Lauluyhtye Cavalier sai alkunsa Turun konservatoriolla vuosituhannen alussa. Uli Kontu-Korhonen opetti jo tuolloin vanhaa musiikkia Turussa, ja samoissa tiloissa keskenään toimivien konservatorion ja ammattikorkeakoulun musiikkipuolen oppilaille oli juuri perustettu Ulin johdolla kaksi vanhan musiikin harjoituslauluyhtyettä, kun tulin konservatoriolle opiskelemaan syksyllä 2001. Cavalier oli niistä keskiaikaiseen musiikkiin erikoistunut, toinen keskittyi renessanssiin ja barokkiin. Havahduin asiaan vasta joulun jälkeen, joten en ehtinyt ensimmäisenä vuonna kelkkaan mukaan, mutta seuraavasta syksystä alkoi minun Cavalier-taipaleeni. Kokoonpano vaihtui opiskeluaikoina aina sen mukaan, kuka valmistui ja ketä tuli uusina opiskelemaan. Nykyisen kokoonpanon opintojen valmistumisen aikoihin noin vuoden 2011 tienoilla Cavalier lakkasi olemasta koulun yhtye ja lähti itsenäisesti omille teilleen.

Nykyisin Cavalierin kokoonpanoon kuuluvat lisäkseni sisareni Aino Kola sekä Katariina Lappi, sopraanot, Kristina Raudanen, altto, sekä baritonit Heikki Korhonen ja Matti Torhamo. Itse laulan yhtyeessä mezzosopraanoa. Kristina on ainut jäljellä oleva perustajajäsen. Yhtä lukuun ottamatta kaikki ovat opiskelleet Turun konservatoriolla ja/tai ammattikorkeakoulussa, ja kaikki ovat ammattilaulajia tai laulunopettajia, jotka toimivat sekä musiikin että muun taiteen ja tieteen alalla Cavalierin ulkopuolisessa elämässään.

***

Cavalieria tituleerataan lauluyhtyeeksi, ja sitä se ensisijaisesti onkin, mutta olemme aina hyödyntäneet kulloistenkin jäsenten kykyjä myös instrumenttipuolella; maustamme keskiaikaisia lauluja lyömäsoitinten lisäksi nokkahuiluin, viuluin ja kanteleella. Fiideliä meillä ei ole, eikä muitakaan pidemmälle vietyjä periodisoittimia (paitsi unelmissani), mutta olemme päätyneet siihen, että painopisteemme on kuitenkin keskiajan moniäänisessä laulussa, joten satsaamme siihen eniten. Pidämme myös mielessä vanhan totuuden siitä, että keskiajallakin ihmiset soittivat niillä soittimilla, jotka käsiinsä saivat, olivat ne mitä tahansa, joten emme anna soittimellisuuden tai soittimettomuuden hidastaa tahtia. Cavalier on koko olemassaolonsa aikana myös flirtannut kansanmusiikin suuntaan, ja sitä teemme edelleenkin välillä, etenkin tehdessämme yksi- tai kaksiäänisiä lauluja varhaisemmalta keskiajalta. Siinä kohtaa sovitamme yhdessä tai ”jammailemme” kappaleet esitysmuotoonsa.

Kaikki meistä tuovat musiikillisia sekä muita ideoita yhteiseen tekemiseen. Minä toimin taiteellisena johtajana, suunnittelen pitkälti ohjelmistot ja kirjoitan käsiohjelmat, tarvittaessa johdan musiikkia harjoituksissa. Kuuden muusikon dynamiikka on kuitenkin tasapainoisen mukava, kaikki pystyvät tuomaan omalla osaamisellaan tärkeän panoksensa toimintaan. Tilanteiden mukaan esiinnymme myös pienemmillä kokoonpanoilla, pienimmillään olemme joskus käyneet duokeikallakin.

Kysymykseen ”miksi juuri keskiaika?” on valtavan vaikea vastata. Jostain ihmeen syystä se sointi- ja rytmikieli puhuttelee, ja tuntuu hurjan mielekkäältä tehdä sitä. Keskitymme etupäässä ohjelmistoon 1100-luvulta 1500-luvun alkuun, toisinaan harhaudumme himppusen uudempiinkin sfääreihin, ja viime aikoina olemme keskittyneet aika runsaasti 1300–1400-lukujen polyfoniaan. Käsittelemme niin kirkollista kuin maallistakin musiikkia, tilanteen mukaan. Henkilökohtaisesti voisin todeta, että yksi keskiajan musiikin tekemisen viehätystä on sen älyllisesti stimuloiva puoli – kun musiikin muodot eivät olleet samalla lailla raameissa (tai ainakaan samanlaisissa raameissa) kuin myöhempinä aikoina, pääsee olemaan enemmän tarkkana tekstuuria kahlatessa ja vaikuttumaan säännöllisesti ihanan odottamattomista rytmi- ja melodiakäänteistä.

***

Yhtyeenä meillä on tähtäimessä tällä hetkellä lähinnä konsertoida säännöllisesti ja tutkia läpi erilaisia polyfonisia maailmoja. Yhteissointia hiotaan loputtomasti, kuten jokaisessa lauluyhtyeessä. En näe kuitenkaan meitä ottamassa osaa yhtyelaulukilpailuihin, fokuksemme on hieman muualla. Ehkä pohjimmaisena tavoitteena meillä ja tietysti minulla historianörttinä on paitsi tuoda tätä jännittävää ja ”erilaista” musiikkia päivänvaloon, myös valaista yleisölle laulujen kontekstia ja kehystää musiikki syntyaikansa historian yhteyteen, etenkin käsiohjelmissa. Ja Cavalier esiintyy tietenkin periodivaatteissa; esiintyminen on kokonaiselämys, johon kuuluu myös visuaalinen puoli tärkeänä osana.

”Erilainen” on tosiaankin yleisin laatusana, jota konsertin jälkeen palautteissa on tullut kuultua. Tämä homma istuu tiiviisti marginaalissa, muun vanhan musiikin tekemisen kanssa. Viime vuosina toki vanha musiikki on avautunut suurellekin yleisölle aiempaa laajemmin, mutta perus-klassiseen verrattuna on aika marginaalinen outolintu. Itseäni henkilökohtaisesti se ei haittaa, en usko että erityisesti haluaisin keskiaikalaulun olevan valtavirtaa, saati haluaisin lähteä laivayökerhokeikalle keskiaikayhtyeellä. Realiteetti on silti se, että jos haluaa millekään keikalle tällä musiikilla, on oltava itse primus motor. Ja tehtävä muutakin leivänpäällistensä eteen.

Itselleni Cavalier on luonteva jatkumo vanhan lauluyhtyemusiikin tekemiseen, jonka aloitin lukioikäisenä ensimmäisessä keskiaikalauluyhtyeessäni, jonka perustimme Ainon ja muiden sisarusten ja kavereiden kanssa. Olimme silloin, jos mahdollista, vieläkin oudompia ikäluokassamme. Nykyään outouden kokemus ei ole niin iso ehkä internetinkin vuoksi, kun näkee muitakin samojen asioiden kanssa puuhailevia, ja verkostoituminen on tässäkin tärkeässä asemassa. Mutta edelleenkin, konsertin jälkeen tulee aina se hetki: ”Olipas… erilaista”.

Sanna Kola

Kirjoittaja on Turussa asuva mezzosopraano, laulunopettaja ja kuoronjohtaja sekä Turun Vanha Musiikki ry:n puheenjohtaja.