Käsityötä, sydäntyötä

Muusikkoystäväni sanoo, että kun on paljon keikkoja, hän ei ajattele mitään. Sitä vain tekee töitä käsillään. Ja sydämellä. Pohjimmiltaan musiikin tekeminen on jotakin primitiivistä, jossa ajattelu ja järkeily siirtyvät toissijaisiksi. Käsityöläisyys, lihasmuisti, intuitio ja vaistot ottavat vallan.

Tämän huomaa intensiivisillä musiikkileireillä, joissa ollaan liimautuneena soittimeen melkein vuorokauden ympäri. Tunnit, harjoitukset, oma raivokas treenaaminen ja virallisen ajan jälkeinen kokeellinen puuhastelu täyttävät koko tietoisuuden. Vähäiseksi jäävissä unissakin vilisevät vaihtelevat avaimet, ja yöllä havahtuessaan voi huomata taputtavansa niitä kirottuja synkooppiketjuja. Selvitäkseen leiriläisen on pakko jättää aivot narikkaan ja heittäytyä musiikkitulvaan. Sormenpäissä kipunoi, kyynärpäässä kuumottaa uhkaava rasitusvamma, silmiä sumentaa mustien palluroiden vilinä. Täytyy rämistellä sävellajiryteikköjen läpi ja näreet iskevät naamaan, kun polkua ei viidakkoon synny parilla treenauskerralla.

Musisoiminen on lopulta äärimmäisen fyysistä. Muusikon tärkein työkalu on oma keho, ja laulajan kohdalla kroppa ja soitin ovat sama asia. Laulaminen onkin jotain extreme-urheilun ja soitinrakennuksen välimailta, vuoroin adrenaliinihyökyistä rynnistystä, vuoroin luupin kanssa pinnisteltyä hienosäätöä. Vanhassa musiikissa soittaminen ja laulaminen sulautuvat jännittävästi yhteen, kun instrumentaalimusiikki hakee puheen ja laulun tehoja ja vokaalisuus puolestaan ammentaa soittimien mahdollisuuksista. Vanhaa musiikkia leimaa käsityöläisyyden filosofia.

Fyysisyydessään musisoiminen on myös hyvin hienovaraista: on mahdoton sanallistaa, missä kulkee lumoavan ja imelän, rouhean ja iljettävän raja. Hyvä maku on käsien viisautta. Harvoin kokee niin paljon spontaaneja tunteita kuin musiikin keskellä. Ja niin laaja-alaisia, kosmisista vavistuksista mokaamisen häpeään. Huippukohdissa tietoisuus siirtyy syrjään: soittaja liukenee musiikkiin.

Tai se mikä soittaessa liukenee, katoaa, on arkijärki ja abstraktioihin pakeneva rationaalisuus. Narikkaan siirtyvät kulttuurin vääntämät aivot, jäljelle jää puhdas ajattelu. Musisoiminen on paluuta luontoon.

Auli Särkiö

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen musiikkitoimittaja, harrastajagambisti ja -laulaja sekä Svamulin verkkosivujen sisältövastaava.