Monipuolisuus tekee vanhan musiikin osaajan

Sibelius-Akatemian vanhan musiikin opinnoissa näkyvät vanhan musiikin valtavirtaistuminen sekä nykyajan musiikkielämän monipuolisuuden vaatimukset. Vanhan musiikin ainejohtaja Jari S. Puhakka kertoo opintojen sisällöistä sekä siitä, mikä on tällä hetkellä vanhan musiikin opinnoille tyypillistä.

Mistä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian vanhan musiikin opinnot koostuvat?

”Sibelius-Akatemiassa vanhan musiikin koulutusta annetaan sekä kandidaatin että maisterin tutkinnoissa. Jatko-opintoja on mahdollista tehdä DocMus-tohtorikoulussa. Vanhan musiikin ihmisistä varsin monet ovatkin tehneet myös tohtorin tutkinnon.

Vanhan musiikin opinnoissa on oman pääsoittimen opiskelun lisäksi suuri paino yhteis- ja orkesterisoitossa. Opinntoihin on sisäänrakennettu myös jonkin toisen vanhan musiikin soittimen sivusoitinopinnot. Pääaineiselle melodiasoittimen soittajalle suositellaan esimerkiksi cembalon soiton opiskelua ja cembalisteille tai luutisteille jonkin melodiasoittimen opintoja. Tällä tavoin tutustuu musiikin tekemiseen myös toisenlaisesta näkökulmasta kuin vain oman soittimensa kautta.

Kansainvälinen toiminta on suomalaisilla vanhan musiikin soittajilla ollut itsestäänselvää jo aivan alusta lähtien. Ensin lähdettiin hakemaan lisäoppia omien varsinaisten opintojen jälkeen. Nykyään oppia haetaan suomalaisten opintojen aikana esim. Erasmus-vaihto-ohjelman puitteissa. Erilaiset mestarikurssit ovat erottamaton ja välttämätön osa opiskelua. Näiden opiskelujaksojen aikana muodostuu yhteyksiä ulkolaisiin kollegoihin, mitkä taas tulevaisuudessa saattavat poikia monenlaista yhteistyötä.

Suomalaisia vanhan musiikin osaajia toimii tälläkin hetkellä useissa kansainvälisisssä barokkiorkestereissa ja -yhtyeissä. ”

Ketkä hakeutuvat vanhan musiikin opintoihin?

”Vanhan musiikin opiskelijat ovat keskimäärin hieman vanhempia kuin muissa soittimissa. Tämä johtuu siitä, että useat opiskelijat ovat jo tehneet kandin tai jopa maisterin tutkinnon jossain muussa soittimessa. Esimerkiksi moderni viulisti saattaa pyrkiä tekemään toisen maisterin tutkinnon barokkiviulussa. Aikaisemmin tällaiset tuplamaisteritutkinnot eivät olleet mahdollisia, mutta nyt se onnistuu.

Vanhan musiikin aineryhmässä meillä on pääaineisten opiskelijoiden lisäksi myös opiskelijoita muista aineryhmistä, kuten esim. kirkkomusiikin aineryhmästä. Laulajien kanssa teemme jatkuvasti yhteistyötä. Tänä keväänä oli esimerkiksi konsertti, jossa esitettiin neljä Bachin kantaattia, ja juuri äskettäin olivat viimeiset näytökset Handelin oopperasta Alcina, jossa vanhan musiikin aineryhmän orkesteri esiintyi oopperaluokan kanssa. Jokavuotisena yhteiskurssina laulumusiikin aineryhmän kanssa on oratoriostudio sekä barokin laulumusiikin johdantokurssi, joissa instrumentalistit tulevat vanhan musiikin aineryhmästä.

Muutama vuosi sitten vanhalla musiikilla oli suuri yhteisprojekti kansanmusiikin aineryhmän kanssa. Tällaiselle yhteistyölle on edelleen kysyntää ja halua jatkaa sitä.

Viimeisimmässä opintosuunnitelmauudistuksessa, joka astui voimaan viime elokuussa, on modernien soittajien mahdollista tehdä 15 tai 25 opintopisteen suuruinen vanhan musiikin sivuainekokonaisuus. Tämä pitää sisällään soitonopetuksen lisäksi yhteissoittoa ja vanhan musiikin opiskelijoille suunnattuja teoriakursseja. Modernit soittajat ovat olleet jo pitkään kiinnostuneita oman soittimensa historiallisista versioista ja niiden opiskelusta. Erityisesti vaskisoitinten puolella se on ollut hyvin aktiivista. Moderneille jousisoittajille järjestetään viikon mittainen barokkijousten johdantokurssi, joka huipentuu siihen, että koko orkesteri soittaa konsertin barokkisoittimilla.”

Millaiset ovat vanhan musiikin työllistymisnäkymät?

”Käytännössä kaikki vanhan musiikin opiskelijat opiskelevat myös instrumenttipedagogiikka, sillä työllistymisen kannalta opettamisen taito on välttämätöntä. Vakinaisia orkesteripaikkoja vanhan musiikin orkestereissa ei toistaiseksi ole, vaan työ on freelancer-luonteista. Vanhan musiikin opettajan virkoja ja toimia on jonkin verran mutta niitä avautuu aika harvoin. Nyt on näköpiirissä, että kymmenen vuoden sisällä eläköitymisien myötä niitä olisi vapautumassa enemmänkin.

Vanha musiikki on tullut erottamattomaksi osaksi musiikkikenttää ja musiikkielämää. Esim. pääkaupunkiseudulla ei enää esitetä oratorioita tai passioita muuten kuin periodiorkesterien kanssa. Sama trendi näkyy myös levytyksissä, lähes kaikki barokkilevytykset on soitettu periodisoittimilla.

Hyvältä siis näyttää vanhan musiikin tulevaisuus.”

Auli Särkiö-Pitkänen