William Shakespearen juhlavuoden tiimellyksessä on meidän (erityisesti vanhan) musiikin alalla toimivien syytä muistaa, että musiikki näytteli merkittävää osaa Shakespearen tuotannossa.

Auditiivinen kokemus oli aikalaisille teatterissa jopa tärkeämpi kuin visuaalinen. Kun me nykyään näemme näytelmän, he kuulivat näytelmän: ”I heard a play”. Musiikki myös näkyi teatterissa, olivathan muusikot monesti sijoitettuina näyttämön keskellä olevalle parvekkeelle (musicians gallery).

Lauluilla on tärkeä osuus useissa Shakespearen näytelmissä. Näyttämöohjeissa on myös runsaasti merkintöjä tansseista ja muusta instrumentaalimusiikista. Joskus kirjailija jopa nimeää tiettyjä soittimia, joihin liittyi aikalaisille tuttua symboliikkaa: oboet viestivät tuomiota tai tuhoa, kun taas luuttu ja gamba yhdistettiin hyviin ja positiivisiin tunnelmiin. Näytelmässä Paljon melua tyhjästä Benedick toteaa: ”Is it not strange that cheeps’ guts should hale souls out of men’s bodies?” ’Sitä minä vaan ihmettelen, että lampaan suolet voivat repiä sielun miehen rinnasta. (Luutun ja gamban kielet valmistettiin lampaan suolista). Näyttämön takaa kuuluvalla musiikilla on useimmiten maaginen tai sakraali tehtävä (esim. Myrskyssä kuullaan outoa, juhlallista, pehmeää musiikkia). Shakespeare käyttää musiikkia paljolti elokuvamusiikin tavoin luodakseen uuden tunnelman seuraavan kohtaukseen tai näytökseen.

Musiikin määrällä ja tehtävillä on eroja riippuen siitä, oliko näytelmä kirjoitettu hovin sisätiloissa tapahtuvia esityksiä varten vai ulkoilmateatterille. Hovissa käytössä oli enemmän muusikkoja ja myös soitinvalikoima oli laajempi. Niinpä juuri Loppiaisaatto ja Myrsky ovat ne teokset, joissa musiikkia on eniten, ja sillä on myös tapahtumien kannalta ratkaiseva merkitys (erityisesti Myrskyssä). Antiikista periytyvä ajatus sfäärien harmoniasta ja musiikin parantavista voimista elää teoksissa vahvasti.

Kokonaan oma lukunsa on se, kuinka Shakespeare käyttää musiikkia eri tavoin kielikuvana. Erinomaisena esimerkkinä tästä olkoon katkelma näytelmästä Rikhard II (suomennos Matti Rossin):

Ha, ha, keep time! How sour sweet music is
When time is broke and no proportion kept.
So is it in the music of men’s lives.
And here have I the daintiness of ear
To check time broke in a disordered string;
But for the concord of my state and time
Had not an ear to hear my true time broke.

Oh hoh! Pysy tahdissa –
noin raastavaa voi hivelevä soitto olla,
kun aika säröilee ja rytmit sekoavat!
Niin on laita meidän elämämme musiikissa.
Minulla on tarkka korva, joka kuulee,
miten soitto särähtää, kun jouset soivat
nuotin vierestä; ja silti minulla ei ollut
korvaa kuulla, miten valtani ja ajan teema
oli ajautunut riitasointuun, koska minun
osuuteni kulki väärin.

Shakespearen omana aikana näytelmissä esitettyä instrumentaalimusiikkia ei ole varmuudella säilynyt. Joitakin muissa yhteyksissä painettuja lauluja voidaan pitää melkoisella todennäköisyydellä alkuperäisinä (esim. Robert Johnsonin säveltämät Arielin laulut Myrskystä). Shakespeare käytti teoksissaan myös jo olemassa olevia, yleisesti tunnettuja lauluja, joihin hän saattoi joskus kirjoittaa uudet sanat.

Elisabetin ja Jaakon ajan meidän päiviimme säilynyt teatterimusiikki on luonteeltaan melko yksinkertaista ja kansanomaista. Aikakauden runsas ja upea polyfoninen sävellystuotanto ei ilmeisesti palvellut teatterin tarpeita. Shakespearen omasta suhteesta musiikkiin ja muusikoihin ei juurikaan ole tietoa. Kuitenkin prof. Jonathan Baten mukaan Sonetin 73 lause ”bare ruined choirs, where late the sweet birds sang” ’kuorin paljaat rauniot, joissa linnut vasta lauloivat’ viittaisi ajan kenties merkittävimpään säveltäjään William Byrdiin (n.1543–1623).

Tavattoman kaunis, leikkisä ja sensuelli on myös Sonetti 128  ”How oft when thou ,my music, music play’st.” Runossa virginaalista tulee puhujan leikillinen mustasukkaisuuden kohde. Hän seuraa, kuinka nainen “hellästi loihtii” soittimestaan “jäntevän harmonian”, kun tämän “suloiset sormet” hyväilevät “siunattua puuta”. Viimeisessä säkeessä puhuja esittää, että “nenäkkäät koskettimet” tyytyisivät naisen sormien kutitukseen, jotta hän saisi naisen huulet suudeltavakseen. Eittämättä jokaisen cembalistin lempisonetti!

Bardin säkeet elävät, ja niiden muassa myös musiikki. Olkaamme onnelliset ja kiitolliset! ”Be merry, you have cause, so have we all, of joy!” (Myrsky 2.1)

Elina Mustonen

Kirjoittaja on cembalisti ja pedagogi, vuodesta 2017 alkaen taiteilijaprofessori. Svamulin puheenjohtajan tehtäviensä ohella hän harjoittaa intohimoisesti näyttämötaidetta sekä luonnon- ja eläintensuojelua. Vuodesta 2015 alkaen kiertäneessä Her Infinite Variety -esityksessään Mustonen yhdistelee Shakespearen naishahmojen monologeja ja aikakauden virginaalimusiikkia.  

Otsikko on lainaus Shakespearen näytelmästä Venetsian kauppias.