Gambisti ja suotutkija – Maija Lampelan kaksoiselämä

Kiirettä on kesällä pitänyt: gambakeikkaa on riittänyt niin Porvoon Suvisoitossa, Janakkalan Karokissa, BarokkiKuopiossa kuin Sastamala Gregorianassakin, ja lisäksi on ollut vielä muita konsertteja. Joskus gamba on väistynyt Maija Lampelan elämässä sivummalle, kun hän on suhannut Indonesiassa tutkimassa trooppisia soita. Viime jouluna hän väitteli Helsingin Yliopistossa trooppisten soiden ennallistamisesta.

Sekä gambansoitto että soiden tutkimus ovat kuitenkin kulkeneet varsin tasaisesti käsi kädessä siitä alkaen, kun Maija vaihtoi sellon ammattiopinnot yliopiston metsätieteelliseen tiedekuntaan. Kyseessä oli periaatteessa alanvaihto, mutta soittamista ei voinut jättää poiskaan.

”Kun on koko ikänsä soittanut niin paljon, olisi tullut aikamoinen tyhjiö jos olisi vain tiputtanut sen pois”, Maija Lampela sanoo. Samaan aikaan yliopisto-opintojen kanssa, vuonna 2002, hän aloitti myös gambaopinnot silloisessa ammattikorkeakoulu Stadiassa. Siitä alkaen hän nauraa eläneensä kaksoiselämää.

Nytkin kesäkeikkaputken taukohetket ovat menneet erään tutkimusartikkelin valmistamiseen ja uusien postdoc-hankkeiden kartoittamiseen. Väitöksen jälkeen tutkimusura on saanut uutta nostetta, mutta toisaalta soittaminenkin on intensifioitunut, kun Maija valmistui hiljattain myös Sibelius-Akatemian maisteriohjelmasta. Sen johdosta hän konsertoi tämän kuun lopussa Sibelius-Akatemian Kesän nuoret taiteilijat -sarjassa. Hän haaveilee tilasta, jossa vakituinen tutkimustyö ja freelancer-gambismi olisivat tasapainoissa.

***

Indonesiassa Maija Lampela on ollut yli kymmenen kertaa, joskus useita viikkoja kerralla, ja näiltä reisuilta kertyi myös aineisto väitöskirjaan.

”Kerran ostin siellä halvan kitaran ja harjoittelin Matteus-passion ’Komm süsses Kreuzia’, kun oli konsertti tulossa pian reissun jälkeen”, hän kertoo. Suomalaisista soistakin Maija on luennoinut, mutta tropiikin suot ovat hänen intohimonsa.

”Jokin aina sinne tropiikkiin vetää. Siellä on enemmän ihmeteltävää.”

Samankaltainen löytämisen riemun hetki oli, kun sello-opintojen aikana kannustettiin kokeilemaan gambaa. Maijan sellistiäidillä oli nimittäin gamba harrastusmielessä kotona.

”Alunperin vanha musiikki periodisoittimilla ei jaksanut kiinnostaa, ajattelin etten lähde hajottamaan itseäni ja tekniikkaani tuohon suuntaan.”

Sitten Maija alkoi käydä Markku Luolajan-Mikkolalla gambatunneilla, ja se sujuikin mukavasti. Gamba alkoi tuntua paljon selloa omemmalta.

”Mulla oli jatkuvasti sellossa voimankäytössä ongelmia. Modernista sellosta pitäisi saada hirveää meteliä, se ei vedonnut koskaan. Viehätti myös, että yhtäkkiä koko ohjelmisto oli uutta eikä ollut vertailukohtia. Sellistinä kaikki oli ollut paineista.”

***

Gamban kanssa kaikki oli uutta ja ihmeellistä ja eteneminen nopeaa. Nykyäänkin Maija Lampela nauttii vanhassa musiikissa kartoittamattoman maaperän tunteesta.

”Edelleen tulee vastaan tavaraa jota ei tunne yhtään! Tykkään, että on mahdollista löytää koko ajan uusia suuntia. En ole yhden asian tekijä, kuten huomata saattaa”, Maija nauraa.

Selloakaan hän ei ole kokonaan hylännyt, sillä Maija opettaa sellonsoittoa Töölön musiikkikoulussa, ja nyttemmin on ollut muutamia gambaoppilaitakin.

***

Eräs uusi suunta on ollut pardessus de viole, gambaperheen ranskalainen lilliputti, joka menestyi lyhyen aikaa 1700-luvulla. Sille sävelsivät mm. Dollé, Hervelois ja Chédeville. Aloittaessaan 2015 Sibelius-Akatemialla Maija Lampela alkoi syventyä paremmin pardessukseen, jonka oli hankkinut jo vuosia aiemmin. Soitinsuhde huipentuu ensi perjantaina BRQ Vantaa -festivaalilla, jossa hän konsertoi Johanna Kilpijärven ja Anna Orasmaan kanssa.

”Kovin montaa soolokonserttia pardessuksella ei voisikaan soittaa, ehkä pikemminkin välipaloja bassogambaohjelman seassa. Se on melko marginaalinen soitin, jolle on vain vähän omaa ohjelmistoa”, Maija pohtii. Pardessuksella soitettiin aikanaan tyypillisesti myös viulukappaleita ja sovituksia. Niitä sekä joitain pardessus-duoja tai muuta kamarimusiikkia erikoisemmille kokoonpanoille (musette de cour, kampiliira) Maijaa kiinnostaisi ottaa haltuun.

Tulevassa BRQ-konsertissa kuullaan pardessus-ohjelmiston (mm. Barrière) lisäksi Couperinia pardessuksella soitettuna. Maija Lampela kertoo myös soittaneensa pikkugamballa mm. Bachin viulusonaatteja.

”Siitä nautin suuresti. Tätä pientä on ihana soittaa ja helppo kanniskella!”

Bassogamba pysynee kuitenkin hänen pääsoittimenaan. Hiljattain hän haki Etelä-Ranskasta uuden, François Dangerin valmistaman bassogamban, jonka koristuksena komeilee yksisarvisen pää.

Auli Särkiö-Pitkänen

BRQ Vantaa -festivaali: Pardessus de Viole – Pieni yllättäjä
9.8. klo 20.30, Pyhän Laurin kappeli
Couperin, Barrière, Duphly, Marais, Dollé
Maija Lampela, pardessus de viole, diskanttigamba
Johanna Kilpijärvi, diskantti- ja bassogamba
Anna Orasmaa, cembalo

Kesän nuoret taiteilijat
31.8. klo 17, Musiikkitalon Organo-sali
Forqueray, Corkine, Marais
Maija Lampela, viola da gamba
Johanna Kilpijärvi, viola da gamba
Mikko Ikäheimo, luuttu
Anna Orasmaa, cembalo