Pyhiinvaellus Bachin seurassa

Markku Luolajan-Mikkola päättää tänään Raaseporin Pohjan kirkkoon kolmivuotisen Peregrīnā†iō-konserttikiertueensa, jonka kuluessa hän on esittänyt barokkisellolla Bachin soolosellosarjat ja sooloviuluteokset kaikissa Suomen keskiaikaisissa kivikirkoissa.

J.S. Bachin sooloviulu ja -selloteoksia voi esittää konserttisaleissa, mutta niiden akustiikka ja miljöö eivät ole tähän tarkoitukseen parhaat mahdolliset varsinkaan barokkisellolla soitettuna. Konserttisaleja ei ollut olemassa vielä Bachin aikana, ja perinne esittää Bachia konserttisaleissa vakiintui vasta 1800-luvulla. Parrasvalot ja estradiesiintyminen eivät useinkaan sovi hänen musiikkinsa erityispiirteille parhaalla mahdollisella tavalla.

Sain innoituksen Peregrīnā†iō -konserttisarjaan vuonna 2011 esiinnyttyäni Hattulan Pyhän Ristin kirkossa sekä Vantaan Pyhän Laurin kirkossa. Kummankin konsertin jälkeen tuli yksi kuulijoista kertomaan minulle näyistään, joita he olivat kokeneet soittoni aikana. Kokemus oli hämmentävä, koska uskoni on ollut hyvin rationaalista ja vailla kokemuksia, joita voisi luonnehtia yliluonnolliseksi. Jäin miettimään kuulemaani siinä määrin, että näiden henkilöiden näyt ovat muuttuneet lähes omaksi kokemuksekseni.

Hyvin pian minulle tuli tarve tehdä pyhiinvaellus, jolla ei välttämättä ole suoranaisia esikuvia, mutta joka hengeltään noudattaa vanhoja perinteitä. Päädyin pyhiinvaelluskiertueelle, joka ulottuu kaikkiin Suomen säilyneeseen 72:een keskiaikaiseen kirkkoon. Joitakin niistä on tosin muokattu siinä määrin, että voi kyseenalaistaa onko kyseessä enää keskiaikainen kirkko. Minulle nämä paikat ovat joka tapauksessa pyhiä.

En tee matkaani jalan, kuten pyhiinvaellusperinteeseen nykyisinkin kuuluu, vaan pitkää patikointia kuvaa “vaellukseni” Bachin musiikin parissa. Kiertueella soitin kuutta erilaista konserttiohjelmaa, joissa esitin kaikki Bachin soolosellosarjat ja kaikki sooloviuluteokset barokkisellolla. Bachin soolosellolle ja alun perin sooloviululle säveltämät teokset ovat monella tapaa musiikinhistoriamme vaativinta soitettavaa. Niiden yhteenlaskettu kestokin on lähes 5 tuntia. Urakkaani voi verrata tuhansien kilometrien ja vuosikausia jatkuvaan jalkapatikointiin.

Johann Sebastian Bachia on myös sanottu viidenneksi evankelistaksi, siinä määrin hän on vaikuttanut erityisesti luterilaisen kirkon ja kirkkomusiikin parissa. Hän aloitti kirkkomusiikkia säveltäessään nuotinnoksensa J.J. -rukouksella (Jesu Juve; Jeesus, auta) ja päätti ne SDG -ylistykseen (Soli Deo Gloria, yksin Jumalan kunniaksi.) Mutta hän saattoi maallisenkin sävellyksensä alkuun kirjoittaa I.N.J. (In Nomine Jesu, Jeesuksen nimeen), joka kuvaa hyvin sitä, ettei hän jakanut omaa työtään hengelliseen ja maalliseen. Niinpä Bach oli sitä mieltä, että kaikki musiikki oli tarkoitettu Jumalan kunniaksi ja sielun virkistykseksi.

Pyhiinvaellukseni ajoittui vuosille 2015 –2017. Vuonna 2015 tuli kuluneeksi 330 vuotta Johann Sebastian Bachin syntymästä. Paavi Franciscus julisti taannoin vuoden 2016 riemuvuodeksi. Vuoteen liittyi vahva pyhiinvaellusnäkökulma: ”Elämä on pyhiinvaellusta, ja ihminen on viator, pyhiinvaeltaja, joka kulkee tietään päämäärää kohti. Myös pyhän oven saavuttamiseksi, Roomassa ja muissa paikoissa, jokaisen on voimiensa mukaan tehtävä pyhiinvaellus. Se on merkki siitä, että laupeus on saavutettava päämäärä, joka edellyttää vaivannäköä ja uhria.”

2017 on puolestaan reformaation merkkivuosi. Peregrīnā†iō-konserttisarja on osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon reformaation juhlavuoden virallista ohjelmaa. Bach ja luterilaisuus kuuluvat yhteen, sillä Bachin musiikissa sublimoituvat useat luterilaisuuden perusajatukset ja -ihanteet, mutta toisaalta on huomattava Bachin ekumeenisuus. Hän pikemmin yhdistää kuin erottaa eri perinteitä. Keskiaikaiset kirkot tekevät suomalaista kulttuuriperinnettä näkyväksi ja edustavat traditiota, josta reformaatio nousi, ja toisaalta muistuttavat katolisesta varhaishistoriastamme. Olemme katoliselle kirkolle velkaa paitsi kristinuskon ja -sivistyksen levittämisestä Suomeen, niin myös keskiaikaisista kirkoistamme, joista jokainen on alun perin ollut katolinen kirkko.

Käytän kiertueella julkista liikennettä, eikä lentämällä matkustaminen ole tarpeen. Vain joitakin lyhyitä matkoja joudun tekemään taksilla tai yksityisautolla, joten ympäristöä eniten rasittava matkustaminen on tällä kiertueella minimoitu.

Pyhiinvaellukseen perinteeseen kuuluu sivistys, virkistys, spiritualiteetin rakentuminen, pyhillä paikoilla kulkeminen ja itsetutkistelu. Kaikkeen tähän pyrin lähes kolme vuotta kestävällä matkallani, jonka aikana kutsuin konserttien kuulijoita kulkemaan rinnallani tällä matkalla.

Markku Luolajan-Mikkola

Kirjoittaja on barokkisellisti ja gambisti. http://www.luolajan-mikkola.fi


Peregrīnā†iō-kiertueen viimeiset konsertit olivat marraskuun aikana Nauvon, Houtskarin, Korppoon ja Pohjan kirkoissa.

Suomen Kulttuurirahasto tukee kiertuetta.

Lue lisää kiertueesta täältä.

Soittonäyte viulusonaatti nro 2, Grave

Soittonäyte 5-kielisellä sellolla, soolosellosarja nro 6, Courante

Luolajan-Mikkolan levytys Bachin sooloviuluteoksista barokkisellolla saatavilla CD:nä ja ladattavissa täältä.