”Haluan tukea kaikkea villiä”

Mikko Perkola on muusikko, jonka soitin sattuu olemaan gamba. Hän kertoo Svamulin blogissa työskentelystään ja ajatuksistaan.

En ole koskaan oikein ollut vanhan musiikin muusikko. Ajauduin aikoinani pois alttoviulusta ja Sibelius-Akatemiasta, koska henkilökohtaisella tasolla opiskelu akateemisessa maailmassa oli mahdotonta. Olin käytännössä soittamatta kolme vuotta. Gamba tuli matkaan mukaan ja on jollain ihmeen tavalla pysynyt mukana 20 vuotta, vaikka tekeminen ja oma itse on muuttunut kovasti. Ylipätään vie aikaa olla oma itsensä. Varsinkin jos on hyvin rikkinäisestä taustasta. Länsimainen tieteellinen maailmankuva pyrkii kovasti luokittelemaan ja lokeroimaan asioita, mikä on mielestäni luovalle prosessille ja kaikelle ”villille” tuhoisaa. Haluan enemmän olla tukemassa kaikkea villiä.

Työni koostuu kovin erityyppisistä kokonaisuuksista, vaikkakin lopulta kaikki tapahtuu saman sateenvarjon alla. Tällä hetkellä odotan erityisen kovasti mahdollista yhteistyötä Autismisäätiön kanssa. Myös äärimmäisen innokkaasti odotan vuoden 2019 Musica Novassa kantaesitettävää Minna Leinosen kamarikonserttoa minulle ja Uusinta-orkesterille. Jatsin puolella soitan mm. Jukka Perkon ja jousiorkesterin kanssa Hamina Tattoossa. Vanhan musiikin juttuja on esim. Amerikan kiertue Christophe Roussetin kanssa. François Couperin täyttää tänä vuonna 350 vuotta ja soitamme hänen gambasarjojaan.

Muuten oma tekeminen tuntuu menevän jatkuvasti minimalistisempaan suuntaan. Huomaan viettäväni työhuoneella aikaa soittaen ja käsitellen ainoastaan yhtä ääntä. Juuri tällä hetkellä pinnalla ovat Custom boardin kokoamat pedaalilaudat, Sanna Karlströmin runokokoelma Harry Harlow’n rakkauselämät, James Joycen Finnegans wake ja Ruben Gjertsenin teoksen treenaus. Sen kanta-esitys on Bergenin festivaalilla toukokuussa.

Tämän yhteiskunnan ylläpitäminen on suoraan ristiriidassa elämän ylläpitämisen kanssa. Taide on lähtokohtaisesti elämän puolella ja syntynyt ihmisen tarpeesta löytää tie takaisin kotiin, yhteyteen elävän planeetan kanssa. Korporaatiokapitalismissa talousfundamentalismin ja rakenteiden kyseenalaistaminen, niin akateemisessa maailmassa kuin muuallakin taiteen ulkopuolella on tehty mahdottomaksi. Tämä tekee kaikesta taiteesta poliittista. Tässä yhtälössä on täysin yhdentekevää soitatko suonikielillä, käytätkö autenttista hartsia tai mitä on vanhamusiikki; ylipäätään on yhdentekevää millä välineillä osallistutaan elämän ylläpitämiseen. Me tarvitsemme ihan kaikkea.

Mikko Perkola