opas on kiinnostavaa luettavaa myös aikakaudesta yleisemmin kiinnostuneille.

Tanssimaan opitaan tanssimalla. Oppaan tarkoitus ei ole, eikä voi olla, varsinaisen tanssinopetuksen korvaaminen. Ammattimaisesti barokkitanssiin erikoistuneita tanssipedagogeja ei lisäkseni Suomessa kuitenkaan enää ole, ja siksi oppaan tarkoitus onkin saattaa aloitteleva barokkitanssija ja tanssimusiikkia soittava harrastuksen alkuun ja auttaa omatoimisessa opiskelussa. Kenties lopputuloksena onkin tanssin ja musiikin elävä, iloinen kohtaaminen!

***

Kaikuja Peilisalista – Barokkitanssin perusteita esittelee länsimaisia barokin ajan näyttämötansseja 1600–1700 -lukujen vaihteesta. Johdanto esittelee tanssin merkitystä ja kehitystä ranskalaisessa hovikulttuurissa laajemmin sekä historiallisten tanssien harrastusta ja opetusta Suomessa. Opas sisältää seitsemän tanssin alkuperäiset notaatiot selventävine ohjeineen sekä Elina Gundersenin tähän tarkoitukseen varta vasten sovittaman nuottiliitteen. Mukana on esimerkkejä barokin ajan tunnetuimmista (ja helpoimmin omaksuttavista) tansseista, kuten bourrée, menuetti ja sarabande. Barokkitanssin tekniikkaa ja tyyliä esitellään sekä oppaassa käytettäviä askelia ja termistöä kuvaillaan tarkasti. Opas ei ole oppikirja varsinaiseen barokkitanssinotaatioon, vaan sen tarkoitus on toimia helposti lähestyttävänä manuaalina myös konkreettisissa tanssitilanteissa.

Oppaan sisältö kuvastaa sosiaalisen ja esittävän tanssin uutta tilannetta 1600–1700 -lukujen vaihteessa, jolloin viimein pystyttiin abstraktin notaation avulla kätevästi merkitsemään muistiin aikakauden tansseja. Notaatio luotiin nimenomaan barokin ajan tansseille, eikä sitä voitu käyttää enää tanssityylin ja tanssillisen ilmaisun muututtua. Barokkitanssien notaation ansiosta tietomme näistä tansseista ovat huomattavasti yksityiskohtaisemmat kuin minkään edeltävän tai myöhemmän aikakauden tansseista.

***

Suomessa on historiallisten tanssien harrastus kasvanut 2000-luvulla esim. roolipelien ja erilaisten historiaa elävöittävien tapahtumien ansiosta. Varsinkin keskiajan ja renessanssin tansseja voi harrastaa useissa Suomen kaupungeissa. Barokkitansseista erityisesti ajan hovi- ja näyttämötanssit ovat kuitenkin tanssitekniikaltaan vaativia ja niiden opettelu ilman varsinaista opetusta on haastavaa.

Historiallinen tanssi on Suomessa edelleen hyvin marginaalinen laji. Vanhan musiikin noususta ja useiden ammattilaiskokoonpanojen ansiokkaasta toiminnasta ja korkeatasoisesta musiikinopetuksesta huolimatta ajan tanssin arvostus ei ole noussut samassa tahdissa, pikemminkin päinvastoin. Esim. Sibelius-Akatemiassa tuotettiin aikaisemmin useita barokin ajan tyylinmukaisia produktioita, joihin haluttiin myös barokkitanssia mukaan, mutta tänä päivänä tilanne on toinen. Toisaalta taas esim. Teatterikorkeakoulu ja erilaiset teatterialan ammattilaisproduktiot hyödyntävät historiallista tanssia, mutta valitettavan harvoin.

Säännöllistä ammattilaisohjattua barokkitanssin opetusta harrastajille on tällä hetkellä saatavilla ainoastaan yhdessä tanssikoulussa Suomessa (Lumoavan tanssin keskus Aleksanterin teatterissa). Sibelius-Akatemia on monien vuosien ajan tarjonnut kaikelle kansalle mahdollisuutta osallistua historiallisen tanssin opetukseen myös avoimen yliopiston kautta.

Maria Hostikka

Kirjoittaja on tanssipedagogi ja historiallisen tanssin ryhmän La Porte du Temps’n johtaja, joka on tehnyt koreografioita useisiin barokkiooppera- ja teatterituotantoihin. Tällä hetkellä hän vastaa Taideyliopiston Sibelius-Akatemian historiallisen tanssin opetuksesta, opettaa Lumoavan tanssin keskuksessa Helsingissä sekä vetää erilaisia kursseja.