Vanhalla musiikilla on annettavaa koko kulttuurielämälle

Viime lauantaina 7.11. Sibelius-Akatemian Wegelius-salissa järjestetty Vanhan musiikin tulevaisuus -seminaari keräsi paikalle runsaan joukon erilaisia alan ihmisiä keskustelemaan vanhan musiikin nykytilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä. Keskustelu kiteytyi koulutuskysymysten ympärille, mutta levittäytyi yli koko kentän harrastajuudesta freelance-arkeen.

Aamupäivän puheenvuorot kävivät läpi näitä erilaisia näkökulmia:

Sibelius-Akatemian vanhan musiikin aineryhmän johtaja Jari S. Puhakka kartoitti vanhan musiikin liikkeen historiaa Suomessa 1980-luvun alkuajoista, jolloin nokkahuilu ja cembalo olivat vallitsevat soittimet niin koulutuksessa kuin konserteissakin, vilkkaaseen nykytilanteeseen, jossa niin näkyvyys kuin vanhan musiikin tekijöiden ohjelmistot ovat laajentuneet dramaattisesti. ”Tämä kertoo, että koulutuksessa on kuljettu oikeaan suuntaan. Entä nyt?” Puhakka kysyi.

Pietarsaaren Novia-ammattikorkeakoulun vanhan musiikin aikuiskoulutuksessa opettajana toimiva cembalisti Petteri Pitko esitteli Novia-koulutusta yhtenä vastauksena tähän kysymykseen: musiikin ammattilaisille tarjottava, päivätöiden lomaan helposti sovitettava koulutusohjelma on vanhan musiikin opetuksen etulinjassa, esimerkki eteenpäinkatsomisesta. Kokonaisvaltaisista periodeista koostuvan koulutuksen tarkoituksena on syventää vanhan musiikin osaamista, oli kyseessä sitten barokkiviulisti, sinfoniaorkesterin puhaltaja tai kirkkomuusikko. Näin koulutuksen filosofiana on kiihdyttää vanhan musiikin integroitumista valtavirran musiikkielämän luonnolliseksi osaksi – mikä onkin jo varsin pitkällä. Pitko uskoo, että vanhan musiikin ajattelutavoilla on paljon annettavaa musiikkielämälle kokonaisuudessaan. Mutta vain utelias, jähmettymistä karttava vanhan musiikin kenttä voi inspiroida muita ja tarjota vaihtoehtoja, hän muistutti.

Samaa mieltä oli vanhaa musiikkia erikoisalueenaan vaalivan Länsi-Helsingin musiikkiopiston rehtori Riitta Poutanen, joka on urallaan todistanut, miten vanhan musiikin musisointi voi antaa jokaiselle – ei vain niille, jotka haluavat siihen erikoistua. ”Länskäriin” perustettiin 1994 vanhan musiikin lehtoraatti, ja siitä alkaen musiikkiopisto on järjestänyt säännöllisesti vanhan musiikin viikonloppuja sekä muita vanhan musiikin tapahtumia, joiden ideana on kaikki mukaan ottava yhteissoitto, ikään ja soittimeen katsomatta. Näissä tapahtumissa kylvettiin myös alkuitu Suomalaisen barokkiorkesterin Concerto grosso -spektaakkeleille. Barokkiyhteissoitossa on voimaa!

Harrastajanäkökulmaa edustava insinööri-gambisti Ville Voipio toi esiin harrastamisen tärkeyden: harrastajat muodostavat koko kentän tukirangan ja saavat musisoinnista valtavasti iloa ja uusia taitoja. Vanha musiikki sopii etenkin kiireiselle aikuisharrastajalle erityisen hyvin: jo varsin yksinkertainen, teknisesti helppo stemma saa yhtyeen osana aikaan erittäin palkitsevan kokonaisuuden. Voipio peräänkuuluttikin aikuisharrastajiin panostamista, vanhan musiikin ilosanoman levittämistä, harrastuksensa lopettaneiden houkuttelua takaisin musiikin pariin ja vanhan musiikin aikuisopetuksen ja harrastajayhtyeiden tarjonnan lisäämistä.

Keskiaikaiseen kirkkomusiikkiin erikoistunut laulaja-toimittaja Johanna Korhonen uskoi vakaasti, että nykymaailman ahdasmielisessä huomiotaloudessa musiikki, etenkin korvia-avaava vanha musiikki, voi tuoda yhteiskuntaan syvyyttä, empatiaa ja ymmärrystä, jota ihmiset kovasti kaipaavat. Tässä on myös vanhan musiikin kentän mahdollisuus. Korhonen kuitenkin alleviivasi osuvasti, että tilanteen hyödyntäminen edellyttää avointa asennetta ja kaikenlaisen nyrpistelyn hylkäämistä. ”Itsearvostus, yleisöön luottaminen ja huomiotalouden kriteereiden lempeä torjuminen”, hän luetteli iskeväksi ohjenuoraksi.

Katalonian musiikkikorkeakoulun opettaja ja Hespèrion XXI -yhtyeen luutisti Xavier Díaz-Latorre päätti aamupäivän kansainvälisellä näkökulmalla. Hän painotti, ettei pelkkä hyvin soittaminen enää riitä: muusikon on etsittävä oma tulokulma instrumenttiinsa ja ohjelmistoonsa sekä uskallettava luoda vaihtoehtoisia konsertteja: taiteidenvälisyyttä, tarinallisuutta, kulttuurihistoriallisia kytköksiä…vanha musiikki, jota ei koskaan sävelletty muusta kulttuurista irralliseksi, avaa tässä suhteessa loputtomia mahdollisuuksia. Koulutus laahaa kuitenkin jäljessä, Díaz-Latorre huomioi. Opetuksen tulisi kannustaa uudenlaisten esitysten luomiseen ja opiskelijan omien vahvuuksien etsimiseen. Myöskään sosiaalisen median hyötyä niin opetusryhmissä, ammatillisessa verkostoitumisessa tai yhtyeiden omassa brainstormauksessa ei tule vähätellä, hän osoitti.

Lounaan jälkeen Helsinkiin kotiutunut yhdysvaltalainen barokkiviulisti-gambisti Anthony Marini tiivisti ulkomaalaisen näkökulmasta, missä Sibelius-Akatemian vanhan musiikin koulutus voisi kehittyä vielä pitemmälle. Hän toivoi lisää ohjausta, kannustusta monipuolisuuteen sekä täsmällisiä taitoja, joilla vastata työelämän haasteisiin: systemaattista yhteissoiton ja liidauksen opetusta, kokonaisvaltaista historiatietoutta sekä opastusta cv:n laatimisen, it-osaamisen ja ohjelmistosuunnittelun kaltaisissa asioissa. Yhteistyötä tulisi hänen mukaansa olla kokonaisuudessan paljon enemmän: Akatemian sisällä, oppilaitosten kesken, kansainvälisesti.

Keskustelua jatkettiin pienryhmissä, jotka saivat pähkäiltävikseen seuraavat kysymykset:

1) Ideaali koulutusrakenne ja sen edellytykset

2)Tulevaisuuden työkenttä ja siihen valmistautuminen

3)Vanhan musiikin vuorovaikutusmahdollisuudet Suomen musiikkielämässä

4)Freelance-kentän yhteiset intressit ja konkreettiset toiveet

5)Harrastajat vanhan musiikin koulutuksen voimavarana

Iltapäivän keskustelu, jota johti Olli-Pekka Martikaisen, Helena Hiilivirran, Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin, Marita Liulian ja Hanna Susitaipaleen muodostama paneeli, pureutui purkamaan ryhmätöiden antia. Puntaroituja aiheita olivat mm. rahoituksen uusjako, koulutuksen uudistaminen kohti käytännön työelämän vaatimuksia sekä eri toimijoiden – niin vanhan musiikin kuin muiden kulttuurialojen – ja koulutustasojen välisen yhteistyön edistäminen.

Seminaaripäivä sisälsi luonnollisesti myös musiikkiesityksiä ja vilkasta seurustelua!

 

Auli Särkiö

Kirjoittaja on helsinkiläinen musiikkitoimittaja, harrastajagambisti ja -laulaja sekä Svamulin verkkosivujen sisältövastaava.