Vuoden vanhan musiikin teko 2019 -kiitospuhe: ”Hyvää energiaa ja raikkaita ideoita”

Suomen vanhan musiikin liiton palkintoni vuoden barokkiteosta vaikutti olevan ehkä enemmänkin palkinto elämäntyöstä vanhan musiikin parissa kuin jostain määrätystä viime vuoden tapahtumasta. Nyt se napsahti sellaiseen kohtaan, kun yksi projekteistani karahti kiville, ja olikin balsamia haavoille juuri silloin lukea oman työnsä merkityksestä kulttuuria kuluttavan Helsingin ulkopuolella.

Lukuisia projekteja on tullut ja mennyt: jotkut enemmän, toiset vähemmän menestyksekkäitä – ainahan ei voi voittaa. Freelancer-muusikolta vaadittaviin ominaisuuksiin kuuluukin nopea nahan luominen sekä vastoinkäymisten että menestysten jälkeen. Ilmeisesti monenlaisista yrityksistäni on jäänyt kuitenkin rikastuttava raapaisu maamme vanhan musiikin elämään, ja siitä olen todella iloinen ja kiitollinen!

Olen musiikkikodista lähtöisin ja jo pienenä tipahtanut kaustislaisen musiikin pataan. Sekä isän että äidin puolelta sukulaiset soittavat ja laulavat. Isältä olen lisäksi perinyt kroonisen innostumistaudin, jota olen yrittänyt pitkin elämää lääkitä viilentämällä kierroksilla käyvää päätäni kylmillä kääreillä, mutta huonolla menestyksellä. Tauti ei laannu, vaikka vanhenen.

Kotikunnassani Kaustisella musiikkia tarvitaan ja tarjotaan usein: häissä, hautajaisissa, syntymäpäivillä ja kyläreissuilla. Tämä musisoimisen kotoinen elämänläheisyys on seurannut minua ammattimuusikon työssä, ja olenkin aina konserttitilanteissa pyrkinyt muusikon ja kuulijan väliseen pelimannihenkiseen välittömyyteen.

Olen vanhan musiikin kentällä yksityisyrittäjä, mutta enimmäkseen esiintymiseni ovat kuitenkin muiden muusikoiden kanssa. Työmäärä erilaisten kamarimusiikkikonserttien järjestämisessä onkin monesti mittava, kun toimin liidarin toimen ohella myös ohjelmiston suunnittelijana, intendenttinä, matkanjärjestäjänä ja nuotistonhoitajana. Silloin tällöin saan onneksi kutsun soittamaan jonkun muun järjestämään konserttiin, ja silloin osaan arvostaa pääsyä valmiiksi katettuun pöytään – melkein kuin lomalla olisi, kun ei tarvitse muuta kuin soittaa!

Olen seurannut ilolla periodisoittimilla soitettavan konserttitoiminnan nopeaa lisääntymistä maassamme. Pääkaupunkiseudulla Fibolla, Hebolla ja Ensemble Nylandialla on jo toimivat administraatiot ja omat, mielenkiintoiset konserttisarjansa. Viime aikoina vanhan musiikin koulutus Pietarsaaren amk Noviassa on tuottanut paljon aktiivisia toimijoita länsi-Suomeen. Komeita vanhan musiikin festivaaleja löytyy ainakin Vaasasta, Vantaalta, Oulusta, Sastamalasta, Imatralta, Kuopiosta ja Kajaanista, kesäkursseja Hartolasta ja Kälviältä. Vanhan musiikin ystäville alkaa olemaan runsaasti säännöllistä ja tasokasta tarjontaa ympäri Suomenniemen.

Vaikka kaikki valittavat raha- ja resurssipulaa, barokkikuplamme pursuaa silti hyvää energiaa ja raikkaita ideoita. Lähimmät kollegani ovat barokkipersoonia ihanimmasta päästä; musiikkia rakastavia, innovatiivisia ja hersyvällä huumorilla käyviä. Toivoisin, että ”pää pilvissä ja jalat tukevasti irti maasta” –asenne säilyy kaikilla koronakauden yli, sitä tarvitaan varsinkin silloin, kun aletaan taas rakentamaan uutta konserttikautta. Idealismia ja rakkautta musiikkiin tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan ennen.

Somesta löytyy postauksia, joista huomaa, että peruuntuneiden konserttien merkitys ei ollutkaan ainoastaan musiikissa, vaan myös paikalle kerääntyvien muusikoiden ja kuulijoiden yhteisessä kohtaamisessa. Konserttielämällä on myös iso sosiaalinen merkitys, mitä ei ole tullut ajatelleeksikaan ennen kuin nyt karanteenista käsin.

Toivon terveyttä ja vanhan musiikin iloa kevääseen kaikille Svamulin jäsenille! Tavataan taas konserteissa! Lämmin kiitos vielä Laura Kolbelle ja Svamulille palkinnosta!

Kreeta-Maria Kentala