Cornucopia – vanhaa ja uutta runsaudensarvesta

Barokkiyhtye Cornucopia on yhdeksänvuotisen olemassaolonsa aikana aina suunnitellut ohjelmakokonaisuuksia, joissa musiikin eri tyylit täydentävät toisiaan, vastakohtina tai toisiaan myötäilevinä. Tämä lienee ollut yhtyeen perustamisen sanaton ja tiedostamaton motiivi, yhtyehän syntyi yksinkertaisesti, kun tämän kirjoittaja, nokkahuilisti Pekka Silén, cembalisti Marianna Henriksson ja sellisti/gambisti Louna Hosia lähtivät suunnittelemaan ensimmäistä yhteistä konserttiohjelmaa keväällä 2010.

Syntyi Sanat-On, valikoima puhuvaa musiikkia neljältä vuosisadalta, mukana niin perinteistä soitinmusiikkia, soitettuja laulumusiikin helmiä kuin 1800-luvun suomalaista kansanmusiikkia. Seuraavassa ohjelmassa, Lintu ja kala, kansanmusiikki ja kansanmusiikkivaikutteinen uusi suomalainen (Maria Kalaniemi, Timo Alakotila) yhdistettiin italialaiseen varhaisbarokkiin, ja myöhemmin ohjelmaan liitettiin myös Tomi Räisäsen Around the Circle (uusi, yhtyeen pyynnöstä syntynyt versio) ja Olli Virtaperkon Fantazia.

Tämän jälkeen ei juuri ole syntynytkään ohjelmakokonaisuutta, johon ei olisin tilattu uudenuutukaisia teoksia, paitsi vuonna 2014 ensi-iltansa saanut Minä olin yö – Jacques Brelin ja barokin lauluja, jonka levytys on piakkoin vihdoin valmistumassa. Jacques Brelin lauluja barokkisoittimille sovittaessaan ja ohjelmakokonaisuutta barokin laulujen kanssa sommitellessaan yhtye kyllä teki hartiavoimin töitä, melkein kuin uutta isoa kappaletta luoden. Brel-ohjelmasta alkoi yhtyeen edelleen monimuotoisena jatkuva yhteistyö laulaja/tanssija/näyttelijä Janne Marja-ahon sekä luutisti Solmund Nystabakkin kanssa.

Uusia sävellyksiä siis on tilattu, apurahoja saatu (kiitokset Taikelle, rahastoille ja säätiöille!), sävellykset syntyneet ja niiden parissa hikoiltu. Olli Virtaperkon In Nomine Revised on ollut kahdessakin ohjelmassa mukana, ensin Domino-ohjelmassa ranskalaisen musiikin reunustamana, sitten aitojen In Nomineiden kumppanina Once Upon a Ground -ohjelmassa. Barokkisoittimille säveltäessään Olli Virtaperko ja monet hänen säveltäjäkollegansa usein ottavat innoitusta ja materiaalia vanhasta musiikista – tämä on tietysti ideaali tilanne yhtyeelle, kun konserttikokonaisuuksia luodaan.

Virtaperkon In Nomine Revised yhdistettiin kerran myös Cornucopian Anna Brummerin kanssa monissa Etelä-Suomen kirkoissa esittämään TeleBach-ohjelmaan. Bachin ja Telemannin juuri tälle yhtyeelle nappiin sopivien valmiiden sävellysten lisäksi kuultiin – ei uusia sävellyksiä, mutta uusia sovituksia, esimerkiksi Bachin kantaattiaarioista sommitellut uudet sonaatit.

Moni säveltäjä syystäkin pettyy, jos uusi sävellys saa vain yhden, ensimmäisen ja viimeisen esityksen. Tätä Cornucopia pyrkii kaikin voimin välttämään: jos iso työ uuden kappaleen kanssa on tehty, sitä kannattaa kypsytellä ja soittaa uusille yleisöille. Tomi Räisäsen Around the Circlelle tehtiin näin, ja yhteistyö Tomin kanssa poiki pian uuden tilausteoksen, komeasti Cornucopia-nimisen, jossa säveltäjä käytti barokkisoittimien kanssa elektroniikkaa, samalla kun yhtyeen uusi vakituinen yhteistyökumppani, äänisuunnittelija Jaakko Kulomaa, yhdisti sitä englantilaiseen vanhaan musiikkiin. Tässä Once Upon a Ground -ohjelmassa leikkiä elektroniikan kanssa täydensivät Kaija Saariahon ja Alex Arteagan valmiit soolot.

Vuonna 2017 sai ensi-iltansa Cornucopian tähän mennessä suurin projekti, Superborea nimeltään. Juha T. Koskisen ja tämän kirjoittajan yhteistyö ohjelman musiikillisen rakenteen sommittelussa käytti hyväksi kaikkia nykykommunikaation välineitä yli kolmen maanosan ja samalla Balin auringonlaskujen ja Juhan pojan päiväkotiaikojen monimukaisesti määrittämien aikavyöhyke-erojen. Osat Jean-Philippe Rameaun Les Boréades -oopperasta ja Juha T. Koskisen uudet, eri tavoin Rameaun musiikkiin pohjautuvat sävellykset saatiin kasaan tunnin kokonaisuudeksi, johon Janne-Marja-aho ja Kaisa Torkkel tekivät koreografian (jonka Janne tanssi), Kimmo Karjunen visuaalisen suunnittelun ja Jaakko Kulomaa äänisuunnittelun. Kolmen hengen Cornucopiaa täydensi viulisti Hannu Vasara. Neljä ensimmäistä esitystä täysille Cirkon Maneesin saleille olivat marraskuussa 2017, seuraava kesäkuussa 2018 (Kapsäkki Goes Pride!), ja lisää on luvassa.

Vuonna 2018 valmistui peräti kaksi uutta ohjelmaa. Riikka Talvitie ei pelkästään säveltänyt kymmenen uutta miniatyyriä yhtyeelle, vaan myös suunnitteli näistä ja niiden innoituksena olleesta 1600-luvun englantilaisesta musiikista saumattoman kokonaisuuden (toki yhteistyössä yhtyeen kanssa), ja vielä esiintyi ohjelmassa piirtoheitinkommentaattorina, ottaen tiukasti kantaa yhteiskunnallisiin ja filosofisiin ongelmiin, erityisesti ympäristömme ongelmat muistaen. Riikan miniatyyrikokoelman ja samalla koko ohjelman nimi on If All the World Were Paper. Tämäkin tarina jatkuu ja saa uusia muotoja.

Toisen vuoden 2018 uuden ohjelman yhteistyökumppanina oli ei kukaan sen vähäisempi kuin William Shakespeare. Hänen sonettinsa saivat uusia muotoja: käännöksiä (Paleface, Johanna Freundlich) ja sävellyksiä (Maija Kaunismaa, Anna-Mari Kähärä, Jussi Tuurna), ja tyylien ja teemojen kirjo 1600-luvun Shakespearen näytelmiin tehtyjä sävellyksiä täydensivät keitoksen. Taas olivat mukana Janne Marja-aho ja Solmund Nystabakk. Toivottavasti vielä monta kertaa.

On jännittävää luoda uusien kappaleiden esityksiä säveltäjien kanssa. Se voi olla sointivärien ja soittotapojen etsiskelyä ennen sävellysprosessia, tiukkaakin tiukempaa treenausta, hulvattoman hauskaa revittelyä tai herkkää paneutumista hetkeen. Näiden säveltäjien kanssa ei ole koskaan tylsää! Ja: vaikka lista uusista sävellyksistä pitkältä ja monipuoliselta vaikuttaakin, Barokkiyhtye Cornucopian koko työn ja kaikkien konserttien perustana on aina hyvin valittu ja kokonaisuutena toimiva vanha musiikki.

Cornucopia jatkaa valitsemallaan tiellä. Seuraavaksi on syksyllä 2019 luvassa konsertti triona, perusasioiden pariin palaten, Bachin musiikkiin keskittyen. Eipä kuitenkaan pelkästään, mukana on myös vanhaa musiikkia vuodelta 2010, Perttu Haapasen Perfect Blue.

Pekka Silén