Vokaaliyhtye Uoma on uusi renessanssipolyfoniaan keskittyvä 12 laulajan kokoonpano, joka toimii pääkaupunkiseudulla. Sen taiteellinen johtaja Teemu Tommola on vanhaan musiikkiin perehtynyt kuoronjohtaja ja säveltäjä.

Vokaaliyhtye Uoman perusti viime marraskuussa joukko renessanssimusiikista kiinnostuneita laulajia. Esitämme lähinnä kirkkomusiikkia 1400-luvun loppupuolelta 1600-luvun alkuun. Koska olemme kokoontuneet harjoittelemaan vasta viisi kertaa – ja maaliskuun lopulle suunniteltua ensikonserttiakin on koronaviruspandemian vuoksi jouduttu lykkäämään toistaiseksi – tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole kertoa siitä, millainen ensemblestämme lopulta tuli, vaan valotan hiukan sen syntyprosessia ja uuden porukan ensiaskelia.

Uomassa laulaa tällä hetkellä kaksitoista kokenutta kuoroharrastajaa, joukossa myös muutama musiikin ammattilainen. Minä toimin kahden perustajajäsenen kutsusta Uoman taiteellisena johtajana. Ensimmäinen tehtäväni oli hahmottaa, miten pääsisimme alkuun, ja ensimmäinen taiteellinen ratkaisuni se, tulisiko tästä ’yhtye’ vai ’kuoro’. Toisin kuin nimestämme voisi päätellä, päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon: laulajia koottaisiin noin 3 per stemma, ja itse en laulaisi mukana vaan vastaisin ohjelmiston suunnittelusta, harjoittaisin ja johtaisin.

Uoman puheenjohtajalle Loviisa Hynniselle tämä ratkaisu oli toiveiden täyttymys: ”Olin haaveillut jo vuosia korkeatasoisessa renessanssiyhtyeessä laulamisesta. Ihanteeni oli belgialais-ranskalainen Vox Luminis -yhtye, ja toivoinkin porukkaa, jolla olisi johtaja, mutta joka kooltaan olisi kuoron ja lauluyhtyeen välimaastosta. Olin siis arvatenkin riemuissani, kun Teemu otti alkusyksystä yhteyttä ja pyysi mukaan!”

Kahdentoista laulajan ensemblen tarkoituksena on yhdistää pienyhtyeen ja kamarikuoron vahvuudet. 1500-luvun jälkipuoliskolla tällaisella kokoonpanolla esiintyivät, ainakin suurempina juhlapyhinä, vaikkapa Lasson johtama Baijerin herttuan kuoro tai Palestrinan johtama Cappella Giulia. 4-6-ääninen musiikki soveltuu meille parhaiten, ja tilanteen niin vaatiessa kokoonpanoa voidaan hiukan laajentaakin. Ohjelmistossa on lähinnä kirkkomusiikkia – ei madrigaaleja, joihin yksinkertainen miehitys sopii paremmin.

Yksi Uoman alullepanijoista oli sopraano Heini Ernamo: ”Aloin haaveilla ’omasta’ lauluyhtyeestä altistuttuani aimo annokselle renessanssimusiikkia vuoden 2019 Aurore-festivaaleilla. Olin hiljattain tutustunut Kamarikuoro Kampin Laulussa Teemu Tommolaan ja saanut tietää hänen vahvasta renessanssimusiikkiosaamisestaan. Auroren jälkeen sanoin Teemulle, että jos hän vain joskus tarvitsisi laulajaa renessanssiyhtyeeseen tai -projektiin, olisin heti mukana.” Sattumoisin myös kuoronjohtaja Noora Hirn oli ehdottanut samaa, ja kesäloman jälkeen otin kumpaiseenkin yhteyttä ja kysyin, olivatko he vielä kiinnostuneita. Heini jatkaa: ”Yhdessä Teemun ja Nooran kanssa ryhdyimme toteuttamaan tätä projektia, eikä mennyt kauaakaan, kun meillä oli jo ryhmä innostuneita laulajia kasassa ja Vokaaliyhtye Uoma sai alkunsa. Samoihin aikoihin sain myös liittyä Lauluyhtye Version riveihin. Alkuhämmennyksen jälkeen on ollut ihanaa saada laulaa kahdessa renessanssiyhtyeessä, joista toisen toiminta on jo vakiintuneempaa ja toisen vasta alullaan.”

Uuden yhtyeen voi perustaa monella tavalla. Uoman syntyprosessia voisi ehkä kuvailla hallitsemattomaksi ketjureaktioksi. Pyysimme mukaan muutaman taitavaksi tuntemamme laulajan omista kuoroistamme, sitten he suosittelivat edelleen muutamaa muuta, ja kun kaikkiin ääniin oli laulajia, porukka olikin koossa. Vain yhden laulajan olimme valinneet muutaman tarjokkaan joukosta koelaulujen perusteella. Henkilövalintoja ei siis ollut tehty erityisesti yhteissointia silmällä pitäen, ja ennen ensimmäistä harjoitusta olikin epäselvää, tulisiko toista koskaan. Olin kuitenkin optimisti ja päätin suunnitella valmiiksi kokonaisen konserttiohjelman. Työ ei mennyt hukkaan: parin tunnin harjoittelun jälkeen totesimme, että haluamme jatkaa, ja valitsimme saman tien päivämäärän ensikonsertille.

Näin pohtii bassomme Justus Pitkänen: ”Homma on lähtenyt rullaamaan luontevasti, ja ohjelmisto on todella kuulemisen arvoinen! Omia suosikkejani ovat William Byrdin ekspressiivinen Ne irascaris Domine ja Marc’Antonio Ingegnerin harvinaisuus kolmelle neliääniselle kuorolle.” Justus on laulanut renessanssimusiikkia silloin tällöin kuoroissa, mm. Somnium Ensemblessä, ja jonkin aikaa Seofon-nimisessä renessanssiyhtyeessä, jossa lauloi pari muutakin uomalaista. ”On ollut hienoa, palkitsevaa ja todella rentouttavaa päästä fokusoimaan polyfonian virtaan Uoman kanssa. Vielä ollaan alussa, yläjuoksulla, mutta mahdollisuudethan ovat rajattomat ja ohjelmisto ei lopu kesken.”

Yläjuoksullakin on tosiaan hauskaa, mutta uskon, että todellinen hauskuus alkaa vasta myöhemmin, kun olemme päässeet opettelu- ja tutustumisvaiheen ohi. Uoman jäsenet ovat varsin taitavia, mutta vain muutamalla on enemmän kokemusta renessanssimusiikin laulamisesta. Näin ollen johtajan haasteena yhtyeen rakentamisessa on ennen kaikkea välittää oma ihannekuvansa tämän musiikin esittämisen erityispiirteistä.

Vanha musiikki voi Suomessa hyvin. Huiput ovat todella hyviä ja korkealla tasolla musisoivia yhtyeitä on oikeastaan aika paljon. Yleisöäkin tämä musiikki tuntuu kiinnostavan. Olen kuitenkin havainnut, että ruohonjuuritasolla kysyntää renessanssilaulun harrastusmahdollisuuksille on enemmän kuin yhtyeiden määrästä voisi päätellä. Kun kerron kuorotutuille uudesta projektistamme, todella moni huokaa: ”Juuri tuollaista minäkin olen kaivannut jo pitkään”. Osa heistä haluaisi nimenomaan laulaa kuorossa (mieluummin kuin pienyhtyeessä) mutta renessanssimusiikille omistautuneita kamarikuoroja tai genreä tuntevia kuoronjohtajia ei ole löytynyt. Tässäpä siis haastetta: kaput kouluttautumaan ja laulajat uusia ensemblejä perustamaan!

Mutta miksi renessanssimusiikkia? Heini vastaa suoraan: ”Koska se on niin kaunista. Se saattaa vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta samalla se on pysäyttävää ja koskettavaa – ja haastavaa.”

Teemu Tommola

Vokaaliyhtye Uoma Facebookissa