FiBOn uusi aika

Suomalaista barokkiorkesteria johtaa nykyään kahden orkesterilaisen ja toiminnanjohtajan muodostama johtotroikka. Lähitulevaan kuuluu mm. nykymusiikkia, uudenlaisia konserttipaikkoja ja yhteistyökuvioita, kertoo taiteellinen johtaja Petteri Pitko.

Verkostomainen johtamismalli on tätä päivää monella alalla, ja Suomessa Tapiola Sinfoniettassa on ollut jo vuosia taiteellisen suunnittelun johtoryhmä eli tehtävään valituista orkesterin jäsenistä ja intendentistä koostuva johtoryhmä. FiBO ei ole koskaan ollut yhden ihmisen ympärille rakentunut orkesteri, ja tällainen johtoryhmä taiteellisessa suunnittelussa heijasteleekin orkesterin syvintä olemusta. Jo Antti Tikkasen johtajakaudella mentiin tähän suuntaan. Antti antoi ohjelmistosuunnittelussa vastuuta orkesterin jäsenille, ja jo tuolloin minä suunnittelin orkesterille monia ohjelmia.

Vuoden 2018 alusta alkaen minä ja taiteellinen suunnittelija Pauliina Fred teemme taiteellista suunnittelutyötä, ja orkesterin toiminnanjohtaja Laura Kajander vastaa taloudesta. Mutta koska taide ja talous kietoutuvat toisiinsa erottamattomasti, käytännössä teemme taiteellis-taloudellista suunnittelutyötä koko ajan yhdessä.

Verkostomaisen mallin hyödyt ovat moninaiset. Yhden ihmisen ideoiden ja kontaktien sijaan kolmen ihmisen ajatustyö, kokemus ja kontaktiverkostot synnyttävät valtavan laajan ja hedelmällisen pohjan ideoinnille ja toiminnan suunnittelulle. FiBOhan toimii musiikkikentällä lukuisissa erilaisissa yhteistyöverkostoissa, ja moni konsertti on mahdollinen vain laaja-alaisten yhteistyökuvioiden kautta. Esimerkkinä tästä vaikkapa FiBOn säännöllinen konserttitoiminta Hämeenlinnassa tai marraskuussa 2018 Etelä-Savoon suuntautuva konserttikiertue. Pelkällä VOS-rahalla, Helsingin kaupungin tuella ja säätiöiden avustuksilla emme pystyisi tuottamaan montaakaan konserttia, mutta erilaisten yhteistyö- ja rahoituskuvioiden ansiosta toimintamme volyymi on huimaa; yksistään vuoden 2018 jälkipuoliskolla FiBOlla on 30 konserttia Suomessa ja ulkomailla.

Orkesterin ohjelmisto muotoutuu toisaalta meidän omien taiteellisten visioidemme pohjalta ja toisaalta sen mukaan, mitä mahdollisuuksia yhteistyökuviot meille tuovat ja mitä konserttien tilaajat haluavat. Esimerkkinä Händelin oratorio Il trionfo del tempo e del disinganno, jonka esitimme kesäkuun alussa Nürnbergin kansainvälisellä urkuviikolla. Festivaalin taiteellinen johtaja Folkert Uhde halusi tehdä teoksen Nürnbergissä FiBOn kanssa, ja me päätimme, että haluamme tuoda produktion myös Helsinkiin suomalaiselle yleisölle. Konserttikonseptien kehittäjänä tunnettu Folkert Uhde työryhmänsä kanssa visualisoi ja dramatisoi teoksen käyttäen live-videotekniikkaa ja kirkkotilaa erittäin vaikuttavalla tavalla. Oratorio esitetään 21.9. Johanneksenkirkossa.

Antti Tikkasen kaudella aloitettiin tietoinen työ orkesterin soittajiston kehittämiseksi ja yhtenäistämiseksi, ja tämä työ on ollut erittäin merkittävää orkesterin nykyistä tilannetta ajatellen. Samalla moni yhteistyökuvio, kuten yhteistyö Cantores Minores -poikakuoron kanssa vakinaistui, ja FiBOsta on tullut luotettava yhteistyökumppani monille kuoroille ja festivaaleille.

Omaa kulttuurihistoriaamme ajatellen protestanttinen kirkkomusiikki ja sen esittäminen kirkkovuoden juhlien yhteydessä on erittäin tärkeä osa barokkiorkesterin toimintaa, ja tämä ohjelmiston osa muodostaa tärkeän kulmakiven FiBOn toiminnassa myös tulevaisuudessakin.

Klassikkoteosten lisäksi haluaisin tuoda ohjelmistoon lisää myös tuntemattomampaa musiikkia ja niitä barokkiohjelmiston osa-alueita, joita FiBO ei ole viime aikoina esittänyt, esim. ranskalaista musiikkia tai 1500–1600-lukujen taitteen musiikkia. Yleisöä ajatellen meidän tulee tarjota kiinnostavaa ohjelmistoa ja sitä musiikkia, jota muut klassisen musiikin kentän toimijat eivät tarjoa. Tärkeää on ajatella musiikin kenttää kokonaisuutena; konserteissa käyvä yleisö kaipaa monipuolista ja rikasta kulttuuritarjontaa.

On kiinnostavaa nähdä, miten klassisen musiikin kenttä kehittyy lähitulevaisuudessa. Kentän haasteet (mm. kysymykset siitä miten tavoittaa uusia ja toisaalta vanhoja yleisöjä, yleisöpohjan ikääntyminen, kilpailu ihmisten vapaa-ajasta, klassisen konserttikonseptin uudistaminen) koskettavat kaikkia orkestereita ja konsertteja tuottavia organisaatioita, ja niihin meidänkin on omassa toiminnassamme etsittävä vastauksia. FiBO kuuluu valtionosuutta saavien orkestereiden joukkoon, ja VOS-uudistuksen tulevaisuus on yksi iso kysymys, vaikka orkestereiden osalta uudistus onkin nyt jäissä).

Yksi itseäni kiinnostava kysymys on klassisen konserttikonseptin kehittäminen. 1800-luvulta periytyvä konserttikäytäntömme on kriisissä monessa suhteessa: musiikin hiljaiseen palvontaan keskittyvä, yleisön passiiviseen rooliin pakottava konserttietiketti on tulossa tiensä päähän, ja varsinkin nuori yleisö kaipaa enemmän vuorovaikutteisuutta kuluttamiltaan kulttuurituotteilta.

Tämä on vaikea yhtälö, koska klassisen esittäminen vaatii yleensä tietynlaiset olosuhteet, ja musiikin kuuntelu on hiljaisuutta, keskittymistä ja aikaa vaativaa toimintaa. Mutta jotta emme menettäisi tulevaisuuden yleisöjä, on meidän uudistettava niitä muotoja ja paikkoja, joissa musiikkia tarjotaan. Tätä FiBO kokeilee ensi vuonna mm. G-livelabissa järjestettävissä klubeissa ja muissa paikoissa Helsingissä. Tarjoamme tietenkin myös ”perinteisiä” konsertteja mm. Ritarihuoneen historiallisessa miljöössä. Eli barokkisen runsas ja moninainen tarjonta luonnehtii FiBOn olemusta tulevaisuudessakin.

Yksi ohjelmiston mielenkiintoinen osa-alue on barokkisoittimille kirjoitettu uusi musiikki, jota FiBO on jo vuosien ajan säännöllisesti esittänyt. Historiallisen ohjelmiston lisäksi orkesteri on halunnut synnyttää ja esittää myös meidän aikamme musiikkia, mikä on yksi tärkeä osa elävää ja kehittyvää musiikkiperintöä. Uusi musiikki on teknisesti ja musiikillisesti eri tavalla vaativaa kuin barokkiohjelmisto, ja siksi soittajiston kehittämisen näkökulmasta sitä on hyvä pitää ohjelmistossa. Toisaalta on tärkeää tarjota yleisölle uutta ja yllättävää.

Heinäkuussa 2018 FiBO esiintyi Viitasaaren Musiikin aika -festivaalille kahdessa konsertissa. Ensimmäisessä konsertissa teimme yhteistyössä amerikkalaisen ICE-yhtyeen kanssa saksalaisen Heiner Goebbelsin näyttämöllisen teoksen Songs of Wars I Have Seen, joka perustuu Gertrude Steinin Pariisissa toisen maailmansodan aikaan kirjoittamiin runoihin. Teksteissä kuvataan ihmisten arkisia kokemuksia sodan jaloissa ja toisaalta koko sodankäynnin ja väkivallan mielettömyyttä. Kiinnostavaa tässä teoksessa on se, kuinka naispuoliset soittajat lukevat tekstejä soittamisen lomassa ja kuinka Goebbels musiikissaan sitoo yhteen eri tyylejä ja aikatasoja, mm. lainaamalla Matthew Locken Myrsky-musiikkia 1600-luvulta. Teoksessa siis kaksi eri viritystasoissa olevaa (barokkisoittimet 415, modernit soittimet 440) ensembleä soittaa yhdessä. Erittäin vaikuttava ja ajankohtainen teos, joka sai arvoisensa Suomen ensiesityksen!

FiBOn toisessa Viitasaaren-konsertissa esitimme yksinomaan viimeisen 15 vuoden aikana barokkisoittimille kirjoitettua musiikkia, ja konsertissa sai myös kantaesityksensä FiBOn tilausteos, saksalaisen Sarah Nemtsovin beyond its simple space cembalolle, barokkiyhtyeelle ja elektroniikalle. Nemtsovin teos on muusikoille haastavaa soitettavaa, mutta musiikillisesti se on uskomattoman vaikuttavaa ja persoonallista musiikkia, joka tyylillisesti poikkeaa paljon niistä teoksista, joita FiBO on tilannut viime vuosina suomalaisilta säveltäjiltä. Kappale on FiBOn ohjelmistossa tulevaisuudessakin, sillä esitämme sen Musica nova -festivaalilla Helsingissä helmikuussa 2019.

Syyskuussa levytämme orkesterin tilaamia nykymusiikkiteoksia, joten uusi musiikki pysyy orkesterin ohjelmistossa hyvin vahvasti lähiaikoina.

Petteri Pitko

Kirjoittaja on cembalisti ja Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellinen johtaja.