Stradella valaisee passioperinnettä

Tänä viikonloppuna saa ensi-iltansa barokkioopperayhdistys Orpheus’ Musesin vuoden 2018 ensimmäinen produktio, Alessandro Stradellan Johannes Kastaja -aiheinen Oratorio di San Giovanni Battista (1675). Miksi juuri tämä oratorio? Ensinnäkin teos on mitä miellyttävintä laulettavaa, ja siksi myös mukavaa kuunneltavaa. Stradella oli itse ansioitunut laulaja, joten hänen tapansa säveltää ihmisäänelle on erittäin luonteva. Stradellan varhaisbarokkinen tyyli on kiinnostavalla tavalla jotain Monteverdin puhelaulun ja Händelin oratorioiden väliltä. Havaittavissa on siirtymä kauemmas monodia-perinteestä kohti selkeämpiä aarioita.

Toinen syy tämän teoksen esittämiseen on Orpheus’ Musesin pyrkimys esitellä yleisölle harvemmin kuultuja teoksia myös kaanonin ulkopuolelta. Bachin passioilla on vankka sija luterilaisessa Suomessa ja muualla Pohjois-Euroopassa. Katolilaisesta perinteestä taas Pergolesin iki-ihana Stabat mater nousee ylitse muiden. Näitä teoksia on ilo kuunnella, ja Suomessa niitä esitetäänkin kiitettävän usein hiljaisella viikolla. Halusimme Stradellan Johannes Kastaja -oratoriolla valaista passioperinnettä uudesta näkökulmasta ja tarjota yleisölle mahdollisuuden tutustua paitsi upeaan säveltäjään myös hänen loisteliaaseen teokseensa. Vaikka aihe ei sinällään liity pääsiäisen viettoon, teos kantaesitettiin palmusunnuntaina 1675 Rooman San Giovanni dei Fiorentinin kirkossa. Palmusunnuntai on siitäkin hyvä ajankohta, että suomalainen vanhan musiikin yleisö ehtii kuuntelemaan Matteus- ja Johannes-passioita vielä moneen kertaan ennen pääsiäistä!

Orpheus’ Musesille oli suuri ilo ja kunnia tulla tällä viikolla nimitetyksi Vuoden vanhan musiikin teoksi 2017. Orpheus’ Muses perustettiin vasta joulukuussa 2016, emmekä osanneet kuvitellakaan saavamme tunnustusta yhdistyksen ollessa vain reilun vuoden vanha. Suuri kiitos Svamulille, valitsijoille sekä yleisöllemme, jolta olemme saaneet paljon tukea ja myönteistä palautetta. Teidän takia tätä teemme!

Tunnustuspalkinnon ehdokkaita pyydettiin pohtimaan, mitä vanha musiikki on. Yksiselitteistä vastausta tähän kysymykseen ei varmaankaan ole, mutta tiedämme ainakin, mitä vanha musiikki ei ole. Vaikka vanhaan musiikkiin liittyy kummallisia viritysjärjestelmiä ja naftaliinista kaivettuja teoksia, kuivaa ja akateemista se ei ole. Mielestämme vanha musiikki ei ole edes vanhaa eikä varsinkaan pölyyntynyttä. Päinvastoin, se on elävää ja tapahtuu tässä ja nyt. Suomessa on erittäin monipuolinen ja jatkuvasti uusiutuva vanhan musiikin kenttä.

Olemme erityisen onnellisia, että Svamulin palkintoraati kiitti puheessaan Orpheus’ Musesin työskentelyä nuorten ja opiskelijoiden kanssa. Tähän yritämme kiinnittää huomiota esimerkiksi orkesteribuukkauksia tehdessämme. Mestari-kisälli -systeemi on erittäin tehokas tapa innostaa ”modernien” soitinten opiskelijoita vanhaan musiikkiin ja historiallisiin esittämiskäytäntöihin. Kuten hyvässä metsänhoidossa on meidän vastuullamme tänään, että kahdenkymmenen vuoden päästä löytyy tekijöitä kehittämään vanhan musiikin esittämistä uusiin ja ennalta arvaamattomiin suuntiin.

Meri Metsomäki
David Hackston
Orpheus’ Muses