Kun oktaavissa on 14 säveltä – soitinharvinaisuus BRQ Vantaa -festivaalilla

Montako eri säveltä on olemassa? Helpoin vastaus saattaisi olla 12, sillä niin monta kosketinta löytyy oktaavia kohden tavallisesta pianosta. Entä sitten kun otetaan mukaan pohdinta, ovatko vaikkapa fis ja ges oikeasti sama sävel, vaikka samaa kosketinta painettaessa syntyvätkin?

12-sävelisessä tasavireisyydessä eri säveltasoja on täsmälleen 12 kappaletta. Niitä voidaan vapaasti nimetä ristiin, eli aiemman esimerkin fis ja ges soivat tosiaan samalta korkeudelta, samoin kuin vaikka ces ja h, tai fisis ja g. Harmonian ja melodian intonaatio vapaaviritteisillä soittimilla kylläkin mutkistavat tilannetta ankarasti, vaikka periaatteellisella tasolla säveltasoja olisikin vain 12.

Oikeasti säveljoukon koko on valintakysymys. Perinteisesti tätä on lähestytty oktaavin jakamisella osiin, jotka voivat olla tasakokoisia tai sitten ei. Se riippuu historian hetkestä ja eräistä muista seikoista. Joka tapauksessa säveljärjestelmä on silkkaa fyysisen maailman ominaisuuksista johtuvaa matematiikkaa – aihe, johon palaamme ehkä jossakin toisessa blogipostauksessa.

Keskisäveliset viritysjärjestelmät perustuvat joka tapauksessa ajatukseen siitä, että kaikki samannimiset intervallit ovat keskenään täsmälleen yhtä suuria. Tavallisimmassa niistä, eli 1/4-komman keskisäveljärjestelmässä kaikki suuret terssit ovat luonnonpuhtaita (viiden suhden neljään värähdysluvuilla). Tällöin oktaaviin mahtuu käytännössä 31 eri säveltasoa, joista sitten valitaan käytettäviksi soveliaimmat. Kosketinsoittimilla voi valita useimmiten 12 kohdallisinta kerrallaan, mutta jos käytössä on soitin, jossa on enemmän koskettimia oktaavia kohden, voidaan luonnollisesti valita useampia.

Tällainen soitin on mahdollista tavata 7.8. BRQ Vantaa -festivaaleilla: kyseessä on Suomessa ainoa laatuaan oleva ns. split sharps -cembalo, jossa on 14 kosketinta oktaavia kohden tavanomaisen 12 sijaan. Tällöin siis es ja dis ja toisaalta gis ja as ovat omilla koskettimillaan.

Mihin tällaista soitinta tarvitaan? Tarkoituksena on yksinkertaisesti laajentaa käytettävissä olevien hyvin soivien intervallien ja harmonioiden määrää. Samassa tilaisuudessa voi siis soittaa suuremman määrän erilaista musiikkia ilman välivirityksiä. Toisaalta tämä tilanne avaa myös uusia soinnillisia mahdollisuuksia, kun voidaan käyttää sellaisia intervalleja, joita ei 12-sävelisestä koskettimistosta lainkaan löydy, kuten vaikkapa kaksi erikokoista pientä sekuntia samalta säveleltä.

Tällaisia soittimia on ollut historian saatossa myös paljon suuremmalla määrällä koskettimia, mutta ehkäpä niistäkin jatketaan laajemmin jossakin toisessa kirjoituksessa.

Hollannissa opiskellessani jouduin tekemisiin 14-koskettimisen italialaisen soittimen kanssa ensimmäisellä soittotunnillani. Kokemus oli hankaluudessaan mieleenpainuva, mutta ei miellyttävä. Sittemmin tulin siihen tulokseen, että keskisäveljärjestelmiä pitäisi käyttää paljon laajemmin kuin mitä vanhan musiikin toiminnassa tehdään. Päätin myös ettei tuo ensipuraisu saisi säikyttää minua liikaa, ja niinpä ensimmäinen oma kunnollinen soittimeni päätyi olemaan juuri samanlainen.

Soitan BRQ Vantaan konsertissa 14-koskettimisella soittimellani perinteistä kosketinsoitinohjelmistoa Johann Jakob Frobergeriltä, uutta musiikkia Juhani Nuorvalalta ja Olli Virtaperkolta sekä hieman improvisaatiota.

Frobergerin sävellyksissä esiintyy samoissa teoksissa säveliä gis ja as, hiukan harvemmin myös es ja dis. Näin ollen voisi arvailla, että Froberger on mahdollisesti tarkoittanut teoksiaan soitettaviksi jonkinlaisella split sharps -soittimella. Joka tapauksessa tämä musiikki herää todella eloon vain keskisävelvirityksiä käytettäessä.

Juhani Nuorvala on puoestaan säveltänyt teoksensa täsmälleen tälle soittimelleni ja tätä tilaisuutta varten kantaesitettäväksi. Se on erittäin todennäköisesti maailman ensimmäinen 14-koskettimisen koskettimiston originaaliteos – ainakaan internet ja cembalistikontaktini eivät osanneet kumota tätä olettamusta!

Olli Virtaperko ei ole tarkoittanut teostaan juuri tällaiselle soittimelle, mutta hänkin on käyttänyt dis- ja es-säveliä erikseen, joten nähdäkseni tästäkin kappaleesta löytyy hiukan uusia aspekteja, kun tuon eron toteuttaa. Kyseessä on uusi versio teoksesta, jonka aiemmat versiot ovat barokkisellolle ja cembalolle sekä gambayhtyeelle ja cembalolle.

Tämän soittimen ja repertuaarin kanssa on ollut erittäin kiinnostavaa ja melko haastavaa työskennellä. Oudot otteet ja uudenlaiset sointimaailmat vaativat runsaasti aikaa, jotta soittaja tottuu niihin ja pystyy välittämään niitä perustellun oloisesti kuulijalle päin. Tervetuloa konserttiin nauttimaan säveltäjien ja soittajan työn hedelmistä ja kuulemaan jotakin ennenkuulematonta.

Matias Häkkinen

Kirjoittaja on cembalisti ja Suomen vanhan musiikin liiton puheenjohtaja.

BRQ Vantaa -festivaali: Keskeisiä säveliä – rytmejä ja meditaatioita keskisävelvirityksessä
7.8. klo 21 Pyhän Laurin kappelissa