Kenttätutkimuksia: Voiko vanhaa musiikkia soittamalla tulla taloudellisesti toimeen?

Kenttätutkimuksia-sarjassa tarkastellaan Svamulin henkilöjäsenille syksyllä 2022 tehdyn toiminta- ja työelämäkyselyn tuloksia. Ensimmäisessä blogissa esitellään kyselyä ja kysytään, voiko vanhaan musiikkiin erikoistuneena soittajana tai laulajana tulla taloudellisesti toimeen, ja jos voi, niin millä tavoin?

Kyselyn lyhyt historia

Suomen vanhan musiikin liitto ry aloitti vuonna 2018 yhteisöjäseniensä (orkestereiden, yhtyeiden ja yhdistysten) toiminta- ja taloustietojen keräämisen ja on siitä lähtien jatkanut tilastointia vuosittain. Syksyllä 2022 toiminta- ja työelämäkysely toteutettiin ensimmäistä kertaa henkilöjäsenille. Kyselyyn osallistui yhteensä 51 vanhan musiikin ammattilaista ja harrastajaa, mikä on lähes puolet Svamulin henkilöjäsenten kokonaismäärästä (129). Jos kyse olisi ollut vaaleista, niin äänestysprosentti lähentelisi kunnallisvaalien lukuja ja ylittäisi reippaasti kirkollisvaalien äänestysinnon. Mutta kyselyssä vastaajien määrän ohella keskeistä on myös vastausten laatu – 51 osallistujaa erinomaisen tarkkoine havaintoineen on tarjonnut kattavan näkökulman vanhan musiikin toiminnan, harrastamisen ja työelämän nykytilaan. Siitä suuri kiitos kaikille osallistuneille!

Svamulin kyselyllä tavoitettiin sekä ammattilaisten että harrastajien ääni: osallistuneista vanhan musiikin ammattilaisia oli 70,6 % ja amatöörejä 21,6 %. Loput vastaajista (7,8 %) määritteli itsensä musiikin ammattilaisiksi, mutta vanhan musiikin amatööreiksi. Erottelu ammattilaisten ja harrastajien välillä haluttiin näkyviin ennen muuta siksi, että toimeentuloon liittyvissä kysymyksissä sillä on merkityksensä. Silti rajanveto tiukasti vanhan musiikin ammattilaisen ja amatöörin välillä on usein häilyvä, sillä osa vanhan musiikin alan ammattimaisista, siis musisointityöstä palkkaa saavista toimijoista ei ole opiskellut vanhaa musiikkia korkeakoulutasolla, vaan on hakeutunut vanhan musiikin pariin henkilökohtaisesta kiinnostuksesta, toisinaan suoraan työelämätasolle. Vastaavasti vanhan musiikin korkeakouluopintonsa suorittaneet voivat olla myös työsuhteessa musiikkialan ulkopuolella. 

Vastausten perusteella vanhan musiikin koulutuksen saaneet toimivat alalla sekä päätoimisesti (21,6 %) että sivutoimisesti (23,5 %), minkä lisäksi näistä osa (5,9 %) teki alan töitä satunnaisesti ja osa (3,9 %) ei ollenkaan. Sen lisäksi 15,7 % vanhan musiikin koulutuksen saaneista ilmoitti toimivansa laaja-alaisesti musiikin ja kulttuurin kentällä. Muusikon koulutuksen saaneista päätoimisesti vanhan musiikin parissa toimi 3,9 % ja sivutoimisesti 21,6 % vastaajista. Toisin sanoen vanha musiikki oli koulutustaustasta riippumatta sivutoimi suurimmalle osalle kyselyyn osallistuneista.

Näkökulma vanhan musiikin kenttään muodostui vastausten puolesta monipuoliseksi, sillä mukana oli soittajia lähes kaikista eri soitinryhmistä laulu mukaan lukien, vain vasket puuttuivat. Suurin osa vastaajista oli erikoistunut jousisoittimiin (40 %), puhaltimiin (30 %), kosketinsoittimiin (28 %) ja lauluun (18 %), loput musiikinjohtoon, näppäilysoittimiin, rytmisoittimiin ja tanssiin. (Kysely mahdollisti useamman instrumenttiryhmän valinnan, minkä vuoksi vastausprosentti on yli sata.) Vaikka pääosa kyselyyn vastanneista asui pääkaupunkiseudulla (39,2 %) ja Uudellamaalla (29,4 %), vastaajien joukko kattoi silti maantieteellisesti lähes koko Suomen Ahvenanmaata ja Lappia lukuun ottamatta. 

Osallistujien ikäjakaumasta

Osallistujien ikäjakaumaa, erityisesti sen painopistettä voi katsoa vielä tarkemmin. Valtaosa vastaajista oli 40–70-vuotiaita. Ikäryhmistä suurin oli 41–50-vuotiaat (35,3 %), sen jälkeen 51–60-vuotiaat (25,5 %) ja 61–70-vuotiaat (21,6 %). Sen sijaan 18–25-vuotiaita vastaajia ei ollut lainkaan, ja kaikista vastaajista 26–31-vuotiaita oli 3,9 % ja 31–40-vuotiaitakin vain 13,7 %. Yli 70-vuotiaita kyselyyn ei osallistunut eikä sukupuolta kysytty.

Kyselyn kannalta ikäjakauman hyvä puoli on se, että 40–70-vuotiailla ammattilaisilla ja harrastajilla on vuosikymmenten perspektiivi vanhan musiikin toimintaan. Tulevaisuuden näkymien puolesta ikäjakauma ei ole aivan yhtä positiivinen uutinen. Alle 30-vuotiaiden soittajien puuttuminen kyselystä ei luonnollisesti tarkoita, että näitä ei olisi olemassa, vaan syitä voi olla lukuisia aina Svamulin opiskelijajäsenmäärän vähyydestä ajan ja kiinnostuksen puutteeseen. 

Mutta ikäjakauma houkuttelee myös muihin tulkintoihin. Sen valossa voisi päätellä, että vanhan musiikin “buumin” aktiivisin kausi olisi taittunut ja se näkyisi näistä ikäsuhteista. Ikäjakauma voisi myös heijastaa klassisen musiikin harrastamisen hiipumista vuosi vuodelta yleisemminkin, mikä selittäisi nuorten osuuden vähäisyyttä vanhan musiikin soittajissa. Syitä olisi mahdollista pohtia edelleen, mutta myös kyselyvastauksissa kiinnitettiin huomiota nuorten vähyyteen ja siihen, kuinka houkutella uusia soittajia alalle. Millaiselle alalle nuoria sitten oltaisiin houkuttelemassa vastausten perusteella?

Vanha musiikki sivutoimena

Kyselyn tulokset vahvistavat käsitystä, että vanha musiikki alana mahdollistaa harvoin täyden toimeentulon. Esimerkiksi 11,8 % vastaajista ilmoitti saavansa vuosiansionsa sataprosenttisesti vanhasta musiikista. Kokonaistuloistaan puolet tai enemmän vanhasta musiikista sai vastaajista 13,9 %. Sen sijaan yli puolet (54,9 %) kertoi vanhan musiikin muodostavan joko 10 % tai vähemmän vuosiansioista. Neljäsosalle (25,5 %) vanhan musiikin osuus kokonaisansioista oli 0 %, minkä voi selittää kyselyyn osallistuneiden harrastajien määrällä (21,6 %). Kokonaan toinen kysymys on, missä määrin vanhan musiikin toiminnasta saatujen tulojen osuus kokonaisansioista on oma valinta ja kuinka paljon taas on pakon sanelemaa. Esimerkiksi pandemian vaikutusta ei tiedusteltu, mutta se on väistämättä näkynyt vuosien 2021–2022 toiminnassa.

Kysely konkretisoi sitä, että vanhan musiikin ammattilaisten omalta alaltaan saamat vuosiansiot yltävät harvoin suomalaisten mediaanitulojen (26 300 €/vuosi) tasolle. Vastaajista 16 % ilmoitti vanhasta musiikista saamiensa vuosiansioiden ylittävän 20 000 euroa, kun taas 8 %:lla vastaajista ansiot vanhasta musiikista sijoittuivat 10 000 – 20 000 euron väliin. Sen sijaan 54 % vastaajista ilmoitti saavansa alle 10 000 euroa vanhan musiikin toiminnastaan. Tällöin tyypillistä oli ansioiden liikkuminen 2000–8000 euron välillä. Vastaajista 22 % (eli harrastajien osuus) ei toiminut vanhan musiikin alalla ansaintatarkoituksessa. Nämä luvut kuvaavat hyvin sitä, kuinka vanhan musiikin toiminta – syystä tai toisesta – vaikuttaa tuovan puhtaasti rahassa mitattuna suurimmalle osalle vastaajista yhden osan elannosta. Kyselyssä ei kuitenkaan pyydetty pohtimaan, miksi näin on eikä se ole tässäkään yhteydessä mahdollista.

Kyselyssä kuitenkin tiedusteltiin kokemusta siitä, mitä oma soitin mahdollisti ja miten se rajoitti toimintaa. Suurin osa vastaajista oli tiedostetuista toiminnanrajoituksista huolimatta tyytyväinen soitinvalintaansa ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Kysyttäessä valitsisiko vastaaja soittimensa nyt toisin tuntiessaan työelämän realiteetit, suurin osa oli pikemminkin halukas laajentamaan omia taitojaan muihin soittimiin kuin vaihtamaan mahdollisesti jo lapsuudessaan aloittamaansa soitinta kokonaan toiseen. Pelkästään taloudellinen näkökulma ei siis ollut tarpeeksi painava peruste soitinvalinnalle, edes hypoteettisesti.

Ennalta arvattava tulos ja prosentin tavoite 

Voiko vanhaan musiikkiin erikoistuneena muusikkona tulla taloudellisesti toimeen? Kyselyn perusteella suurimmalle osalle vanha musiikki on yksi tulonlähde, mutta sen osuus kokonaisansioista vaihtelee. Vähemmistö ammattilaisista saa täyden toimeentulon vanhan musiikin parissa työskentelystä, ja amatööreille keskeistä on musiikki, ei siitä saatava toimeentulo. Asetelma ei todennäköisesti juuri muuttuisi, vaikka vastausprosentti olisi ollut suurempi.

Sivutoimisuuden korostumisen syihin ei ole mahdollista syventyä, mutta kysymyksen muusikoiden toimeentulosta voi liittää ajankohtaiseen keskusteluun kulttuurin rahoituksesta. Puheissa korostetaan kulttuurin (rahassa) mittaamattoman arvokasta merkitystä yhteiskunnan hyvinvoinnille, ja eduskuntavaalien alla kulttuurialan rahoitusta halutaan nostaa yhteen prosenttiin. Esimerkiksi Suomen säveltäjät ry:n ja Teoston hallituksen puheenjohtaja Antti Auvisen mukaan: “Prosenttitavoite kuvaa hyvin koko alan tarvetta ja on ilahduttavaa, että siitä löytyy periaatetasolla yhtenäistä näkemystä puolueiden välissä. Lisärahoituksen oikeudenmukainen kohdistaminen on myös tärkeää: on pidettävä huoli, että vapaa kenttä pääsee mukaan”. (Ks. linkki alla.) 

Kyselyn tuloksia katsoessa voi hyvin miettiä, millaisia vaikutuksia “lisärahoituksen oikeudenmukaisella kohdistamisella” olisi vanhan musiikin kenttään. Todennäköisesti se mahdollistaisi vanhan musiikin yhdistysten, yhtyeiden, orkesterien ja kouluttavien tahojen toiminnan pidempijänteisen suunnittelun, alan säilymisen monimuotoisena, elinvoimaisena ja siten uusia soittajasukupolvia houkuttelevana. Konkreettiset vaikutukset ulottuisivat lisäksi yksittäisten muusikoiden toimeentuloon, mikä on paitsi mitattavissa euroissa, niin myös edellytys kulttuurille.

Seuraavissa blogeissa kysytään, mistä työtilaisuudet tulevat, mikä on verkostojen merkitys ja millaisessa suhteessa toisiinsa ovat käytetty aika ja liikkuva raha vanhan musiikin alalla.

*****

Aura Visala, Svamulin tilastointivastaava 

Minna Hovi, Svamulin viestintäkoordinaattori

Linkki Antti Auvisen sitaattiin:

https://www.teosto.fi/teostory/puolueet-kulttuurin-ja-taiteen-rahoitusta-taytyy-nostaa/