Barokkilaulu on vuorovaikutusta

Tenori Juho Punkeri opiskeli alunperin viulunsoittoa ja kirkkomusiikkia, kunnes huomasi, että hänen äänensä taipui erinomaisesti vanhaan musiikkiin. Nyt hän on tullut tunnetuksi erityisesti barokkioopperan tulkkina ja vanhan musiikin ensembletehtävistä. Juho Punkeri kertoo suhteestaan vanhaan musiikkiin sekä siitä, miten hänestä tuli laulaja.

Olen aina tykännyt kuunnella barokkia. Lukemattomia iltoja olen köllötellyt viltin alla kynttilän valossa ja kuunnellut vanhaa musiikkia. Mieleeni on tullut tämä ajatus: barokin ajan musiikissa sävelkulut ja harmoniat noudattavat teorian kaavoja ja sääntöjä. Musiikin teoria taas pohjaa tähtitieteeseen ja ”luonnon lakeihin”. Tästä seuraa harmonia ja kaiken balanssi. Ja uskon, että se resonoi ihmismielen ja sielun kanssa. Koen barokkimusiikin erittäin rauhoittavana ja hoitavana. Laulamisen osalta puolestaan pidän siitä, että teksti ja tarinankerronta ovat tärkeässä roolissa.

Viime syksynä oli kaksi erityisen mukavaa barokkiprojektia. Esitimme Oulunsalo Soi -festivaalin yhteydessä Händelin ja Vivaldin aarioita oopperoista ja oratorioista yhdessä Barocco Borealen kanssa. Seinäjoella puolestaan oli vuorossa Bachin kantaattiaarioita myöskin Barocco Borealen kanssa. Aariat liittyivät aiheiltaan kaipaukseen, ja konsertti olikin tunnelmallinen kokemus kynttilöineen. Väleissä sai kuunnella maagisia Kunst der Fuge -sovituksia yhtyeen tulkitsemana

Seuraavat vanhan musiikin projektini ovat luonnollisesti pääsiäisen tienoolla. FiBon kanssa on ”kärsimys”-konserttikokonaisuus, jossa laulan vähemmän esitettyjä passioaarioita mm. Händeliltä, Telemannilta ja Buxtehudelta. Passiomusiikkia on sävelletty 1600- ja 1700-luvuilla valtavat määrät, ja vaikka Bachin passioilla luonnollisesti on ylivoimainen paikka konserttitarjonnassa, on kuitenkin harmi, että paljon upeaa musiikkia jää esittämättä. Tässä konsertissa siis tätä vähemmälle esittämiselle jäänyttä musiikkia!

Passiomusiikki on aina vaikuttanut minuun voimakkaasti. Tutut Raamatun kertomukset avautuvat vielä paljon syvällisemmin sävelkielenä. Lisäksi tämän vuoden pääsiäiseeni kuuluu yksi Händelin Messias, ja Mozartin Suuri c-mollimessu Sveitsin Bernissä, jossa teos esitetään periodisoittimin.

Toukokuussa saan olla mukana HeBon projektissa, jossa esitämme Machautin teoksen Messe de Nostre Dame. Heinä-elokuussa palaan Itävaltaan (vuonna 2018 esiinnyin Cavallin oopperassa Apollo ja Dafne) Innsbrucker Festwochen für Alte Musik -festivaalille, jossa laulan Alessandro Melanin oopperassa L´empio punito. Teos on todennäköisesti historian ensimmäinen Don Juan -aiheinen ooppera!

Olin alun perin viulisti, ja lapsuusvuosien jälkeen tie vei Sibelius-Akatemiaan musiikkikasvatuksen koulutusohjelmaan. Kyseinen ala ei kuitenkaan tuntunut omalta, ja hain vaihtoa kirkkomusiikin koulutusohjelmaan. Samalla alkoivat myös klassisen laulun opinnot Erkki Rajamäen johdolla. Siinä vaiheessa laulu ei vielä erityisemmin koukuttanut. Käännekohta oli, kun vuonna 2013 osallistuin Lappeenrannan laulukilpailuun. Sitä varten alkanut syvällisempi panostaminen laulamiseen sitten kietoi pauloihinsa, ja sille tielle jäin.

Kirkkomusiikin opintojen aikana teimme paljon projekteja, joissa pääsi laulamaan ja soittamaan varsinkin vanhaa musiikkia (kiitos hyville ja aloitteellisille opettajille!). Tekemisen kautta oppi paljon, ja kokemusta alkoi kertyä monenlaisista teoksista. Solistisen uran osalta ponnahduslauta oli Monteverdin Orfeo-ooppera, jossa sain laulaa nimiroolin Metropolian tuotannossa vuonna 2015. Sen myötä olen ollut monessa vanhan musiikin projektissa mukana. Lisäksi ääneni sopii vanhaan musiikkiin, ja koen, että siinä pääsen käyttämään monia vahvuuksiani.

Käsitykseni ja kokemani perusteella sanoisin, että barokin aikana laulaminen ei ole ollut niin ”äänikeskeistä” kuin ehkä myöhempinä aikoina. Tekstistä kumpuava äänenkäyttötapa ja tekstin värittäminen ovat tärkeässä asemassa. Lisäksi joissain barokin tyylilajeissa lauluäänen voi nähdä olevan enemmän yksi instrumentti muiden joukossa kuin solistinen elementti, jota muut säestävät. Tämän koen myös itse mielekkäänä, vahvan kommunikoinnin ja vuorovaikutuksen muiden soittajien tai laulajien kanssa.

Olen onnekas, sillä olen saanut ja saan tehdä monenlaisia mielekkäitä projekteja; barokin ja klassismin ajan kirkkomusiikkiteosten ja oopperan lisäksi liediä ja uutta musiikkia. Toivottavasti tulevaisuudessa saan jatkaa näiden parissa, mutta samalla pidän mielen ja äänen avoimena muillekin työtehtäville!

Juho Punkeri