Anni Elosella on monipuolinen kokemus lapsille ja nuorille suunnattujen barokkikonserttien järjestämisestä. Ankkabarock-festivaalilla Vantaan Korsossa nähdään tulevana lauantaina Prinsessa ja Sikopaimen -satukonsertti jossa hän toimii kertojana ja muusikkona. Anni Elonen kertoo nyt, miten syntyy hyvä lastenkonsertti ja mitä erityisesti barokkimusiikilla on annettavana nuorille kuulijoille ja yleisötyöhön.
Olen tehnyt erilaisia lapsille ja nuorille suunnattuja barokkimusiikkiprojekteja vuodesta 2007 lähtien. Mukaan on mahtunut lukuisten lastenkonserttiesitysten suunnittelemista ja niissä juontamista, esiintymistä, näyttelemistä, käsikirjoittamista, ohjausta yms., barokkimusiikkiin tutustuttavien ja konserttielämyksiä syventävien päiväkoti- ja koululaistyöpajojen ohjaamista, opetusmateriaalien valmistamista kouluille, päiväkodeille ja musiikkioppilaitoksille sekä erilaisia pieniä, suuria ja jättimäisiäkin yhteissoittoprojekteja, joissa musiikkioppilaitosten oppilaat ja opettajat ovat päässeet soittamaan yhdessä ammattilaisten ohjauksessa suurille konserttilavoille. Vuosina 2008–19 olin perustajajäsenenä mukana Suomalaisen barokkiorkesterin FiBO Collegium -työryhmässä, missä toteutimme monenlaista barokkimusiikin yleisötyötoimintaa. FiBO Collegium -työryhmän perintö jatkuu juuri perustetussa uudessa, itsenäisessä Collegium ry:ssä, jonka puheenjohtajana toimin ja jonka tavoitteena on edistää vanhan musiikin tuntemusta ja pedagogiaa.
Muusikkona toimin tällä hetkellä barokkiviulistina mm. Helsingin Barokkiorkesterissa, Suomalaisessa barokkiorkesterissa, Ensemble Un’altra ondatassa ja Ensemble Nylandiassa sekä laulajana ja viulistina Soria Duo & Bandissa. Lisäksi olen mukana erilaisissa lasten- ja laitoskonserttiyhtyeissä. Muusikkona toimimisen lisäksi teen erilaisia musiikin alan yleisötyö- ja musiikkikasvatusprojekteja yritykseni Kipinä Productions Oy:n sekä vanhan musiikin pedagogiikkaan keskittyvän Collegium ry:n kautta. Erilaisia kulttuurialan tuotanto- ja hallintohommia olen tehnyt yli kymmenen vuotta niin yksittäisissä projekteissa kuin erilaisissa pienissä ja suurissa kulttuurialan organisaatioissa. Aiemmin toimin myös peruskoulun ja lukion musiikinopettajana.
Erilaiset barokkimusiikkiin liittyvät, lapsille ja nuorille suunnatut musiikkikasvatusprojektit ja -esitykset ovat olleet ja ovat edelleen minulle erittäin tärkeitä ja mielekkäitä. On ollut mukavaa pystyä yhdistämään oma osaamiseni ja koulutukseni musiikkikasvattajana taiteelliseen erityisalaani, vanhaan musiikkiin. Yli kymmeneen vuoteen mahtuu paljon hienoja projekteja, joista mieleenpainuvimpia ovat varmaankin olleet suuret Concerto Grosso -musiikkioppilaitosprojektit sekä hauskat koulukiertueet eri lastenesitysyhtyeiden kanssa ympäri Suomea. Parasta kaikessa on tietenkin päästä työskentelemään lasten ja nuorten kanssa, ja tuoda barokkimusiikkia ja sen rikasta musiikillista maailmaa heille tutummaksi erilaisten musiikillisten kokonaiselämysten kautta.
Kun esitystä lähdetään suunnittelemaan, yleisön ikä on tietysti hyvä huomioida. Kolmevuotiaat eivät välttämättä jaksa vielä seurata niin pitkää esitystä kuin vaikkapa 13-vuotiaat, joten tämä on hyvä ottaa huomioon. Yleisön ikä vaikuttaa tietysti myös esityksen sisältöön: pienemmät lapset saa usein helpommin mukaan perinteisiin satuihin ja tarinoihin, kun hieman vanhemmille ja teini-ikäisille toimivat usein esimerkiksi erilaiset ikäkauden huomioon ottavat osallistavat sisällöt sekä vertaukset vaikkapa popkulttuurin ilmiöihin. Huumoria on mielestäni aina hyvä olla esityksessä kuin esityksessä, ja siinä onkin esiintyjien uskallettava laittaa itsensä täysillä likoon.
Kannattaa myös luottaa musiikin voimaan: barokkimusiikki varsinkin on kaikenikäisille puhuttelevaa ja instrumentit erilaisia ja kiinnostavia. Tosin kappaleiden kestoon ja tunnelmaan sekä esityksen dramaturgian kaareen on myös hyvä kiinnittää esitystä suunnitellessa huomiota: mahdollisesti ensimmäistä kertaa klassisen musiikin konserttiin tulevalle lapselle tai nuorelle ei välttämättä ole järkevää esittää heti ilman ennakkovalmistautumista superpitkää sinfoniaa tai laittaa hidasta ja pitkää kappaletta aivan loppupuolelle konserttia, kun ajatukset ja keskittyminen saattavat jo alkaa hieman herpaantumaan…
Barokkimusiikissa on paljon yhtymäkohtia oman aikamme musiikkiin. Se on niin sanotusti länsimaisen musiikin peruskauraa selkeine harmonioineen ja muotoineen, ja onkin siksi lapsille ja nuorille hyvä aloituskohde klassiseen musiikkiin tutustuessa. Barokkimusiikki on myös puhuvaa musiikkia: erilaisten affektien kautta on helppo lähestyä myös lasten ja nuorten kanssa musiikin merkitystä tunteiden ilmaisussa ja löytää musiikki yhtenä omien tunteiden ilmaisukeinona. Lisäksi barokkimusiikista löytyy paljon hauskaa ja mielenkiintoista ohjelmistoa niin tunnetuilta kuin tuntemattomammiltakin säveltäjiltä, ja toki perusyleissivistykseen kuuluu tuntea tärkeimmät säveltäjät Bachista Vivaldiin ja Händeliin.
Barokin ajan tanssipoljentoisesta ohjelmistosta on helppo saada kiinni ja se mahdollistaa helposti myös eri tasoisten soittajien yhteissoiton, kun stemmat eivät välttämättä ole niin vaativia ja huomio keskitetään yhteissoiton haasteisiin ja iloihin enemmän kuin huippuun hiotun teknisen osaamisen viilaamiseen. Ja tokihan barokin aikakaudessa ylipäätään on paljon mielenkiintoisia asioita opittavana ja tutustuttavana, niin musiikissa kuin aikakauden tavoissa, muodissa, tanssissa, hovielämässä yms.
Korson kirkossa lauantaina esitettävä Prinsessa ja sikopaimen on hyvin perinteinen pienimmille kuulijoille suunnattu satukonsertti. Se on rakennettu Hans Christian Andersenin Sikopaimen-sadun pohjalta, jota väritetään barokin ajan musiikilla, puvuilla, lavastuksella ja tarinankerronnalla. Kuten saduissa usein, myös Prinsessassa ja sikopaimenessa on opettavainen tarina, missä koppava ja hemmoteltu prinsessa Anneli oppii lopulta vaikeuksien ja kommellusten kautta, mitkä asiat elämässä ovat tärkeimpiä. Konsertissa kertomuksen tärkeillä asioilla on omat musiikilliset teemansa, ja yleisökin pääsee osaksi konsertin kulkua muun muassa hoviväen roolissa. Konsertista kuullaan nyt Ankkabarockissa poikkeuksellisesti trioversio, jossa viulun, sellon, kellopelin ja jouhikon lisäksi on mukana myös cembalo ja urut.
Anni Elonen
Kirjoittaja toimii freelancemuusikkona ja kulttuurialan yrittäjänä yleisötyön, tuotannon ja hallinnon parissa sekä lukioiden musiikinopetusta kehittävän hankkeen projektikoordinaattorina Sibelius-lukiossa.