Helsingin tuomiokirkon poikakuorossa Cantores Minoreksessa vuosi kiertää Bachin suurteosten mukaan. Tänä syksynä kuoro esittää ensimmäistä kertaa historiassaan Händelin Messiaan, mutta Bachin valta-asema pikkukanttoreiden elämässä on horjumaton. Cantores Minoreksessa vuodesta 2009 laulanut Joonas Minkkinen, 19, kertoo suhteestaan Bachin musiikkiin.
Johann Sebastian Bachin musiikin vaikutus elämääni on ollut valtava. Oli kyseessä Matteus-passio, kantaatit tai Englantilaiset sarjat, se huumaa mielen tavalla, joka on mielestäni poikkeuksellista säveltaiteen historiassa. Vain harvat ovat päässeet lähellekään Bachin saavutuksia, ja vielä harvemmat ovat kieltäneet hänen merkityksensä omaan työhönsä.
Ensikosketuksen Bachin musiikkiin sain ilmeisesti soittaessani viulua. Hän oli silloin vain yksi säveltäjä muiden joukossa, mihin saattoi vaikuttaa vastenmielisyyteni viulua kohtaan. Myöhemmin aloin soittaa cembaloa Länsi-Helsingin musiikkiopistossa Elina Mustosen ja Assi Karttusen oppilaana, jolloin pääsin soittamaan Bachin kosketinsoitinsävellyksiä. Tämä oli yksi ratkaiseva käänne musiikillisessa elämässäni. Halusin tutustua mahdollisimman laajasti tähän uuteen löytöön ja hankinkin kirjahyllyyni melko kattavan kokoelman Bachin kosketinsoitinteoksia, joiden soittamisesta nautin edelleen. Muusikon uralle en lähtenyt, mutta kiintymystäni musiikkiin olen päässyt toteuttamaan Helsingin yliopistossa musiikkitieteen oppiaineessa, jossa aloitin opintoni tänä syksynä.
Suurin muutos tuli, kun liityin Cantores Minores -poikakuoroon, jossa Bachin musiikki muodostaa merkittävän osa repertuaarista. Passiot, Jouluoratorio ja motetit valaisivat ja hämmästyttivät elinvoimaisuudellaan ja nerokkuudellaan. Kuorouran aikana on tutkimusmatka Bachin maailmaan avannut uusia näkökulmia niin Bachin itsensä kuin muidenkin säveltäjien teoksiin. Vuosittain toistuvat suurteosten esitykset syventävät kerta toisensa jälkeen näkemyksiä ja ehkä ymmärrystäkin, vaikken voi väittää niitä vielä – enkä mahdollisesti ikinä – ymmärtäväni. Liittyessäni kuoroon ei saksan kielen osaamiseni ollut vielä kehuttava ja huomio kiinnittyikin ensisijaisesti musiikin kauneuteen. Vuosien mittaan tekstin parempi ymmärrys on auttanut yksityiskohtien ja musiikkiin kätkettyjen piilomerkitysten ja vihjailujen havainnoinnissa.
Bachin teoksissa, oli kyseessä vokaali- tai soitinmusiikki, sävelkudokset ovat soljuvia ja luonnollisia. Ero lauletun ja soitetun materiaalin välillä on yleensä olematon, mikä tekee Bachin musiikista haastavaa esittäjälle. Etenkin välistemmojen – joista itse lauloin aikanaan alttoa – linjat ovat aika ajoin poukkoilevia pyrkiessään mukautumaan harmoniseen kenttään. Basso, jota nykyään laulan, antaa tukevan pohjan rakennelmalle eikä näin ollen ole samalla tavalla vaikea. Alttostemmaa laulava pääsee tietyssä mielessä lähemmin harmonisen temmellyksen keskelle todistamaan, kuinka rikasta ja monipuolista sen käsittely on. Vertauskohtana voi mainita Georg Friedrich Händelin kuoromusiikin, josta tänä syksynä laulamme Messiaan. Hänellä harmonia on lähtökohtaisesti pelkistetympää, ja stemmat ovat toisinaan ikään kuin väkisin kirjoitettu kulkemaan varsin epätavallisesti. Tämä on yksi tekijä, miksi Bachin musiikki on niin valloittavaa.